Zwickau P70
Zwickau P70 | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | VEB Automobilwerke Zwickau, Itä-Saksa, Zwickau |
Valmistusaika | 1955–1959 |
Luokka | B-segmentti |
Kori | 2-ovinen sedan 2-ovinen farmari 2-ovinen coupe |
Suunnittelija | |
Pohjalevy | |
Moottori | R2, 2-tahtinen |
Iskutilavuus | 690 cm³ |
Teho | 16 kW |
Voimanvälitys | Etuveto |
Kiihtyvyys | 40,2 s (0–80 km/h) |
Huippunopeus | 90 km/h |
Kulutus | 5-10 l/100 km |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | 10737 € (1956, v. 2012 kerroin) |
Edeltäjä | |
Seuraaja | Trabant P50 |
Saman luokan autoja | Austin A30 Morris Minor 1000 |
Zwickau P70 on vuosina 1955–1959 valmistettu itäsaksalainen automalli. Zwickau P70 on Zwickau-merkin ainoa malli, jota valmistettiin yhteensä 36 151 kappaletta. Porrasperän lisäksi on myös farmarimalli sekä harvinainen coupé.
Sisällysluettelo
Tekniikka
Nestejäähdytteinen kaksitahtinen 2-sylinterinen 690 cm³ rivimoottori tuotti 16 kW /3500 ja väänsi 53 Nm /1900. Sylinterin mitat ovat 76 × 76 mm. Zwickau P70 oli etuvetoinen ja siinä oli 3 vaihdetta. Paino 800 kiloa, kantavuus 320 kiloa.
Zwickaun nestejäähdytteinen kaksitahtinen moottori perustuu 1930-luvun DKW:n tekniikkaan. Moottori on otettu IFA F8:sta. Puristussuhteen nostolla (IFA F8 5,9 > Zwickau 6,8) ja uudella kaasuttimella suurin teho on noussut hieman (IFA F8:n 15 kW > 16 kW, 20 hv > 22 hv). Moottori on kuitenkin yhä heikko auton painoon nähden. Zwickaun seuraajan Trabantin moottori oli myös kaksitahtinen, mutta ilmajäähdytteinen.
Zwickauta markkinoitiin Suomessa maailman ensimmäisenä muovikorisena autona, mutta muuten auton tekniikka oli vanhanaikasta. Esimerkiksi jarrut olivat mekaaniset ja raskaat. Vaihteistoa ei ollut synkronoitu eli kaikki vaihteet olivat synkronoimattomia.
Kori
Zwickaun muovikori oli naputettu nauloilla puukehikon sisään, minkä todisti Tekniikan Maailmassa 1/1957 ollut kuva kolaroidusta yksilöstä. Muovikori ei ollut herkkä kylmyydelle, mutta muuten Suomeen tuoduissa yksilöissä oli ilmennyt jo tuoreeltaan murtumia ja ovia oli vääntyillyt.
Muovinen kori kesti vähäisiä törmäyksiä, mutta korin puukehikko lahotessaan vähitellen heikensi koria ja lopulta hajotti auton. [1]
Zwickaun korin varusteissa on kummallisia puutteita. Tavaratilaan pääsee vain sisältä, takaluukkua ei ole (paitsi farmarimallissa, kuva alhaalla). Vain oikeanpuoleisessa ovessa on lukkopesä, kuljettajan oven saa lukittua vain sisältä. Konepeltiä ei voi lukita ollenkaan. Varapyörän lukittava säiliö avataan takapuskurin alta. Autoa on luonnehdittu karkeatekoiseksi. Zwickaun äänieristys on huono, moottorin äänet pääsevät sisään.
Valonheittäjät (eli etulamput): puolivalot ovat heikot, mutta kaukovalot valaisevat hyvin. Lämmityslaite on heikkotehoinen jo pikkupakkasilla. Ikkunat ovat isot ja autosta on hyvä näkyvyys ulos.
Zwickaussa on vain kaksi mittaria, nopeus- ja matkamittari. Lämpömittaria ei ole, sen sijaan on kaksi varoitusvaloa jäähdytysnesteelle: keltainen valo sammuu kun lämpötila nousee 60° C ja punainen syttyy kun lämpö nousee lähelle 96° C. Lisäksi on latauksen ja vilkkujen varoitusvalot. Kojelautaa on luonnehdittu asialliseksi.
Ajo-ominaisuudet
Epätasaisella pinnalla kulku on hyppelehtivää, kallistuksentasaajia ei ole. Jousitus on jäykkä. Ohjaus on kaarteissa raskas, joskin nopea eli 2,5 kierrosta. Ajettaessa 3. vaihteella 35 km/h ja 60 km/h nopeuksissa ilmenee tärinää.
