Ero sivun ”Tricar” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Ak: Uusi sivu: '''Tricar''' oli kevyiden moottoroitujen ajoneuvojen rakennemalli 1800-luvun lopulla – 1900-luvun alussa. Tricar ja nelipyöräinen quadricycle olivat forecar-tyyppis...)
 
Rivi 4: Rivi 4:
 
Toisin kuin raskaammissa ajonuvoissa, joissa moottorilla pyrittiin korvaamaan hevoset, tricarin juuret ovat polkupyörien puolella ja pyrkimyksenä niissä oli korvata lihastyötä tekevä ihminen moottorilla.
 
Toisin kuin raskaammissa ajonuvoissa, joissa moottorilla pyrittiin korvaamaan hevoset, tricarin juuret ovat polkupyörien puolella ja pyrkimyksenä niissä oli korvata lihastyötä tekevä ihminen moottorilla.
  
Ranskalainen [[Léon Bollée]] oli suunnitellut kolmipyöräisen ajoneuvon, jonka 1-sylinterinen moottori sijaitsi laitteen takaosassa, kolmeportainen vaihteisto keskiosassa ja sieltä voimansiirto vetävälle takapyörälle tapahtui hihnavälitteisesti. Bolléen [[Automobiles Léon Bollée|"Voiturette"]] oli ensimmäinen ranskalainen polttomoottorilla varustettu ajolaite ja se oli tuotantovalmis vuonna 1886. Malli myi hyvin ja ranskalainen [[Hurtu|Hurtu & Diligeon]] valmisti sitä lisenssillä satoja kappaleita. Bolléen Voiturettessa oli kevyt putkirunko, moottori oli kuljettajan satulan takana ja ajoneuvoa ohjattiin samankaltaisella ohjaustangolla kuin polkupyörää. Ajoneuvoissa oli yksi taka- ja kaksi etupyörää. Ohjaustangon edessä oli matkustajan istuin, joka asennettiin kahden etupyörän väliin ja kuljettajan näkyvyyden parantamiseksi mahdollisimman alas. Muiden valmistajien tricarien arkkitehtuuri oli samankaltaista.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Dennis David| Osoite = https://sportscardigest.com/leon-bollee-automobiles/| Nimeke = Léon Bollée Automobiles| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Sports Car Digest| Julkaisupaikka = | Ajankohta = 29.4.2014| archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 11.9.2021}}</ref>  
+
Ranskalainen [[Léon Bollée]] oli suunnitellut kolmipyöräisen ajoneuvon, jonka 1-sylinterinen moottori sijaitsi laitteen takaosassa, kolmeportainen vaihteisto keskiosassa ja sieltä voimansiirto vetävälle takapyörälle tapahtui hihnavälitteisesti. Bolléen [[Automobiles Léon Bollée|"Voiturette"]] oli ensimmäinen ranskalainen polttomoottorilla varustettu ajolaite ja se oli tuotantovalmis vuonna 1886. Malli myi hyvin ja ranskalainen [[Hurtu|Hurtu & Diligeon]] valmisti sitä lisenssillä satoja kappaleita. Tyypillisessä tricarissa oli kevyt putkirunko, moottori oli kuljettajan satulan takana ja ajoneuvoa ohjattiin samankaltaisella ohjaustangolla kuin polkupyörää. Ajoneuvoissa oli yksi taka- ja kaksi etupyörää. Ohjaustangon edessä oli matkustajan istuin, joka asennettiin kahden etupyörän väliin ja kuljettajan näkyvyyden parantamiseksi mahdollisimman alas. Muiden valmistajien tricarien arkkitehtuuri oli samankaltaista.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Dennis David| Osoite = https://sportscardigest.com/leon-bollee-automobiles/| Nimeke = Léon Bollée Automobiles| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Sports Car Digest| Julkaisupaikka = | Ajankohta = 29.4.2014| archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 11.9.2021}}</ref>  
  
