Ero sivun ”International Harvester Travelall” versioiden välillä
p |
(→Wagon Master) |
||
| Rivi 46: | Rivi 46: | ||
===Wagon Master=== | ===Wagon Master=== | ||
| − | Vuosina 1973 ja 1974 markinoilla oli tarjolla Travelallin versio nimeltään Wagon Master. Tässä mallissa yhtenäinen ohjaamo loppui toisen penkkirivin jälkeen ja tavaratila oli avoin lava. Wagon Master oli tarkoitettu amerikkalaisten suosiman puoliperä-matkailuvaunun vetämiseen, vetopöytä (fifth wheel) sijoitettiin auton lavalle. | + | Vuosina 1973 ja 1974 markinoilla oli tarjolla Travelallin versio nimeltään Wagon Master. Tässä mallissa yhtenäinen ohjaamo loppui toisen penkkirivin jälkeen ja tavaratila oli avoin lava. Wagon Master oli tarkoitettu amerikkalaisten suosiman puoliperä-matkailuvaunun vetämiseen, vetopöytä (fifth wheel) sijoitettiin auton lavalle. |
| + | |||
| + | == Suomessa == | ||
| + | International Travelall maksoi Suomessa vuonna [[1959]] noin 1500 000 markkaa. Maahantuoja oli Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy. | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Versio 13. maaliskuuta 2022 kello 21.09
| International Harvester Travelall | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | International Harvester,  Yhdysvallat
|
| Valmistusaika | 1953–1975 |
| Kori | 2/3/4-ovinen wagon |
| Moottori | 232 cid (3,8 l) I6[1] 241 cid (3,9 l) I6 258 cid (4,2 l) I6[2] 304 cid (5,0 l) V8 345 cid (5,7 l) V8 392 cid (6,4 l) V8 401 cid (6,6 l) V-400 (AMC) V8 |
| Voimanvälitys | 3/4/5-portainen manuaalivaihteisto 3-portainen Borg-Warner automaattivaihteisto |
Travelall oli International Harvester Companyn vuosina 1953 - 1975 valmistama suurikokoinen henkilöauto (station wagon). Mallin perustana käytettiin IH:n kevyiden lava-autojen alustaa, jolle oli suunniteltu umpikori henkilökuljetuksia varten.
Sisällysluettelo
Mallin historia
Travelall-mallien juuret ulottuvat 1940-luvun loppuvuosiin. Tuolloin joitain kappaleita umpikorisia K-sarjan panel van-pakettiautoja muutettiin lentoyhtiöiden matkustajakäyttöön, lisäämällä niihin sivuikkunat ja takaistuimet. Samalla tavoin valmistettiin vuonna 1952 joitain kappaleita L-sarjan malleja, mutta nämäkään eivät vielä todennäköisesti kantaneet Travelall-nimeä. Vuoteen 1952 asti International Harvester station wagonit olivat pääsääntöisesti jonkin ulkopuolisen autokorivalmistajan tekemiä puukorisia ja -kylkisiä (woodie) versioita. Vuonna 1953 markinoille esitellyn uuden R-sarjan myötä IH alkoi valmistaa henkilökuljetuksiin soveltuvaa versiota tehtaan vakiomallina. Mallinimenä tällä sivuikkunoilla ja kahdella tai kolmella penkkirivillä varustetulla versiolla oli Travelall, ja vaikka se ei ollutkaan oma itsenäinen mallisarjansa, keulan sivupellityksen International-tunnuksen alla oli Travelall-tunnus. Travelallissa käytettiin samoja 115 tuuman (2921 mm) akselivälillä olevia alustoja kuin panel vaneissa ja kevyissä pick-upeissa. Travelall oli varustettu kaksiosaisella, ylös- ja alaspäin aukevalla takaluukulla, mutta malliin oli mahdollista valita myös umpiversion sivulle aukeavat pariovet ja sairasautoversioissa ne olivatkin käytännöllisemmät. Mallinimi Travelall pysyi jatkossakin umpikylkisten vanien alaversiona, seuranneissa S-, A- ja B-sarjoissa. Travelall erotetttiin omaksi varsinaiseksi mallikseen vuonna 1969, International Harvester Light Line-maliston uudistusten myötä.