Mittaukset
Tekniikan Maailma 12/1956 mittasi Zwickau P70:n kiihtyvyydeksi 0-50 km/t 11,8 sekuntia ja 0-80 km/t 40,2 sekuntia.
Huippunopeus on 90 km/t. Kuitenkin epäedullisissa olosuhteissa heikon moottorin suorituskyky heikkenee selvästi. Kuormattuna ja vastatuuleen huippunopeus on noin 80 km/t.
Kaksitahtisille tyypillisesti kulutuskäyrä on jyrkkä. Kulutus vaihtelee suuresti, noin 5-10 litraa 100 kilometrillä. Keskimääräinen kulutus luokkaa 7 litraa / 100 km. Kulutukseen vaikuttaa paljon heikon moottorin kuormitus.
Myyjän kirje TM:lle
Tekniikan Maailman 12/1956 ja 1/1957 tietojen mukaan ainakin jotkut myyjät ovat veloittaneet suomenkielisestä ohjekirjasta (johon painettu hinta 100 markkaa). Jälkimmäisessä lehdessä eräs Zwickaun piirimyyjä yleisönosastossa kiisti tiedon ohjekirjan maksullisuudesta sekä kirjoitti "Eräinä esimerkkeinä vain mainittakoon, että tuskin koeajamassanne autossa on yksikään muoviosa ollut naulaamalla kiinnitetty, eikä ehkä lokasuojatkaan alumiinia", mutta TM:n 2 valokuvaa kolaroidusta Zwickau-autosta todisti asian. TM toteaa, että naulat ovat 3/4-tuuman mittaisia lankanauloja ja että sisälokasuojat ovat alumiinia.
Myyjä: "Kallistuksen vakaajia kyseinen alustarakenne ei tarvitse, syy vanhastaan tunnettu."
Vastineen kirjoittanut automyyjä kertoi tutustuneensa (Itä-)Saksassa 1954 muoviaineen kestävyyteen, TM kertoi että muoviaineen kestävyydestä ei ole riittävästi kokemuksia. Myyjä: "Lausuntonne takaistuimista ja jarruista on tuntunut antavan myös aihetta arvosteluun, samoin eräät muoviin liittyvät kysymykset sekä työn karkeus ja viimeistely, verrattuna auton hintaluokkaan tai vähän kalliimpiinkin." TM vastaa takaistuimen olevan ahdas ja että vanhanaikaisia mekaanisia jarruja käytettiin 1950-luvun puolivälissä Zwickaun lisäksi vain VW Kuplan halvassa Standard-mallissa (jota ei tuotu Suomeen, ei ollut vientimalli) ja Ford Popularissa.
Suomessa
Zwickausta oli myös harvinainen B-pylväätön hardtop-korinen urheiluautoversio, jossa oli kuitenkin yhtä tehoton moottori kuin vakiomallissakin. Zwickau P70 Coupé-malleja tuotiin Suomeen 11 kappaletta [2].
Zwickau P70 maksoi Suomessa vuonna 1956 380.000 markkaa, joka on 2012 euroina 10.737 €. Hinnassa on mukana ylimääräistä veroa 50.000 markkaa (1.413 €).
Maahantuojan (Auto-Ala) mainos 1958 kertoi seuraavia hintoja: P70 475.000 mk, P70 2-värisenä 485.000 mk, P70 palveluvaunu 395.000 mk ja P70 Sport Coupé 585.000 mk. Mainoksessa ei mainittu Zwickau-merkkiä, auto esiteltiin vain mallinimellä P70 [3].
Maahantuoja Auto-Ala, hinta 447.000 markkaa vuonna 1959, vuoden 2012 rahana 10.450 €.
Zwickau P70 oli halvin neljästä automallista, joita oli 1956 melko vapaasti saatavilla, ja länsiautojen tuonti oli kovasti rajoitettua tuontilisenssien vuoksi. Zwickau P70:n korvasi Trabant P50 vuonna 1959.
Mitat
Pituus | 3740 mm |
Leveys | 1500 mm |
Korkeus | 1480 mm |
Akseliväli | 2380 mm |
Raideleveys (edessä / takana) | ? |
Omapaino | 800 kg |
Lähteet
- Tekniikan Maailma 12/1956, koeajo
- Mobilisti 1/2007, sivu 53
- Tekniikan Maailma 1/1957, Kirjeitä lukijoiltamme -osasto
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Mazda_K_engine-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.