Ero sivun ”Émile Levassor” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: right|thumb|250px|Émile Levassor vuonna 1897 '''Émile Levassor''' (* 21. tammikuuta 1843, Marolles-en-Hurepoix – † 14. huhtikuuta 18...) |
|||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Perin-Panhard oli Levasssorin syntymäpaikkakunnalla sijainnut konepajayhtiö, joka valmisti puuntyöstökoneita ja paikallismoottoreita [[Daimler-Motoren-Gesellschaft|Daimlerin]] lisenssillä. Levassor liittyi mukaan 10% osuudella yhtiöstä. Jules Perinin kuoltua vuonna 1886, yhtiö jäi kahden osakkaan haltuun ja sen nimeksi annettiin [[Panhard & Levassor]].<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = https://www.uniquecarsandparts.com/lost_marques_panhard.htm| Nimeke = Panhard et Levassor| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Unique Cars and Parts| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 4.2.2020}}</ref> | Perin-Panhard oli Levasssorin syntymäpaikkakunnalla sijainnut konepajayhtiö, joka valmisti puuntyöstökoneita ja paikallismoottoreita [[Daimler-Motoren-Gesellschaft|Daimlerin]] lisenssillä. Levassor liittyi mukaan 10% osuudella yhtiöstä. Jules Perinin kuoltua vuonna 1886, yhtiö jäi kahden osakkaan haltuun ja sen nimeksi annettiin [[Panhard & Levassor]].<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = https://www.uniquecarsandparts.com/lost_marques_panhard.htm| Nimeke = Panhard et Levassor| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Unique Cars and Parts| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 4.2.2020}}</ref> | ||
| + | |||
| + | Panhard & Levassor käytti ajokkiensa voimanlähteenä Daimlerin lisensillä valmistettuja moottoreita. Näiden lisenssioikeuksien haltija Ranskassa oli lakimies Edouard Sarazin, jonka kanssa Levassor solmi hekilökohtaisen ystävyyssuhteen. Sarazin menehdyttyä äkillisesti, hänen leskensä jatkoi, [[Gottlieb Daimler]]in pyynnöstä, lisenssioikeuksien haltijana. Émile Levassorin avioiduttua Sarazenin lesken kanssa, nämä oikeudet siirtyivät hänelle. Daimler ja Levassor olivat myös henkilökohtaisia ystävyksiä ja jakoivat keskenään autoihin liittyviä innovaatioita. Daimler keskittyi enemmälti moottorien kehittämiseen, kun taas Levassor oli kiinnostunut erityisesti alustan geometriasta ja auton arkkitehtuurista. | ||
| + | |||
| + | Valtaosa Panhard & Levassorin innovaatioista on Émile Levassorin aivoituksista lähtöisin, vaikka hänen nimeään ei useinkaan niiden yhteydessä mainita. Panhard & Levassorin autoissa oli poljinkättöinen kytkin, joka löytyy autoista tänäkin päivänä. Vuonna 1895 heidän autossaan oli siirtopyörävaihteisto, alkuun hyvin yksinkertaisen karuna avohammaspyörästönä, mutta kuitenkin modernien vaihteistojen esiasteena. Samassa yhteydessä käyttöön tuli lattiavalitsin. | ||
| + | |||
| + | Levassorin kehittämä ''"Systeme Panhard"'' -arkkitehtuuri, jossa moottori ja nestejäähdyttimen kenno ovat auton keulalla, sen jatkeena kytkin ja vaihteisto, sekä kardaaniveto taka-akselin vetopyörästölle, oli autojen valmistamisen valtasuuntaus vuosikymmenien ajan. | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Versio 7. helmikuuta 2020 kello 19.29
.jpg)
Émile Levassor (* 21. tammikuuta 1843, Marolles-en-Hurepoix – † 14. huhtikuuta 1897, Pariisi) oli ranskalainen autoilun ja autoteollisuuden pioneeri.
Historia
Émile Levassor syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän opiskeli insinööriksi pariisilaisessa École Centrale des Arts et Manufactures -oppilaitoksessa, josta valmistuttuaan siirtyi työskentelemään belgialaisen teräs- ja konepajayhtiö Société anonyme John Cockerill'n palvelukseen. Levassor ehti olla toimessaan pari vuotta, kun hänen entinen opiskelijatoverinsa, René Panhard pyysi häntä liittymään ranskalaisen Perin, Panhard & Cie -yhtiön palvelukseen ja osakkaaksi.[1]
Perin-Panhard oli Levasssorin syntymäpaikkakunnalla sijainnut konepajayhtiö, joka valmisti puuntyöstökoneita ja paikallismoottoreita Daimlerin lisenssillä. Levassor liittyi mukaan 10% osuudella yhtiöstä. Jules Perinin kuoltua vuonna 1886, yhtiö jäi kahden osakkaan haltuun ja sen nimeksi annettiin Panhard & Levassor.[2]
Panhard & Levassor käytti ajokkiensa voimanlähteenä Daimlerin lisensillä valmistettuja moottoreita. Näiden lisenssioikeuksien haltija Ranskassa oli lakimies Edouard Sarazin, jonka kanssa Levassor solmi hekilökohtaisen ystävyyssuhteen. Sarazin menehdyttyä äkillisesti, hänen leskensä jatkoi, Gottlieb Daimlerin pyynnöstä, lisenssioikeuksien haltijana. Émile Levassorin avioiduttua Sarazenin lesken kanssa, nämä oikeudet siirtyivät hänelle. Daimler ja Levassor olivat myös henkilökohtaisia ystävyksiä ja jakoivat keskenään autoihin liittyviä innovaatioita. Daimler keskittyi enemmälti moottorien kehittämiseen, kun taas Levassor oli kiinnostunut erityisesti alustan geometriasta ja auton arkkitehtuurista.
Valtaosa Panhard & Levassorin innovaatioista on Émile Levassorin aivoituksista lähtöisin, vaikka hänen nimeään ei useinkaan niiden yhteydessä mainita. Panhard & Levassorin autoissa oli poljinkättöinen kytkin, joka löytyy autoista tänäkin päivänä. Vuonna 1895 heidän autossaan oli siirtopyörävaihteisto, alkuun hyvin yksinkertaisen karuna avohammaspyörästönä, mutta kuitenkin modernien vaihteistojen esiasteena. Samassa yhteydessä käyttöön tuli lattiavalitsin.
Levassorin kehittämä "Systeme Panhard" -arkkitehtuuri, jossa moottori ja nestejäähdyttimen kenno ovat auton keulalla, sen jatkeena kytkin ja vaihteisto, sekä kardaaniveto taka-akselin vetopyörästölle, oli autojen valmistamisen valtasuuntaus vuosikymmenien ajan.
Lähteet
- ↑ Emile Levassor – Emile Levassor - Les Doyennes de Panhard & Levassor, Viitattu: 4. helmikuu 2020.
- ↑ Panhard et Levassor – Unique Cars and Parts, Viitattu: 4. helmikuu 2020.
