International Harvester

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
International Harvester Company
International harvesterlogo.jpg
Yrityksen perustuspaikka Yhdysvallat, Illinois, Canton
Toiminnassa 1902 – 1986
Yhtiön kohtalo Nimetty uudelleen
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja Navistar International Corporation
International traktori, n. 1920
International Wagon henkilö- ja tavaravaunu 1911
1912 IHC Auto Wagon

International Harvester Company (IHC tai IH) oli amerikkalainen monialayritys, joka valmisti traktoreita, sadonkorjuukoneita ja muita maatalouden koneita, maanrakennuskoneita, henkilöautoja ja hyötyajoneuvoja. Lisäksi yhtiö valmisti erilaisia laitteita ja koneita maatalouteen ja kotitalouksille, kuten ruohonleikkureita, pieniä lumilinkoja, painepesureita, puutarhatraktoreita, jääkaappeja ja ilmastointilaitteita. Yhtiö syntyi vuonna 1902, kun pankkiiri J.P. Morgan ajoi fuusion kautta yhteen maatalouskoneita ja traktoreita valmistaneet McCormick Harvesting Machine Companyn ja Deering Harvester Companyn sekä kolme pienempää saman alan yhtiötä. Talousvaikeuksien vuoksi International Harvester myi maatalouskoneyksikkönsä vuonna 1984 traktorivalmistaja Caselle jolloin syntyy Case International, myöhemmin yhtiön nimeksi muutetaan Case IH. Jäljellejäänyt osa alkuperäisestä yhtiöstä jatkaa vuonna 1986 kuorma- ja linja-autojen valmistusta nimellä Navistar International.

International Harvester ei Suomessakaan ole tuntematon merkki, autokalustoa on ollut käytössä toisen maailmansodan molemmin puolin. Viimeksi International Harvester Loadstar kuorma-autoja tuotiin maahan 1970-luvun alussa, pääasialliset käyttäjät olivat Puolustusvoimat sekä jotkin palokunnat. IHC on valmistanut traktoreita myös Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa ja suurin osa Suomen McCormick, International Harvester sekä Case IH-traktoreista onkin eurooppalaista valmistetta.

Varhainen historia

International Harvester Co:n juuret ulottuvat 1831 keksittyyn McCormick-puimuriin. IHC:n autonvalmistus alkoi 1907. [1]

Ajoneuvotuotanto

IH muistetaan usein etenkin kotimarkkinoillaan luotettavista ja innovatiivisista kevyen sarjan hyötyajoneuvoistaan, jotka kilpailivat "kolmen suuren" eli Fordin, GM:n ja Moparin Dodge-yksikön vastaavia tuotteita vastaan suhteellisen menestyksekkäästi. IH valmisti ajoneuvoja etenkin maatalouden ja viljelijöiden tarpeisiin, jolloin päärooliin nousevat avolavaiset autot, amerikkalainen termi on pick-up truck. Yhtiö valmisti kevyitä hyötyajoneuvoja vuodesta 1907 vuoteen 1975, ensimmäinen malli oli Auto Buggy. (Buggy tarkoittaa kärryä tai vaunua). Näiden itseliikkuvien tavaravaunujen tuotanto alkoi helmikuussa 1907 IH:n McCormickin tehtailla Chicagossa, Illinois:n osavaltiossa, mutta se siirrettiin Akroniin, Ohioon saman vuoden lokakuussa. Voimanlähteenä näissä vaunuissa oli 15:n hevosvoiman kaksisylinterinen, ilmajäähdytteinen moottori, jonka sylinterit olivat makuulla vastakkain. Ohjaus oli vaunun oikealla puolella. Maavara oli riittävä sen aikakauden lähinnä kärrypoluista koostuvalle tieverkolle. Tavaratila oli mahdollista varustaa myös takaistuimella ja isomalla kuomulla, jolloin saatiin aikaan convertible, jossa oli vieläpä hivenen verran tavaratilaa. IH valmisti myös vuosien 1910 ja -11 välisenä aikana 1105 kappaletta henkilömallista J30 Touring autoa. Vuonna 1910 Auto Wagon uudelleennimettiin Motor Truckiksi, tätä mallia voidaan pitää amerikkalaisten pick-up truckien esiäitinä. Autojen merkkinä oli vuoteen 1914 asti IHC, tällöin niiden nimeksi muutettiin 'International'. Viimeinen IH:n kevyt hyötyajoneuvo valmistui toukokuun
5. päivä vuonna 1975.