Vuosien varrella Travelallista tehtiin lukuisia erilaisia muunnoksia mm. korotetulla katolla ja pidennetyllä akselivälillä. Käyttökohteina näissä oli esim. sairaskuljetukset, koulukuljetukset sekä lentokenttien matkustajaliikenne. Yksi tunnetuimmista International Harvestereita muokanneista autokorivalmistajista oli Springfield Equipment Company.
Vuodesta 1953 vuoteen 1957 R- ja S-sarjojen Travelalleissa oli kaksi sivuovea. S-sarjan Travelallit olivat saatavana sekä S-110, että raskaampana S-120 versiona, jälkimmäinen myös nelivetoisena. Kaikki eri versiot käyttivät samaa 115 tuuman akselivälillä olevaa alustaa sekä 131 hevosvoimaista (98 kW) kuusisylinteristä rivimoottoria.[3] Kaksiovisten mallien takapenkille pääsy oli järjestetty ylös ja eteen kääntyvällä oikeanpuoleisella etuistuimella. Vuosina 1957 - 1960 A- ja B-sarjojen Travelalleissa oli kolme ovea, yksi vasemmalla sivulla kuljettajalle ja kaksi oikealla sivulla matkustajille. Vuodesta 1961, aina mallin valmistuksen lopettamiseen vuonna 1975, Travelall oli varustettu neljällä sivuovella.
A- ja B-sarjat
Vuonna 1957 esitelty A-sarja (A tuli sanasta "Anniversary", juhlistaen International Harvesterin 50-vuotista taivalta hyötyajoneuvojen valmistajana) tarjosi toisen sivuoven auton oikealle kyljelle, helpottamaan takapenkille kulkemista. Mallin sai nyt A-100-, 110- ja 120-kantavuusluokkien versioina, viimeksimainitun myös nelivetoisena. Moottoreina näissä oli kuusisylinterinen rivimoottori, tehoiltaan versiosta riippuen 113 - 154 hv (84 - 115 kW).[4] Keulan muotoilu oli samanlainen kuin A-sarjan pick-upeissa. Mallien ulkonäkö muuttui vuonna 1959 esitellyn B-sarjan myötä, tätä sarjaa valmistettiin vuoteen 1961.
Vuodesta 1956 Travelall oli mahdollista valita nelivetoisena versiona. Moottoreina käytettiin pääsääntöisesti IH:n omia moottoreita, 1950-luvun 220 tai 240 "Silver Diamond" -rivikuutosista 1970-luvun 392 V8-moottoriin. Joihinkin viimeisimpiin malleihin asennettiin myös AMC:n V8-moottori. Vaihteistoina oli joko automaattinen tai 3-, 4-, tai 5-portainen manuaalivaihteisto. Viisiportainen manuaalivaihteisto oli valinnaisena vaihtoehtona, noin vuodesta 1966 vuoteen 1973. Viides vaihde oli joko varsinainen vaihde, välityssuhteeltaan 1:1 tai neliportaisen laatikon jatkeena ollut ylivaihde samalla välityssuhteella. Vuoden 1971 Travelall- ja pick-up -mallien yhtenä valinnaisvarusteena oli Bendix Corporationin kehittämä, auton takajarruihin vaikuttava lukkiutumaton jarrujärjestelmä, nimeltään "Adaptive Braking System".[5] Ennen näkemätön järjestelmä jäi harvinaiseksi lisävarusteeksi, lähinnä korkean hintansa vuoksi.
C- ja D-sarjat
Huhtikuussa 1961 Travelall-sarja sai osakseen samat muutokset kuin pick-up -mallisto, johon se perustui. Uusi C-sarjan Travelall sai uuden alustan ja etupyörien vääntösauvajousituksen. Matalamman korilinjan lisäksi näkyvin muutos olivat ajovalot, jotka olivat nyt rinnakkain sekä uusi maski. Etupyörien eteenpäin siirtämisen myötä Travelall C-100 / C-110-mallien akseliväli kasvoi 119 tuumaan (3022 mm). Näin keulan lähestymiskulma saatiin pidettyä suurena, matalammalla kulkevasta korista huolimatta.
C-sarjan mallit oli varustettu joko alastaittuvalla takaluukulla tai sivulle kääntyvillä pariovilla. Alas taittuvan luukun yhteydessä oli sähkömoottorin avulla luukun sisään vetäytyvä ikkuna. Mallisarja uudistettiin D-sarjaksi vuonna 1965. Seuraavina vuosina mallien kokemat muutokset olivat ulkonäköön kohdistuvia, lähinnä maskin ilmettä vaihdettiin vuosittain. Isompi muutos koettiin vuonna 1969, jolloin Travelall erotettiin pick-up linjaston alaversiosta omaksi mallikseen. Samalla Travelall sai täysin uuden korimallin.
