Muokataan sivua Chenard-Walcker

{|align=left border=1 cellpadding=4 cellspacing=0 style="float:right; margin-left: 0.5em; margin-bottom: 0.5em; background: #ffffff; border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align: left; font-size: 90%; width: 260px; clear: both;"
|-
!style="background: #DCDCDC; font-size: larger; text-align: center;" colspan=2|Chenard-Walcker
|-
!style="text-align: center;" colspan=2|[[Tiedosto:Chenard & Walcker-logo.jpg|200px]]
|- bgcolor=#F9F9F9
|width="40%"|'''Yrityksen perustusmaa'''||[[:Luokka:Ranska|Ranska]]
|-
|'''Tuotannon aloitus'''||[[1900]]
|- bgcolor="#f9f9f9" class="hiddenStructure{{{konserni}}}"
|'''Kohtalo'''||Konkurssi vuonna 1936, toiminta jatkui uuden omistajan hallinassa ja lopetettiin uudestaan viimeistään vuonna 1950.
|}

'''Chenard-Walcker''', (nimi esiintyy myös muodoissa '''Chenard & Walcker''' sekä '''Chenard et Walcker'''} oli ranskalainen, vuosina 1900 - 1946 valmistettu automerkki. Ehkä parhaiten merkki tunnetaan kaikkien aikojen ensimmäisen [[Le Mansin 24 tunnin ajo|Le Mansin 24 tunnin ajon]] voitosta.

==Historia==
Ernest Chenard oli jo aiemmin valmisttanut polkupyöriä ja hän valmisti ensimmäisen kolmipyöräisen moottoripyöränsä vuonna 1896. Sen myynnistä saaduilla tuloilla hän rahoitti seuraavan kolmipyörän valmistamista. Eräs hänen asiakkaistaan, kaivosinsinööri Walcker ehdotti hänelle yhtiön perustamista, suurimuotoisempaa valmistusta silmälläpitäen. Insinöörit Ernest Chenard (1861–1922) ja Henry Walcker (1873-1912) aloittivat vuonna 1899, Pariisin esikaupunki Asnières'ssa [[Kolmipyörä|kolmipyöräisten]] moottoripyörien sekä nelipyöräisten [[Voiturette|''voiturette'']]-autojen valmistuksen. Lisäksi he myivät moottoreitaan muille voiturettejen valmistajille.

''Chenard, Walcker et Compagnie'' -yhtiön ensimmäinen "oikea" auto valmistui vuonna 1901. Ajoneuvon [[Runko|runko]] oli valmistettu teräspellillä vahvistetusta puusta ja siksi jo ehkä hieman vanhahtava, mutta moottorin pakko-ohjatut [[Venttiili|venttiilit]] olivat aikansa huippumodernia tekniikkaa. Vaikka auton muu rakenne olikin oman aikansa tyypillisiä konfiguraatoita, voimansiirto oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Voima neliportaiselta vaihteistolta, vetävälle taka-akselille, siirrettiin kahta akselia käyttäen, kummallekin pyörälle oli omansa. Voimansiirtoakselin päässä oli kartiohammaspyörä, joka vastasi pyörän navan sisäpuolelta hammastettuun rumpuun, itse pyörä oli laakeroitu akselin päälle ja akseli siis kantoi auton painon. Tällainen järjestely, eli ns. kelluva akseli, on nykyisin käytössä raskaiden ajoneuvojen rakenteena. Kyseinen voimansiirtorakenne oli tunnusomainen Chenard-Walcker -autoille ja oli käytössä vuoteen 1927 asti. Tällöin siitä luovuttiin puhtaasti kustannussyistä, koska rakenne oli valmistuskustannuksiltaan tavanomaisia järjestelmiä kalliimpi. 
[[Tiedosto:Chenard et Walcker 8CV Type T Phaeton - 1908.jpg|right|thumb|250px|Chenard et Walcker 8CV Type T Phaeton - 1908]]
Ensimmäinen nelisylinterinen malli tuli myyntiin vuonna 1902. Vuoden 1903 linja koostui 10 hv:n ja 14 hv:n kaksisylinterisistä malleista, joista ensin mainittu sai mainetta erityisen taloudellisena moottorina. Merkki sai mainetta myös autokilpailuissa, alkoholikäyttöinen Chenard-Walcker, Henry Walckerin itsensä kuljettamana, otti pienimmän teholuokan voiton vuonna 1902 Pariisi - Arrais - Pariisi -reitillä ajetussa ''Circuit du Nord'' -autokilpailussa. Vuoteen 1906 saavuttaessa valmistuslinjana olivat nelisylinteriset 16/20- ja 30/40 -mallit. 