Auto Wagonista kirjainsarjaan

1916 Model G

International Harvesterin ensimmäinen ajoneuvo oli vuoden 1907 IHC Autobuggy. Henkilökuljetuksiin tarkoitettu malli muistutti korkeine pyörineen hevosvaunua, ilmajäähdytteinen 2-sylinterinen moottori oli sijoitettu auton alle. Tätä seurasi vuonna 1909 IHC Auto Wagon, pieninä sarjoina valmistettu, tavarankuljetuksiin tarkoitettu korkeapyöräinen malli. Se oli varustettu joko ilma- tai nestejäähdytteisellä moottorilla. Vuonna 1914 yhtiön ajoneuvojen merkiksi vaihtui International Harvester. Ensimmäinen etumoottorilla valmistettu hyötyajoneuvo oli vuoden 1915 puolivälissä esitelty 4-sylinterinen Model F. Se sai niin hyvän vastaanoton että IH kehitti sen jatkoksi mallisarjan, joka alkoi 3/4-tonnisesta H-mallista ja päättyi 4-tonniseen L-malliin. Mallien tunnuspiirteenä on kiilamainen, kalteva konepeitto sekä konetilan takaosassa sijaitseva jäähdytin. Lempinimeksi näille tuli slope-nose (slope = kalteva) tai shovel-nose (shovel = lapio). Suomenkielinen kuvaava termi mallille voisi olla lippakeula.

Numero-sarja sekä S-sarja

Vuoden 1921 puolivälissä IH korvasi "kirjain-sarjan" lippakeula-mallit uudistetulla "numero-sarjalla" ja samalla muutti sarjan kevyimmäksi malliksi 1-tonnisen Model 21:n, sarjan raskaimmaksi malliksi tuli 5-tonninen Model 101. Samaan aikaan esiteltiin uusi malli, jonka jäähdytin sijaitsi konetilan etuosassa. Tämä 3/4-tonninen Model S eli "speed-truck" oli varustettu paineilmarenkain, jotta se kykeni paranevalla tieverkolla saavuttamaan sen ajan huippunopeudet, 25-30 mph (40-50 km/h). Model S oli perusta läpi 1930-luvun valmistetulle sarjalle, joka alkoi 3/4-tonnisesta Special Delivery-mallista jatkuen 2-tonniseen SF-46-malliin, joka oli varustettu 6-sylinterisellä Waukesha- tai Lycoming-moottorilla. Vuonna 1928 mallistoon lisättiin Six-Speed Special, joka oli ensimmäisiä kaksinopeuksisella tasauspyörästöllä (ns. tuplaperä) varustettuja kuorma-autoja.

Kanttikeulat ja HS-sarja

International 1 ton truck 1927

Vuonna 1924 raskaammat numero-sarjan lippakeulat korvattiin modernimmalla mallilla, jonka jäähdytin oli sijoitettu auton keulalle. Samalla sarjan numerotunnukset muuttuivat, sarjan kevyin malli oli nyt 1 1/2-tonninen 33, raskaimman 5-tonnisen mallitunnus oli 103. Tämä sarja korvattiin vuoden 1927 puolivälissä uudella heavy-duty-sarjalla, johon kuuluivat kardaanivetoiset mallit 54 ja 74 sekä ketjuvetoiset 54C, 74C ja 104C. Nämä mallit oli varustettu Internationalin omalla 284 kuutiotuuman moottorilla. Vuoden 1929 HS-sarjan mallit olivat muutoin samanlaisia kuin kanttikeulaiset numero-sarjalaiset, mutta moottorina niissä oli joko 312 cid tai 390 cid, 4-sylinterinen Hall-Scott-moottori.

A, B ja W-sarjat

Vuonna 1930 International Harvester korvasi kaikki aiemmat hyötyajoneuvomallinsa uusilla A- ja W-sarjoilla. A-sarja sisälsi pienet AW-1 ja AW-2-mallit joiden voimanlähteenä toimi 4-sylinterinen Waukesha-moottori. Keskikokoinen AL-3 oli varustettu 6-sylinterisellä Lycoming-moottorilla ja suuremmat A-4, A-5, ja myöhemmin markkinoille tullut A-6 käyttivät uutta 6-sylinteristä International FBB 279 cid OHV-moottoria. Raskaampien W-1, W-2 ja W-3-mallien voimanlähteenä oli 4-sylinterinen Hall-Scott-moottori. Vuoden 1931 B-2 oli muutoin sama malli kuin A-2, mutta se oli varustettu Eatonin tuplaperällä. Jostain syystä myöhemmin markkinoille tulleet B-3- ja B-4-mallit varustettiin pienemmillä, 207 cid ja 223 cid, 6-sylinterisillä FAB-moottoreilla, kuin A-sarjan autot.

