Ero sivun ”Ilmanvastus” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Tyypillisiä arvoja ja esimerkkejä: A4 eri aikakaudet +passat)
p (Tyypillisiä arvoja ja esimerkkejä: lähteen korjaus)
Rivi 77: Rivi 77:
 
* 0.30 - [[Porsche 996]], 1997
 
* 0.30 - [[Porsche 996]], 1997
 
* 0.30 - [[Saab 92]], 1947
 
* 0.30 - [[Saab 92]], 1947
* 0.31 - [[Audi A4 B5]], 1995 {{enWikipedia|Automobile drag coefficients}}
+
* 0.31 - [[Audi A4 B5]], 1995 enWikipedia/Automobile drag coefficients
 
* 0.31 - [[Citroën AX]], 1986
 
* 0.31 - [[Citroën AX]], 1986
 
* 0.31 - [[Citroën GS]], 1970
 
* 0.31 - [[Citroën GS]], 1970

Versio 21. marraskuuta 2008 kello 11.50

Ilmanvastus on karkeasti ilmanvastuskerroin kertaa ajoneuvon otsapinta-ala. Otsapinta-ala on se pinta-ala, joka näkyy katsottaessa ajoneuvoa suoraan edestäpäin. Se on toisin sanoen ajoneuvon poikkipinta-ala liikettä vastaan kohtisuorassa asennossa.

Laskettaessa tarkkaa ilmanvastuksen aiheuttamaa voimaa käytetään kaavaa F = ½ s v² A Cv, jossa F on vastusvoima, s on ilman tiheys, v on kappaleen nopeus, A on otsapinta-ala ja Cv on ilmanvastuskerroin. Laskettaessa ilmanvastuksen voittamiseen tarvittavaa tehoa korotetaan nopeus v kolmanteen potenssiin.

Pienillä nopeuksilla ei ilmanvastuksella ole paljoa merkitystä, mutta nopeuden kasvaessa kaksinkertaiseksi kasvaa ilmanvastus nelinkertaiseksi.

Historia

Ilmanvastukseen alettiin kiinnittää huomiota jo 1920-luvuilla, jolloin huomattiin sulavammin muotoillun kilpa-ajoneuvon menevän kovempaa. Siihen aikaan ei vielä ajateltu, että jos autosta tekee pystysuuntaisen siiven muotoisen, niin suuntavakaus kärsii ja painopiste on korkealla. Myös ei-kilpa-autoihin rakennettiin aerodynaamisia koreja, kuten Tatraplaniin ja Auburniin. Varsinaisesti ilmanvastus tuli yleisön tietoon 1970-luvun energiakriisin aikoihin, jolloin autoille haettiin yhä pienempää polttoaineen kulutusta.

Ilmanvastuskertoimen kaupallisessa toteutuksessa Saab on pioneeri, jo sen ensimmäiset mallit olivat sulavasti muotoiltuja (lentokonevalmistaja kun oli). 1980-luvulle tultaessa kaikki merkittävät autonvalmistajat omistivat tuulitunnelin, ja jokaiselle mallille oli mainittu joku kerroin. Ennen vuotta ~1990 esitellyille autoille ilmoitettuihin ilmanvastuskertoimiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä samaa autoa testattiin useissa tuulitunneleissa ja automallille viralliseksi arvoksi ilmoitettiin paras saavutettu tulos.

Ilmanvastuskerroin

Ilmanvastuskerroin mitataan tuulitunnelissa, jollainen on esim. suurimmilla autotehtailla. Täysikokoisessa tuulitunnelissa ilmavirta tuotetaan puhaltimella, jota pyörittävien moottorien teho on muutamia megawatteja.

Ilmanvastuskerroin (drag coefficient) ilmoitetaan useimmiten Cd tai Cx merkinnällä. Nykyään on myös käytössä merkintä CdA (tai CxA), joka ottaa huomioon sekä ilmanvastuskertoimen että otsapinta-alan.

Ilmanvastuskertoimia:

  • henkilöautot 0,25...0,40
  • kuorma-autot 0,80...1,20
  • lentokoneen runko noin 0,14
  • pallo 0,34
  • pisaranmuotoinen kappale 0,05

Tyypillisiä arvoja ja esimerkkejä

Tyypillinen nykyaikainen auto saavuttaa ilmanvastuskertoimen (Cd) 0,30 ja 0,35 väliltä. SUV-autoilla arvo on tyypillisesti 0,35–0,45. Jotkin autot saavuttavat arvoja väliltä 0,25–0,30, tosin joskus suunnittelijat suurentavat kerrointa vähentääkseen autoon kohdistuvaa nostovoimaa.

Esimerkkejjä Cd-arvoista:


Nämä arvot ovat perusmalleille. Nopeammilla ja luksusmalleilla on usein suuremmat arvot johtuen leveämmistä renkaista ja ylimääräisista spoilereista.

Lähde

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Drag_coefficient-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.