Vuonna 1907 yhtiö muutti uusiin tiloihin, Pariisin esikaupunki Gennevilliers'hin ja samalla se muutti yhtiömuotonsa osakeyhtiöksi sekä nimensä muotoon ''Société Anonyme des Anciens Étabissements Chenard et Walcker''. Yhtiön autojen valmistus oli tasaisessa kasvussa ja päämarkkina-alueena oli erityisesti taksien toimittaminen suur-Pariisin alueelle. Vuonna 1910 tuotantovauhti oli yli 1500 autoa vuodessa, jolla määrällä yhtiö oli Ranskan yhdeksänneksi suurin ajoneuvojen valmistaja. Vuonna 1913 valmistuslinjaan liitettiin 4,5-litrainen kuusisylinterinen malli ja Ranskan sotatoimien alkaessa vuonna 1914, yhtiön mallisto koostui 2,0-, 2,6- ja 3,0-litraisista nelisylinterisistä malleista sekä edellä mainitusta kuusisylinterisestä.
[[Tiedosto:Chenard & Walker type U, 15cv, 4 cylinder, dual ignition, Torpedo, 6 seat 1923.JPG|right|thumb|250px|Chenard & Walker type U, 15cv, 4 sylinteriä, dual ignition, 6 seat-Torpedo, 1923]]
Ensimmäisen maailmansodan aikana tehdas Chenard & Walcker valmisti kranaatin hylsyjä, Hispano-Suiza -lentokonemoottoreita sekä type U:n sotilaskäyttöön muokattua versiota.
===I maailmansodan jälkeen===
Sodan päätyttyä ainoastaan kuusisylinterinen malli, nyt nimeltään UU, palautettiin tuotantoon, mutta vuonna 1920 sen rinnalle lisättiin uusi malli, 2,6-litrainen, nelisylinterinen 12CV. Samaan aikaan hyötyajoneuvojen valmistukseen keskittynyt ''Chenard et Walcker FAR'' aloitti toimintansa. Ernest Chenard'n kuoltua vuonna 1922, hänen poikansa Lucien Chenard (1896–1971) otti yhtiön johtoonsa.

Vuonna 1922, yhtiössä vuodesta 1906 lähtien työskennellyt insinööri Henri Toutée (1884–1943) sai valmiiksi 3-litraisen, kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustetun moottorinsa. Vuonna 1923 ajetussa kaikkien aikojen ensimmäisessä [[Le Mansin 24 tunnin ajo|Le Mansin 24 tunnin ajossa]], pari [[René Léonard]] / [[André Lagache]] otti tällä mallilla voiton Chenard et Walckerille. Voiton siivittämänä yhtiö toi yleiseen myyntiin samasta autosta muokatun, 2,0-litraisen 10/12-version.

[[Tiedosto:Chenard & Walcker Sport 1923.jpg|right|thumb|250px|Vuoden 1923 voittoisa Chenard-Walcker, ''Le Musee des 24 Heures''.]]

Yhtiö hyödynsi tehokkaasti vuoden 1923 Le Mans -voittoaan markkinoinnissaan ja esitteli Pariisin autonäyttelyssä 4.0-litraisen, kahdeksansylinterisen urheilumallin, type X:n, jonka kannen yläpuolista nokka-akselia käytettiin [[Kuningasakseli|kuningasakselin]] avulla. Tällä mallilla André Lagache haastoi pahimmat vastustajansa, 3,5-litraiset [[Lorraine-Dietrich]]it sekä 3,0-litraiset [[Bentley]]t ja kellotti Le Mans'n radan kierroshuippunopeudeksi 111,17&nbsp;km/h. Vuoden [[1924 Le Mans|1924 Le Mans'n 24 tunnin ajoon]] Chenard & Walcker toi 38 hevosvoimaisella, 2,0-litraisella, nelisylinterisellä moottorilla varustetun mallin ''T3'', joilla otettiin yleiskilpailun neljäs ja viides sija. Vuonna 1925 Belgian [[Circuit de Spa-Francorchamps]] -kilparadalla ajetussa [[Span 24 tunnin ajo]]ssa pari [[René Léonard]] / [[André Lagache]] otti voiton 4,0-litraisella kahdeksansylinterisellä mallilla. Kilpailuissa saavutettu menestys antoi merkille mainetta lujana ja luotettavana ajoneuvona.