Extra-heavy duty A-sarja

Vuonna 1932 International Harvester laajensi mallistoaan ylöspäin, A-sarjaan sijoittuvilla extra-heavy duty-versioilla. Mallisto alkoi 7 1/2-tonnisesta, kokonaispainoluokkaan 36000 lbs
(n. 16 t) sijoittuvista A7- ja A8-malleista. Näiden voimanlähteenä oli 136 hv:n 648 cid FDB ja FEB 6-sylinteriset bensiinimoottorit. Myöhemmin mallistoon lisättiin teliakseliset versiot, dieselmoottorit tulivat valikoimaan vuonna 1938. Tämän sarjan viimeinen malli oli vuoden 1948 10-15 -tonninen ARD-626F, 68000 lbs (n.30 t) kokonaispainoluokassa. Se oli varustettu
150 hv:n 6-sylinterisellä Cummins HB-600-moottorilla.

D-1

1937 Internattional Harvester D-2 pick-up

Ensimmäinen International Harvesterin moderni pickup-malli suosittuun 1/2-tonnisten luokkaan oli vuoden 1933 D-1, tosin sen valmistajana oli Willys-Overland.

Pakettikuljetukset, Metro, Metroette, Metro-Lite ja Metro-Mite

1959 International Truck Ad-01.jpg

Pääartikkeli: International Harvester Metro Van

International Harvester oli tarjonnut maidon ja leipomotuotteiden jakeluun malleja joiden kori oli tehty light-duty alustan päälle, mutta ensimmäinen, vartavasten kevyisiin kuljetuksiin tarkoitettu malli M2 esiteltiin vuonna 1933. Vuonna 1936 se päivitettiin malliksi M3. Mutta ensimmäiset erityisesti kaupunkijakeluun tarkoitetut forward-control -mallit, joiden ohjaamo on etuakselin päällä, olivat vuoden 1939 International Harvester Metro Van-mallit. Mallien suunnittelusta vastasi Raymond Loewy. Malliston eri versiot kehitysversiot olivat KM/KBM (1938-1949), LM (1950-1952), RM (1953-1955), SM (1956-1959), AM (1960-1962)ja BM/CM-sarja (1963-1972). SM-sarjasta alkaen Metro-mallit olivat saatavilla myös alumiinisella Metro-Lite korilla, tämä malli oli keulan muodoilta kulmikkaampi. Vuoden 1958 Metro-Mite AM80 oli ulkonäöltään samanlainen kuin Metro-Lite, kori oli itsekantava ja voimanlähteenä mallissa oli BMC:n B-sarjan 1500 cm3:n 4-sylinterinen moottori. Vuonna 1962 Metro-Mite-versio tuli saataville CM75 / CM80 / CM110 -mallien korivaihtoehtona. Rungollisten CM-sarjan autojen voimanlähteenä oli International Harvesterin oma 6-sylinterinen moottori. Vuonna 1965 esitelty M-sarja piti sisällään Metro-Mite ja suuremman Metro-Lite -versiot Metro Vanista. Vuonna 1973 MS-sarja korvasi edeltävän M-sarjan. International Harvester lopetti Metro-sarjan ajoneuvojen valmistuksen vuonna 1976, mutta jatkoi edelleen forward-control alustojen valmistusta eri korivalmistajien tarpeisiin.

C-sarja

n. 1934, C-sarjan 2 - 2 1/2 tonninen

Vuonna 1934 International Harvester korvasi kaikki A, B ja W-sarjojen mallit, lukuunottamatta extra-heavy duty A7- ja A8-malleja, uudella C-sarjalla. Tämä aikansa moderni sarja kattoi mallit 1/2-tonnisesta C1:stä 4-5 tonniseen C-60-malliin. Moottoreina käytettiin International Harvesterin omaa 213 cid, 6-sylinteristä L-head eli sivuventtiili HD-3 moottoria, joka oli uudistettu versio D1 pick-upissa käytetystä Willysin moottorista. Muut moottorit olivat Internationalin 6-sylinterinen 223 cid FAB OHV, sekä 279 cid ja 298 cid-versiot FBB-moottorista. Vuonna 1936 C-sarjan medium- ja large-mallisiin, 2-akselisiin kuorma-autoihin tuli saataville 2-nopeuksinen perä, näiden mallimerkintä oli CS. Lisäksi valikoimaan kuului kolmeakselinen teliversio, jonka mallimerkintänä oli C-T jos tasauspyörästö oli yksinopeuksinen ja CS-T jos se oli kaksinopeuksinen. Kirjain "T" tuli termistä Trailing axle. Teliversio oli saatavana myös vetävällä telillä, ja tällöin mallimerkinnäksi tuli C-F, jossa kirjain "F" tuli termistä Four-rear-wheel-drive.

