Ford Model T -moottori

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 11. syyskuuta 2019 kello 19.50 – tehnyt Vaux (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: 390px|right|Model T:n moottori {{Pääartikkeli|Ford Model T}} Ford Model T:n moottorina toimi eteen sijoitettu, 177-kuutiotuumainen (2,9 l) Rivi-4|ne...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Model T:n moottori

Pääartikkeli: Ford Model T

Ford Model T:n moottorina toimi eteen sijoitettu, 177-kuutiotuumainen (2,9 l) nelisylinterinen rivimoottori, jonka kaikki sylinterit valettiin samaan sylinteriryhmään. Tämän avulla mallin huippunopeudeksi saatiin 40–45 mph (64–72 km/h). Tehtaan mukaan moottori kulutti bensiiniä 11 – 18 litraa sadalla kilometrillä. Moottori kykeni toimimaan bensiinillä, petrolilla tai etanolilla. [1]

T-mallin sytytysjärjestelmänä oli kalliimman magneettosytytyksen sijaan paljolti paikallismoottorikäytössä ollut värinäpuola, joka tunnetaan myös nimellä Ruhmkorffin kipinäinduktori. Puolia tarvittiin neljä kappaletta, ts. jokaiselle sylinterille omansa.

Sytytysjärjestelmän tarvitsema sähköenergia tuotettiin moottorin vauhtipyörään integroidulla alternaattorilla. Vaihtovirtasähkön takia T-Fordissa ei alkuun ollut sytytysjärjestelmän vaatimien komponenttien lisäksi mitään muita sähkölaitteita. Ajovaloina toimivat asetyleeni- tai petrolivalaisimet ja käynnistys hoidettiin kammella. Samalla kun moottoria pyöritettiin kammen voimalla, alternaattori muodosti riittävän jännitteen, jotta puolilta saatiin sytytystulpille kipinä. Tähän järjestelmään tuli muutos vuonna 1919, jolloin T-Fordissa siirryttiin tasavirtageneraattorin käyttöön ja sen myötä auto sai sähkökäynnistimen, sähkövalot ja akun. [2]

Käynnistäminen

Moottorin käynnistäminen on todella hidasta ja vaarallistakin verrattuna nykyajan autoihin. Kampikäynnistyksen niksit oli osattava, jotta T-Fordilla saattoi ajaa päivittäin ja kelillä kuin kelillä. Ennen käynnistystä tuli kuljettajan avata konepellin oikea puolisko auki ja avata rintapeltiin sijoitettu bensiinihana. Käynnistäminen sujui siten, että ensimmäiseksi vedettiin rikastin päälle. Rikastimen silmukkapäinen vedin sijaitsee jäähdyttimen oikealla puolella. Sen jälkeen oli kannattavaa kiertää kammesta pari kierrosta, jolloin moottori sai sisälleen rikasta polttoaineseosta. Tämän jälkeen ohjaamon puolella säädettiin sytytystä myöhäiselle, avattiin kaasuvipua hieman, kytkettiin käsijarru päälle tai varmistettiin sen päälläolo ja lopuksi kytkettiin sytytysvirta. Sen jälkeen alkoi koneen pyöritys. Kammesta tukeva myötäote ja kova nosto, joka tavallisesti riitti Fordin käynnistymiseen.

Jos ei riittänyt oli luvassa ongelmia. Yleisin ongelma oli liiallinen rikastimen käyttö, jolloin sytytystulpat kastuivat. Jos auto oli seissyt pitkään, oli kuljettajan syytä avata kampiakselin etupäähän asennettu virranjakaja ja kuivata se, sinne kun saattoi helposti tihkua öljyä kampiakselista. Myös katkojan kärkien hiominen auttoi kipinän saamisessa.

Ongelmallista oli se, jos kuljettaja oli vahingossa unohtanut säätää sytytystä myöhäiselle. Tuolloin kampea ripeästi nostettaessa saattoi moottori potkaista kovasti takaisin, jolloin sormille saattoi käydä ikävästi. Potku oli niin kova, että jos kampi olisi osunut jalkaan, olisi se saattanut murtaa luun.

Vuosimallin 1919 ja sitä uudemmista malleista saattaa löytyä sähkökäynnistys, jolloin käynnistäminen käy vaivattomammin. Tosin akun tyhjentyessä on taas varauduttava kammen apuun.

Ominaisuudet

T-Fordin moottori oli kestävä ja pitkäikäinen. Se ei ollut herkkä huollontarpeelle. Roiskevoitelu ei vaatinut paljon huoltoa. 1908 tuotantoon tullut moottori oli aluksi nykyaikainen, mutta 1920-luvulla jo vanhentunut rakenteeltaan. Kun auto oli muuten loppuun käytetty, usein sen moottori otettiin uuteen käyttöön esimerkiksi puimakoneen tai sirkkelisahan voimalaitteeksi. Tai venemoottoriksi. Joskus moottori otettiin uusiokäyttöön jopa poikkisahattuna kaksisylinterisenä moottorina. T-Fordin moottorin teho oli vähäinen myös aikansa moottoriksi, mutta siinä oli eräitä huomattavia yksityiskohtia: sylinterinkansi oli irroitettava ja kampiakseli kolmilaakerinen. Moottorissa oli riittävästi vääntömomenttia ison iskutilavuuden ansiosta. [3]

Numerotietoja

Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö
R4 SV 8V 2878 cm3 14,9 kW (20 hv) @ 1800 r/min ? Nm @ ? r/min
R4 SV 8V 2884 cm3 16 kW (22 hv) @ 1800 r/min ? Nm @ ? r/min
  • Sylinterimitat: 95,00 × 101,50 mm (2878 cm3), 96,2 × 101,6 mm (2884 cm3)
  • puristussuhde 4,5
  • palotilan tyyppi L
  • 719,5 cm3 / syl
  • Ominaisteho: 6,9-7,6 hv/l

Lähteet