Suorakytkentävaihteisto

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
5-portaisen manuaalivaihteiston toiminnan animaatio.

Suorakytkentävaihteisto on yksi manuaalivaihteiston alatyypeistä.

Yleistä

Suorakytkentävaihteistossa ei ole akseleiden välisiä nopeuseroja tasaavia synkronointirenkaita, vaan hammaspyörien sivuilla on kytkentärengas, jonka kytkentäpalojen avulla hammaspyörät kytkeytyvät toisiinsa. Tämä mahdollistaa vaihteiden nopeat vaaihdot ilman kytkimen avustusta. Kytkintä tarvitaan ainoastaan liikkeelle lähdettäessä. Kytkentäpalojen lukumäärä riippuu vaihteiston valmistajasta, mutta niitä on yleensä kuusi kappaletta yhdessä hammaspyörässä / kytkentärenkaassa.

Suorakytkentävaihteisto voi olla konventionaalinen H-kaavioinen manuaalivaihteisto tai sekventiaalivaihteisto. Vaihteiden vaihtaminen voi tapahtua käsin tai automaattisesti tai puoliautomaattisesti (ns. robottivaihteisto), mekaanisen vivuston kautta tai kuten F1-autoissa, sähköisesti ohjattuna. Raskaissa hyötyajoneuvoissa myös paineilmakäyttöinen vaihteensiirto on mahdollinen.Suorakytkentävaihteiston hammaspyörät ovat rynnössä, eli jatkuvassa kosketuksessa toisiinsa. Vaihteisto voi olla suora- tai vinohammaspyöräinen.[1]

Tyypillinen suorakytkentävaihteiston käyttökohde on kilpa-auto ja niissä vaihteisto on tyypillisesti suorahampainen. Kuten jo aiemmin on mainittu, suorakytkentävaihteiston etuna on nopea vaihteen vaihto sekä ylös- että alaspäin. Suorahampaisuudella saavutetaan lisäksi parempi voimien kesto ja vähäisempi tehohäviö, verrattuna vinohampaiseen vaihteistoon. Suorahampainen vaihteisto on äänekkäämpi verrattuna vinohampaiseen vaihteistoon, mutta sillä ei ole tässä kohtaa merkitystä.[2]

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Dog ring gearbox explained! – Car Throttle, Viitattu: 22. marraskuu 2020.
  2. Erik Shilling: Here's How Dog Box and Sequential Transmissions Work – Jalopnik, 8. elokuu 2018. Viitattu: 22. marraskuu 2020.