Täysin uudet mallit
Vuoden 1969 alkupuoliskolla esiteltiin täydellisen muodonmuutoksen läpikäynyt Travelall-mallisto. Malli julkaistiin samaan aikaan uuden 1000 D-sarjan pick-up-malliston kanssa. Malliston ulkonäkö oli ajanmukainen ja siinä oli paljon yhdennäköisyyttä pienemmän Scout-maastohenkilöauton kanssa. Moottorivaihtoehtoina 1000, 1100 ja 1200 D-sarjan Travelall malleille oli AMC:n 232 cid (3802 cm3) kuusisylinterinen rivimoottori sekä kolme IH:n omaa V8-moottoria, iskutilavuudeltaan 304 cid (4982 cm3), 345 cid (5653 cm3)ja 392 cid (6424 cm3). Moottoreiden teho, versiosta riippuen oli 145-253 hv (108 - 189 kW). 1100- ja 1200-versioihin oli valinnaisena varusteena saatavilla neliveto[1]. Vuosina 1973 - 1974 IH ei kyennyt itse toimittamaan riittävää määrää 392 cid V8-moottoreita, joten noina vuosina Travelallien isoimpana moottorivaihtoehtona oli AMC:n 401 cid (6571 cm3) V8, kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettuna. IH:n käyttämä koodi tämän moottorin kohdalla oli V-400. Huonosti myynyt rivikuutonen pudotettiin pois valikoimasta vuonna 1972. Vuoteen 1975 saavuttaessa moottorivaihtoehtoina oli jäljellä enää IH:n omat V8:t, niidenkin moottoriteho oli laskenut välille 141 – 172 hv (105 – 128 kW)[6].
Ostajien tyytyväisyydestä ja merkkiuskollisuudesta[1] (asiaa kysyttäessä 92,4% Travelallin omistajista sanoi ostavansa uuden saman merkkisen ja mallisen) huolimatta Travelallien myynti jatkoi tasaista laskuaan ja niiden valmistus lopetettiin toukokuussa 1975.
Wagon Master
Vuosina 1973 ja 1974 markinoilla oli tarjolla Travelallin versio nimeltään Wagon Master. Tässä mallissa yhtenäinen ohjaamo loppui toisen penkkirivin jälkeen ja tavaratila oli avoin lava. Wagon Master oli tarkoitettu amerikkalaisten suosiman puoliperä-matkailuvaunun vetämiseen, vetopöytä (fifth wheel) sijoitettiin auton lavalle.
Suomessa
International Travelall maksoi Suomessa vuonna 1959 noin 1500 000 markkaa. Maahantuoja oli Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy.
Aiheesta muualla
http://www.youtube.com/watch?v=aDHe8nrXZks
http://www.youtube.com/watch?v=H9Nzl56K6G8
http://www.youtube.com/watch?v=FzjXMtCVhoA&feature=related
http://www.conceptcarz.com/vehicle/z17214/International-Harvester-R-110-Travelall.aspx
http://www.emsmuseum.org/virtual-museum/AMaD/articles/399664-International-Harvester-Travelall-Ambulance-Springfield-Equipment-Ad/
Lähteet
[[1]] Lamm, Michael (May 1971). "She's no beauty, but owners say, "Look beneath the skin!"". Popular Mechanics (NY, NY: The Hearst Corporation) 135 (5): 135.
[[2]] International Harvester Travelall specifications at Carfolio.com
[[3]] "Station Wagons Galore This Year: More Makes, More Models. Here Are All the Facts". Changing Times: The Kiplinger Magazine (Washington, DC) 11 (2): 19. February 1957.
[[4]] The 1958 Station Wagons". Changing Times: The Kiplinger Magazine (Washington, DC) 12 (2): 22. February 1958.
[[5]] Lund, Robert (February 1971). "Detroit Listening Post". Popular Mechanics (NY, NY: The Hearst Corporation) 135 (2): 46H, 48.
[[6]]'75 International Recreational Vehicles, International Harvester, 1974, p. 12, AD-40333-C1