1900-luvun alussa suuremmat, mukavammat ja turvallisemmat [[voiturette]]t alkoivat syrjäyttää tricareja markkinoilta ja niiden valmistus perinteisessä rakennemuodossa päättyi vuoden 1910 tienoilla. Poikkeuksena tästä on ranskalainen [[Monet-Goyon]], joka valmisti ''Automouche''-malliaan nimenomaan tricar-arkkitehtuurilla vuosien 1920&ndash;1949 ajan.  
+
1900-luvun alussa suuremmat, mukavammat ja turvallisemmat [[voiturette]]t alkoivat syrjäyttää tricareja markkinoilta ja niiden valmistus perinteisessä rakennemuodossa päättyi vuoden 1910 tienoilla. Poikkeuksena tästä on ranskalainen [[Monet-Goyon]], joka valmisti ''Automouche''-malliaan nimenomaan tricar-arkkitehtuurilla vuosien 1920&ndash;1949 ajan.
 +
 
 +
<gallery widths=250>
 +
Tiedosto:Léon Bollée Tricycle 1896.jpg|1896 [[Automobiles Léon Bollée|Léon Bollée]]
 +
Tiedosto:1899 De Dion Bouton Tricycle - Flickr - KlausNahr.jpg|1899 [[De Dion-Bouton kolmipyörä|De Dion-Bouton]]
 +
Tiedosto:Laurin & Klement LW.jpg|1905&ndash;1911 [[Laurin & Klement|Laurin & Klement LW]]
 +
</gallery>
  
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==

Versio 18. syyskuuta 2021 kello 17.23

Tricar oli kevyiden moottoroitujen ajoneuvojen rakennemalli 1800-luvun lopulla – 1900-luvun alussa. Tricar ja nelipyöräinen quadricycle olivat forecar-tyyppisten ajoneuvojen alaversioita.

Historiaa

Toisin kuin raskaammissa ajonuvoissa, joissa moottorilla pyrittiin korvaamaan hevoset, tricarin juuret ovat polkupyörien puolella ja pyrkimyksenä niissä oli korvata lihastyötä tekevä ihminen moottorilla.

Ranskalainen Léon Bollée oli suunnitellut kolmipyöräisen ajoneuvon, jonka 1-sylinterinen moottori sijaitsi laitteen takaosassa, kolmeportainen vaihteisto keskiosassa ja sieltä voimansiirto vetävälle takapyörälle tapahtui hihnavälitteisesti. Bolléen "Voiturette" oli ensimmäinen ranskalainen polttomoottorilla varustettu ajolaite ja se oli tuotantovalmis vuonna 1886. Malli myi hyvin ja ranskalainen Hurtu & Diligeon valmisti sitä lisenssillä satoja kappaleita. Tyypillisessä tricarissa oli kevyt putkirunko, moottori oli kuljettajan satulan takana ja ajoneuvoa ohjattiin samankaltaisella ohjaustangolla kuin polkupyörää. Ajoneuvoissa oli yksi taka- ja kaksi etupyörää. Ohjaustangon edessä oli matkustajan istuin, joka asennettiin kahden etupyörän väliin ja kuljettajan näkyvyyden parantamiseksi mahdollisimman alas. Muiden valmistajien tricarien arkkitehtuuri oli samankaltaista.[1]

1900-luvun alussa suuremmat, mukavammat ja turvallisemmat voiturettet alkoivat syrjäyttää tricareja markkinoilta ja niiden valmistus perinteisessä rakennemuodossa päättyi vuoden 1910 tienoilla. Poikkeuksena tästä on ranskalainen Monet-Goyon, joka valmisti Automouche-malliaan nimenomaan tricar-arkkitehtuurilla vuosien 1920–1949 ajan.

Lähteet

  • Harald H. Linz, Halwart Schrader: Die Internationale Automobil-Enzyklopädie, United Soft Media Verlag, München 2008, ISBN 9783803298768
  1. Dennis David: Léon Bollée Automobiles – Sports Car Digest, 29. huhtikuu 2014. Viitattu: 11. syyskuu 2021.