D-sarja

1938 D-35

C-sarjan korvasi vuonna 1937 korkealinjaisilla lokasuojilla ja virtaviivaisella maskilla muotoiltu D-sarja. D-sarja alkoi 1/2-tonnin D2-mallista jä päättyi 4-6 tonniseen DR70-malliin. Kirjain "R" tuli termistä double-reduction rear axle, joka tarkoittaa napavetoa. Sarjaan kuului luonnollisesti kolmeakselisten kuorma-autojen mallisto, joka alkoi vapaastipyörivällä telillä varustetusta veriosta D-186T ja päättyi kokonaispainoltaan 42000 lbs (n. 19 t) DR-426F-malliin. Moottorivalikoimaan kuului sekä alkuperäinen 213 cid että uusi 233 cid sivuventtiili (L-head) HD-sarjan moottorit, uudet OHV 242 cid ja 260 cid FAB-sarjan moottorit, jo C-sarjan voimanlähteenä esitelty 298 cid FBB, sekä uudet FBB-sarjan 361 cid, 401 cid ja 451 cid -moottorit, huipputeholtaan jopa 120 hv. Vuodesta 1938 alkaen Raskaimpien DD- ja DRD-mallien voimanlähteeksi oli saatavilla 4-sylinterinen HB-400 ja 6-sylinterinen HB-600 Cummins diesel-moottori.

Varhaiset Cab-Over-Engine (COE)-mallit

n. 1939 International Harvester COE

Internationalin ensimmäinen COE-malli oli vuoden 1936 C-300, joka oli muutoin alustaltaan sama kuin C-30. Kevyesti uudistettu D-300 korvasi C-300:n vuonna 1937 ja myöhemmin 2-akseliset D-400, D-500 ja D-700 sekä kolmeakselinen D-700 muodostivat kokonaisen COE-mallisarjan.

W-sarjan rekkaveturit

Kesällä 1946 International esitteli uuden mallisarjan, joka suunniteltu USA:n länsirannikon olosuhteiden mukaan, kilpailemaan näille markkinoille kalustoa valmistavien Kenworthin ja Peterbiltin kalustoa vastaan. Nämä autot myös valmistettiin lännessä, Kalifornian Emeryvillessä. Mallimerkintä alkaa kirjaimella "W", joka otaksuttavasti tulee sanasta "western". Joka tapauksessa nämä rekkaveturit saivat pian lempinimen "Westcoaster". Mallisto alkoi 2-akselisesta, kokonaispainoltaan luokkaan 30 000 lbs (n. 13,6 t), valtatiekäyttöön suunnitellusta mallista W-3042H ja päättyi kolmeakseliseen, vetäväteliseen, kokonaispainoltaan luokkaan 65 000 lbs (n. 29,5 t), valtateiden ulkopuoliseen käyttöön suunniteltuun malliin W-6564OH. Myöhemmin rakennettiin oman aikansa jättiläinen, kokonaispainoltaan 90 000 lbs:n (n. 40,8 t) W-9064OH. Periaatteessa kaikkien W-sarjan ajoneuvojen vakiomoottori oli Continentalin 6-sylinterinen 749 cid bensiinimoottori, mutta valtaosa toimitettiin varustettuna Cumminsin dieselmoottoreilla, alkaen 150 hevosvoiman 672 cid HB-600 -moottorista aina mekaanisesti ahdettuun 275 hv:n 743 cid NHBS-600 -moottoriin. Lisäksi W-sarjan autoja toimitettiin kohtalainen määrä 6-sylinterisellä, 1091 cid Hall-Scott-moottorilla, näistä eräs versio oli nestekaasukäyttöinen (butaani), 307 hevosvoiman HS-400.

