Mini Mk IV-VII

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 6. syyskuuta 2019 kello 17.45 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mini Mk IV – Mk VII
Mahdollinen kuva
Valmistaja ja valmistusmaa British Leyland,
BL Cars Ltd
Austin Rover Group
Rover Group
Flag of the United Kingdom.svg.png UK, Englanti, Longbridge [1]
Flag of Australia.svg.png Australia, Sydney [2]
Flag of Belgium.svg.png Belgia, Seneffe [3]
Flag of New Zealand.svg.png Uusi-Seelanti, Petone [3]
Flag of South Africa 1928-1994.svg.png Etelä-Afrikka, Blackheath [3]
Valmistusaika 19762000
Luokka Kaupunkiauto
Kori 2-ovinen sedan
2-ovinen pakettiauto
2-ovinen lava-auto
Suunnittelija
Pohjalevy ADO20
Moottori R4
Iskutilavuus 850 – 1300 cm3
Teho 25 – 62 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Mini Mk III
Seuraaja
Saman luokan autoja

Pääartikkeli: Mini

Mini Mk IV tuli markkinoille vuonna 1976.

Yleistä

1970-luvun edetessä Minin vienti alkoi hiipumaan ja ulkomainen valmistus loppumaan tehdas toisensa jälkeen. Myös kotimarkkinoilla myynti kangerteli, koska osa asiakkaista oli siirtynyt luokkaa isompiin malleihin. Tarjolla oli moderneja ja käytännöllisiä hatchaback-korisia autoja, kuten Ford Fiesta mk1 ja ranskalaisten ja eritoten japanilaisten valmistajien eri merkki- ja mallivalikoima. Minin valmistusta päätettiin jatkaa kuitenkin sihen asti, kunnes uusi Austin Mini Metro saataisiin markkinoille. Minin korvaajaksi suunniteltu Metro koitui kuitenkin sen pelastukseksi, koska Miniä voitiin päivittää Metron rinnalla kustannustehokkaasti. Mini sai 1980-luvun myötä mm. A-Plus-moottorin, 12-tuumaiset pyörät etulevyjarruilla, parannuksia varusteisiin ja ääneneristykseen sekä tuuletukseen ym.

Vuonna 1984 Mini vietti 25-vuotisjuhlaansa, jonka kunniaksi British Leyland valmisti rajoitettuna eränä Mini 25 -juhlamallin ja tämä muodostui eräänlaiseksi käännekohdaksi jo vanhenneen mallin uudelle tulemiselle. Budjettimallit City ja City E muodostivat silloisen Austin Rover Group perustarjonnan niille ostajille, jotka painottivat autonsa ominaisuuksissa pientä ja näppärää kokoa ja edullisia hankinta- ja ylläpitokuluja. Toinen uusi asiakasryhmä oli nuoret urbaanit ensiauton ostajat, joille auto muodosti osan heidän tyylistään ja toimi itseilmaisun välineenä. Tälle kohderyhmälle Austin-Rover alkoi työstämään malleja erilaisilla sisustus-, väri- ja varusteteemoilla. Näiden ohella Ministä kehitettiin myös korkeatasoisesti varustettuja erikoismalleja, jotka oli nimetty Lontoon yläluokkaisten ja trendikkäiden kaupunginosien mukaan. Markkinointistrategiat osuivat oikeaan ja Minin myyntilukemat kasvoivat tasaisesti läpi 1980-luvun loppupuoliskon, kääntyäkseen taas laskuun 90-luvulla.[3]

Vertailu 1978

Mini 1000 SDL voitti Tekniikan Maailman 17/1978 3 halvan auton vertailun.

Mittaristo on yhä kojelaudan keskellä. Jotkut kytkimet ovat melko kaukana kuljettajasta. Ovet ovat leveät. Kojetaulun päissä on tuuletussuuttimet, joita aiemmissa Mineissä ei ollut. Vaihteensiirtoa ja jousitusta on parannettu. Jousituksena on kumikartiojousitus pidentynein joustovaroin.

Pääntukia ei ole (ei muissakaan, 2CV ja Renault 4). Minin istuimet ovat "melko siedettävät" aiempien kovien sijasta. Ajoasento on melko pysty. Ohjauspyörän asento on melko kallistettu ja ohjauspyörä on ohutkehäinen. Kojelaudan alla on pakettihylly. Työn laatu on kohtalaista.

R4-moottorin iskutilavuus on 998 cm³. Suurin teho 29 kW /5250 r/min (39 hv) ja suurin vääntömomentti 70 Nm / 2000 r/min. Paino 615 kiloa. Edessä ja takana on rumpujarrut.

Tekniikan Maailma 17/1978 mittasi Mini 1000 SDL:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 5,9 sekuntia, 0–80 km/h 13,6 sekuntia ja 0–100 km/h 26,6 sekuntia. Kulutus on pieni, vertailussa vain 6,5–6,7 l/100 km.

Hinta 21 700 markkaa Suomessa vuonna 1978 eli 12 840 euroa (v. 2016, kerroin 0,5917).

Koeajo 1983

Austin Mini Mayfair on ketterä. Ajo-ominaisuudet ovat urheilulliset. Suorituskyky on kuitenkin heikko. Jousitus on kova. Melutaso on korkea, 100 km/h nopeudessa 82 dB ja 120 km/h nopeudessa 84 dB. Etuistuimissa on pääntuet.

R4-moottorin iskutilavuus on 998 cm³. Sylinterin mitat ovat 64,59 × 76,2 mm. Suurin teho on 31 kW /5250 r/min (DIN, 42 hv), ja suurin vääntömomentti 67 Nm /2600 r/min (DIN). Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu.

Auto motor und sport 24/1983 mittasi Austin Mini Mayfairin (31 kW, 651 kg) kiihtyvyydeksi 0–60 km/h 7,9 sekuntia, 0–80 km/h 13,3 sekuntia ja 0–100 km/h 24,6 sekuntia. Huippunopeus on 127 km/h.

Kulutus vaihtelee 6,8–9,2 litran välillä /100 km bensiiniä. Austin Mini Mayfair maksoi Länsi-Saksassa vuonna 1983 9890 D-markkaa, hinta oli varsin halpa.

Mini Cooper 1990 – 2000

Suorituskykyinen Cooper-versio palasi mallistoon vuonna 1989, oltuaan poissa 20 vuotta.

Mitat

Pituus 3050 mm
Leveys 1410 mm
Korkeus 1346 mm
Akseliväli 2036 mm
Raideleveys (e / t) 1214 mm / 1180 mm
Omapaino 615–651 kg

Lähteet

  • Tekniikan Maailma 17/1978
  • Auto motor und sport 24/1983
  1. Longbridge says goodbye to its little wonder – Telegraph, 5. lokakuu 2000. Viitattu: 6. syyskuu 2019.
  2. The History of Mini – Mini Automotive Website, Viitattu: 6. syyskuu 2019.
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 Ian Nicholls: Essay : Mini production – how many? – AROnline, 2. kesäkuu 2016. Viitattu: 6. syyskuu 2016.