Ero sivun ”De Dietrich (Lunéville)” versioiden välillä
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
!style="text-align: center;" colspan=2|[[Tiedosto:De Dietrich logo.png|200px]] | !style="text-align: center;" colspan=2|[[Tiedosto:De Dietrich logo.png|200px]] | ||
|- bgcolor=#F9F9F9 | |- bgcolor=#F9F9F9 | ||
| − | |width="40%"|'''Yrityksen perustusmaa'''||Lunéville, Lorraine, | + | |width="40%"|'''Yrityksen perustusmaa'''||Lunéville, Lorraine, {{Lippu|Ranska}} Ranska |
|- | |- | ||
|'''Toiminnassa'''||[[1897]] – [[1905]] | |'''Toiminnassa'''||[[1897]] – [[1905]] | ||
Versio 26. syyskuuta 2017 kello 12.45
| De Dietrich et Compagnie | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustusmaa | Lunéville, Lorraine,  Ranska
|
| Toiminnassa | 1897 – 1905 |
De Dietrich oli vuosina 1897 – 1905 valmistettu ranskalainen automerkki.
Yleistä
De Dietrich -automerkin juuret juontavat Saksan ja Ranskan rajamaiden kiistanalaisella Elsass-Lothringenin, ranskaksi Alsace-Lorraine, yli 300 vuotta vaikuttaneen De Dietrich -suvun teollisuustoimintaan. Vuonna 1896 yhtiön silloinen johtaja, paroni Adrien de Turckheim päätti laajentaa yhtiön tuotantoa rautatiekaluston valmistuksesta maantieajoneuvojen tuotantoon, hankkimalla Amédée Bolléen valmistuslisenssin. De Dietrich -nimisten autojen valmistus Lorrainen Lunévillessa aloitettiin vuonna 1897. Aluksi tuotevalikoima oli samanlainen De Dietrichin Niederbronnissa (Niederbronn-les-Bains (saksaksi: Bad Niederbronn)) sijainneen tehtaan kanssa. Niederbronn sijaitsi tuolloin Saksan puolella rajaa. Ajoneuvojen valmistus De Dietrich -nimellä päättyi vuonna 1905 ja niiden valmistusta Lorraine-Dietrich -nimisinä jatkoi Société Lorraine des Anciens Établissements De Dietrich et Cie -niminen yhtiö.
Ajoneuvot
Ensimmäinen tuotantomalli oli Amédée Bollée -lisenssillä valmistettu kaksisylinterinen, iskutilavuudeltaan joko 2300 cm³ tai 3000 cm³ malli. Näitä valmistui vuoden 1898 aikana 72 kappaletta ja vuonna 1900 107 kappaletta. Näillä autoilla osallistuttiin myös vuoden 1901 Pariisi–Berliini -kilpailuun, mutta ne eivät olleet kovin kilpailukykyisiä.
Myöhemmin yhtiö valmisti autoja marseillelaisen Turcat-Méryn lisenssillä. Näissä malleissa kaksi- tai nelisylinterinen moottori oli asennettu auton etuosaan ja voimansiirto taka-akselille oli ketjuvälitteinen. Vuonna 1902 yhtiö valmisti 253 ajoneuvoa. Vuonna 1903 mallitarjontaan kuului nelisylinterisiä malleja 3000 cm³:n, 4100 cm³:n tai 5400 cm³:n iskutilavuuksisilla moottoreilla.