Mallit toisen maailmansodan jälkeen

Pääartikkeli: International Harvester K- ja KB-sarja
Pääartikkeli: International Harvester L-sarja
Pääartikkeli: International Harvester R-sarja
Pääartikkeli: International Harvester S-sarja
Pääartikkeli: International Harvester A-sarja
Pääartikkeli: International Harvester Light Line

International esitteli uuden K-sarjan malliston vuonna 1940, Yhdysvaltojen sotatoimien vuoksi mallin valmistus kuitenkin pian lopetettiin ja sen valmistus jatkui taas vuonna 1943, kun hyötyajoneuvojen valmistus siviilimarkkinoille vähitellen vapautettiin. Vuonna 1947 seurasi edeltäjäänsä perustuva KB-sarja. Näitä seurasi L-sarja vuonna 1949, R-sarja vuonna 1952 ja S-sarja vuonna 1955. Vuonna 1957 light- ja medium duty truck-sarjan mallinimi siirtyy epäloogisesti kirjaimeen "A". Uusi A-sarja juhlistaa IH:n 50-vuotista taivalta hyötyajoneuvojen valmistajana, kirjain "A" tulee sanasta Anniversary eli vuosijuhla. Tämä kirjainmallisarja jatkui kevyin ulkonäkö- ja raskaammin tekniikkamuutoksin malleina B, C ja D. Vuonna 1966 siirrytään taas kirjaimiin A, B ja C, vuonna 1969 esitelty D-sarja kulkee nimellä International Harvester Light Line.

Maastoautot ja pickupit

IH:n kevyiden hyötyajoneuvojen valikoimaan kuului myös henkilökuljetuksiin sopivia malleja. Travelall oli pitkän akselivälin truck-alustaan perustuva malli jossa oli kokoteräksinen, yhtenäinen kori sivuikkunoilla ja kahdella tai kolmella penkkirivillä. Toinen samankaltainen malli oli Travelette, joka oli miehistöohjaamolla (crew cab) varustettu lavamalli. Molemmat mallit oli saatavana 2- tai 4-vetoisena versiona. Travelall-mallin kori sai oikealle sivulleen takaoven vuonna 1957 ja neliovinen versio tuli markkinoille vuonna 1961. Travelette oli neliovinen jo esittelyvuodestaan 1957 lähtien ja siten ensimmäinen neliovinen kuuden hengen truck kotimarkkinoillaan. Maastohenkilöauto Scout esiteltiin vuonna 1961. Vuonna 1972 tehtyjen muutosten myötä mallin nimeksi tuli Scout II.

International Harvester lopetti Light Line-sarjan kevyiden hyötyajoneuvojen, mukaanlukien Travelall, valmistuksen vuonna 1975. Kevyistä ajoneuvoista jäi silloin jäljelle Scout II-mallisto, jonka valmistus lopetetttiin vuonna 1980, yhtiön keskittyessä raskaiden hyötyajoneuvojen ja koulubussien valmistukseen.

Linja-autot

IH oli lisäksi kotimarkkinoillaan johtava C-tyypin koulubussien alustojen valmistaja. C-tyyppi eli conventional type on se malli, jonka miellämme periamerikkalaiseksi koulubussiksi. Nimensä mukaisesti sen rakenne on perinteinen, linja-auton kori nokkamallin kuorma-auton alustan päällä. Vuonna 1962 IH esitteli International Harvester Loadstar-mallin, joka oli eri painoluokissa yhtiön päätuote kuorma-automarkkinoilla. Vuonna 1978 IH esitteli uuden S-sarjan, joka korvasi Loadstar-sarjan vuonna 1979.

Vuonna 1985 tapahtuneen maatalouskoneita valmistavan yksikön myynnin seurauksena, jäljellejäänyt kuorma-autoja ja moottoreita valmistanut yksikkö muutti nimensä vuonna 1986 International Harvester Companysta Navistar Internationaliksi. Nykyisin Navistar International on holding-yhtiö, jonka alaisuudessa toimiva International Truck and Engine Corporation valmistaa ja markkinoi kuorma-autoja sekä moottoreita International-merkin alla.

Yhtiöllä on pitkäaikainen yhteistyösuhde Ford Motor Companyn kanssa, erityisesti moottoreiden kehityksessä. Fordin Super Duty, E-sarja ja Excursion-malleissa käyttämät Power Stroke-dieselmoottorit ovat International Truck and Engine Corporationin valmistama. Samoja moottoreita markkinoidaan myös nimellä Navistar Maxxforce.

Suomessa

Vuonna 1938 Suomen rekisterissä oli 377 International kuorma-autoa. Merkki oli Suomen viidenneksi yleisin kuorma-auto.

Lähteet

  1. V8-Magazine 8/2011, s. 33