1920-luvun puolivälissä Chenard & Walcker toi markkinoille pienellä, 1,1-litraisella, nelisylinterisellä OHC-moottorilla varustetun mallin. Moottorin erikoiseen venttilirakenteeseen liittyen imupuolen lautasventtiili on pakoventtiiliä huomattavasti suurempi. Pakokaasujen poisto tapahtui sylinterikannen pakokanavassa sijainneen rotaatioventtiilin kautta. Tämä nykymittapuun mukaan hieman epätavanomainen järjestely oli käytössä kuitenkin luotettava ja varmatoiminen rakenne. Sitä vastoin vähemmän luotettavalta vaikutti [[Kampiakseli|kampiakselin]] tuenta ainoastaan kahdella runkolaakerilla. Rakenne oli kuitenkin riittävän vahvaksi mitoitettu, koska mallin huippunopeus oli 150&nbsp;km/h ja Roots-[[Mekaaninen ahdin|kompressorin]] avulla se nousi 170&nbsp;km/h:iin. Luokkavoitot Le Mans'n [[Circuit de la Sarthe]]-, Belgian [[Circuit de Spa-Francorchamps]]-, Baskimaan San Sebastiánin [[Circuito Lasarte]]- ja Pariisin [[Bois de Boulogne]] (Boulognen metsä) -kilparadoilla antoivat kansan suussa automallille nimen ''Chenard & Walcker invincible'' eli "Voittamaton Chenard & Walcker".

===Alamäki häämöttää===
[[Tiedosto:Chenard & Walcker type T 24 C - 1936.jpg|right|thumb|250px|Chenard & Walcker type T 24 C Super Aigle - 1936]]
Vuoden 1928 jälkeen Chenard & Walcker ei enää tehdastallina osallistunut autokilpailuihin. Tämän seurauksena yhtiön tekninen kehitys pysähtyi ja sen voidaan todeta jopa taantuneen aikautensa valtavirran tasolle. Näihin aikoihin yhtiö toi markkinoille 2,9-litraisen, kuusisylinterisen 16 CV -mallin, jonka kampiakseli oli tuettu neljällä runkolaakerilla. Vastapainona tälle konservatiiviselle moottorille yhtiön mallistoon kuului 14 CV -malli, jonka voimanlähteenä oli [[Delahaye]]n sivuventtiili V6. 

Vuonna 1927 Chenard & Walcker perusti yhdessä Delahayen, [[Automobiles Unic|Unicin]] sekä [[Donnet-Contin|Donnet-Zedelin]] kanssa konsortion, jonka perusteella yhtiöt pyrkivät mahdollisimman suureen suunnitelmien ja komponenttien yhteiskäyttöön. Tällä pyrittiin pitämään kustannukset kurissa ja vastaamaan kolmen suuren eli [[Renault]]in, [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in aiheuttamaan paineeseen.

Chenard & Walcker irtautui konsortiosta vuonna 1932. Yllättäen maailmantalouden suuri lama koitui yhtiön pelastukseksi, koska tuontiautoille määrättiin suuret tuontitullit. Yhtiön nelisylinteriset ''Aigle-'' ja ''Aiglon''-mallit eivät huomattavasti kalliimpina kuitenkaan kyenneet enää kilpailemaan Renaultin, Citroënin ja Peugeotin suursarjoja vastaan. Vuonna 1934 esiteltiin etupyörien erillistuennalla varustettuja malleja sekä [[Jean-Albert Grégoire]]n suunnitelmiin perustuva ''Super Aigle''-[[etuveto]]malli. Tämäkään malli ei menestynyt, koska sen esittely osui samaan ajankohtaan [[Citroën Traction Avant]] -mallin kanssa ja Chenard & Walcker oli hinnaltaan huomattavasti kalliimpi. Samana vuonna markkinoille tuotiin [[V8]]-moottorilla varustettu ''Aigle 8''.

