Ero sivun ”Rockne” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
p |
|||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
Rockne oli 1932-1933 valmistettu yhdysvaltalainen automerkki, [[Studebaker]] Corporationin halpamerkki edeltäjänsä [[Erskine]]n (1927-1930) tapaan. | Rockne oli 1932-1933 valmistettu yhdysvaltalainen automerkki, [[Studebaker]] Corporationin halpamerkki edeltäjänsä [[Erskine]]n (1927-1930) tapaan. | ||
| − | Rockne maksoi noin 600 dollaria ja siinä oli 6-sylinterinen moottori. Yhdysvaltain 1930-luvun alun lama kuitenkin lopetti monta automerkkiä, myös Rocknen. Paha kilpailija Ford V8 oli kuitenkin Rocknea halvempi ja tehokkaampia auto. | + | Rockne maksoi noin 600 dollaria ja siinä oli 6-sylinterinen moottori. Yhdysvaltain 1930-luvun alun lama kuitenkin lopetti monta automerkkiä, myös Rocknen. Paha kilpailija [[Ford V8]] oli kuitenkin Rocknea halvempi ja tehokkaampia auto. |
Rocknea valmistettiin vain vähän yli vuoden ajan, helmikuusta 1932 pääsiäisviikonloppuun 1933, jolloin sen emoyhtiö Studebaker joutui selvitystilaan. Studebaker selvisi vaikeuksistaan, mutta Rocknen valmistus loppui. | Rocknea valmistettiin vain vähän yli vuoden ajan, helmikuusta 1932 pääsiäisviikonloppuun 1933, jolloin sen emoyhtiö Studebaker joutui selvitystilaan. Studebaker selvisi vaikeuksistaan, mutta Rocknen valmistus loppui. | ||
Versio 29. maaliskuuta 2014 kello 22.51
Rockne oli 1932-1933 valmistettu yhdysvaltalainen automerkki, Studebaker Corporationin halpamerkki edeltäjänsä Erskinen (1927-1930) tapaan.
Rockne maksoi noin 600 dollaria ja siinä oli 6-sylinterinen moottori. Yhdysvaltain 1930-luvun alun lama kuitenkin lopetti monta automerkkiä, myös Rocknen. Paha kilpailija Ford V8 oli kuitenkin Rocknea halvempi ja tehokkaampia auto.
Rocknea valmistettiin vain vähän yli vuoden ajan, helmikuusta 1932 pääsiäisviikonloppuun 1933, jolloin sen emoyhtiö Studebaker joutui selvitystilaan. Studebaker selvisi vaikeuksistaan, mutta Rocknen valmistus loppui.
Myymättä jääneet Rocknet laivattiin osina Norjaan, jossa ne koottiin ja myytiin.
Lähteet
Mobilisti 3/2010, sivut 12–18