==Tie päättyy==
[[Tiedosto:Chenard et Walcker Type T9T 1933.jpg|right|thumb|250px|Chenard et Walcker Type T9T 1933]]
Yhtiö oli jo 1920-luvun lopulta kärsinyt pääoman puutteesta ja tämä heijastui tuotekehityksen pysähtymisenä. Toinen ongelma, joka osittain oli seurausta edellisestä ja samalla ruokki sitä, oli että Chenard & Walcker -autojen valmistuksessa käsityön osuus oli suuri ja tämä teki niistä kilpailijoiden vastaavia malleja kalliimpia. Kaiken tämän seurauksena yhtiö haettiin konkurssiin vuonna 1936 ja sen uudeksi omistajaksi tuli autokorivalmistaja [[Chausson]]. Vuoden 1938 Chenard & Walcker -mallit käyttivät samaa koria kuin [[Matford]], ainoastaan maskin design erotti merkit toisistaan, sekä [[Citroën]]in  [[Ford]]in V8-moottoreita. Yhtiön suunnitelmissa oli vielä vuonna 1939 herättää ajantasaistettuna uudelleen henkiin Chenard & Walckerin iso ''Aigle 22CV'' -malli, mutta nämäkin suunnitelmat haudattiin ja yhtiö lopetti henkilöautojen valmistuksen vuosien 1939 - 1940 tienoilla. Vuonna 1940 sveitsiläisessä autoilun aikauslehdessä ''[[Automobil Revue]]:ssa'' mainostettiin vielä yhtiön [[Matford]]-henkilöautoja, mutta kyseessä oli vanhan varaston tyhjennysmyynti, ei uusien mallien tuotanto.

==II maailmansota ja aika sen jälkeen==
[[Tiedosto:Chenard & Walcker D3.JPG|right|thumb|250px|Chenard & Walcker D3]]
Ranskan julistettua syyskuussa 1939 sodan Saksalle, Ranskan pohjoisosat tulivat Saksan toimesta hyvin nopeasti miehitetyiksi. Miehityshallinto asetti voimaan polttoaineita ja teollisuuden raaka-aineiden saantia koskevan säännöstelyn. Vuonna 1940 Chenard & Walcker esitteli sotilaskäyttöön suunnitellun ambulanssin prototyyppiversion. Ambulanssin perustana toimi kevyt, pystyohjaamoinen pakettiautomalli, joka oli eräs ensimmäisiä tätä linjaa edustavia. Vuonna 1941 kyseisestä mallista esiteltiin siviilikäyttöön suunniteltu versio, jonka voimanlähteenä toimi nestejäähdytteinen, 720 cm<sup>3</sup>:n kaksitahtimoottori. Sen tuottama 20 hv:n teho tuntuu aika ohuelta autolle luvatun 1500 kg:n kantavuuden rinnalla. 

Vuonna 1942 moottoripolttoaineiden saanti siviilikäyttöön oli liki mahdotonta ja sähkökäyttöisten tavara-autojen valmistukseen erikoistunut yhtiö ''Sovel'' modifioi mallista sähköversion siviilikäyttöä varten. Pienen pakettiauton saama menestys ei ollut riittävää taatakseen valmistajansa menestyksekkään toiminnan autojen valmistuksen parissa. Itse pakettiautomallin elämä tosin jatkui hyvinkin menestyksekkäänä pitkälle tulevaisuuteen. 1940-luvun loppuun tultaessa [[Chausson]] oli sulauttanut Chenard & Walckerin itseensä ja oli nyt itse liukumassa Peugeotin syliin. Yhtiön valmistaman Chenard & Walcker D3 -pakettiauton voimanlähteenä käytettiin samaa moottoria kuin [[Peugeot 202]]:ssa. Vuonna 1950 pakettiauto sai uuden nimen [[Peugeot D3]] ja samana vuonna valmistuivat viimeiset Chenard & Walcker -nimeä kantaneet ajoneuvot.

==Aiheesta muualla==
[http://chenardwalcker.free.fr/ automerkkiä käsittelevä sivusto] (englanniksi & ranskaksi)<br>
[http://www.autopasion18.com/HISTORIA-CHENARD%20&%20WALCKER.htm Chenard-Walcker -kuvia]<br>
[http://www.youtube.com/results?search_query=Chenard+%26+Walcker Chenard & Walcker -videoita]

==Lähteet==
[http://www.uniquecarsandparts.com.au/lost_marques_chenard_walcker.htm Lost Marques: Chenard & Walcker - The Car That Won The First Le Mans]<br>
[http://annales.org/archives/x/walcker.html Henry WALCKER (1873-1912) - Les Annales des Mines]<br>
[http://www.sportscars.tv/Newfiles/lemans24.html Le Mans 1924 - Sportscars.tv]<br>
[http://nezdecochon.forumparfait.com/chenard-chv-a-lectrifia-par-sovel-vt5304.html Chenard CHV électrifié par SOVEL - Chenard & Walcker]

{{Ranskalaiset automerkit vuoteen 1904}}
{{Ranskalaiset automerkit 1905-1918}}
{{Ranskalaiset automerkit 1919-1930}}
{{Ranskalaiset automerkit 1931-1945}}
{{Ranskalaiset automerkit vuodesta 1945}}

[[Luokka:Ranska]]
[[Luokka:Merkit]]