Fiat 125
| Fiat 125 | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Fiat,  Italia, Torino Marokko, Casablanca [1] Argentiina, Córdoba (1982 asti) Chile, Rancagua
|
| Valmistusaika | 1967–1972 |
| Luokka | ylempi keskiluokka |
| Kori | 4-ovinen sedan 5-ovinen farmari |
| Suunnittelija | Dante Giacosa (Centro Stile Fiat) |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1608 cm3 |
| Teho | 66–74 kW |
| Voimanvälitys | takaveto |
| Kiihtyvyys | 11,6–13,7 s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 156–170 km/h |
| Kulutus | 10,7–12,4 l/100 km (yhd.) |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 27.900 € (1972) |
| Edeltäjä | Fiat 1500 |
| Seuraaja | Fiat 132 |
| Saman luokan autoja | Saab 99 Morris 1800 Opel Rekord Ford Taunus |
Fiat 125 on 22. huhtikuuta 1967 esitelty italialaisen Fiatin loistomalli, joka kilpaili mm. Saab 99:n kanssa. Valmistus loppui vuonna 1972, kun seuraava malli, Fiat 132 esiteltiin, jolloin niitä oli valmistettu yhteensä 603 877 yksilöä. Fiat 125 -autoa valmistettiin lisenssillä vielä vuoden 1972 jälkeenkin mm. Etelä-Amerikassa sekä Puolassa ja Egyptissä (FSO 125P).
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa]
125:n alusta pohjautui vanhempaan Fiat 1300- / 1500-malliin. Auton kori oli kehitetty pääosin pidentämällä Fiat 124:n korista. Fiat 125:n perusversiossa oli 90-hevosvoimainen 1,6-litrainen DOHC-moottori. Perusmallia valmistetiin vuoteen
Vuonna 1968 esiteltiin 125 S (Special) -malli. Siinä oli sama 1,6-litrainen moottori paranneltuna (100 hv) ja 5-vaihteinen vaihteisto.
Vuonna 1970 tuli kasvojenkohoitus, jossa 125 S:n nimi muuttui 125 Specialiksi ja etu- ja takavalot sekä sisutusta uusittiin istuimien uusilla verhoiluilla ja puupaneleilla. 3-vaihteinen automaattivaihteisto tuli myös saataville lisävarusteeksi.
TM koeajo 1968[muokkaa]
Fiat 125:ssä on runsaasti hyviä puolia: suuntavakavuus, suorituskyky, ajo-ominaisuudet, varustelu sekä näkyvyys ulos. Moitteita TM:ltä saivat iso kääntöympyrä, etuistuinten riittämätön pituussäätö, heikko käsijarru, niukka pääntila takana sekä pakkasella nitisevät ovien tiivisteet.
Sisällä tilaa on runsaasti auton ulkomittoihin nähden. Istuimissa on miellyttävä kangasverhoilu, hiostava muoviverhoilu on saatavissa lisähinnasta. Turvavyöt ovat lisävaruste vuonna 1968. Ohjauspyörä on iso, 40 cm.
Tekniikan Maailma 3/1968 mittasi Fiat 125:n (66 kW, 1040 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 3,5 sekuntia, 0–80 km/h 8,3 sekuntia, 0–100 km/h 13,6 sekuntia ja 0–120 km/h 20,3 sekuntia. Huippunopeus 160,3 km/h (TM), joka on sama kuin tehtaan ilmoittama 160 km/h.
Koeajon keskikulutus oli 12,4 litraa 100-oktaanista bensiiniä /100 km. Kulutus vaihtelee välillä 10–13 litraa /100 km. Polttoainesäiliö on vain 45 litraa.
Fiat 125 maksoi Suomessa vuonna 1968 18 900 markkaa eli 28 600 euroa (v. 2015, kerroin 1,5132). Ennen devalvaatiota hinta oli 14 860 markkaa.
Vertailu 1971[muokkaa]
Fiat 125 Special sijoittui Tekniikan Maailman 16/1971 5 auton vertailussa kolmanneksi (3./5). Fiat 125 Special maksoi 25 600 markkaa, toinen saman hintaryhmän auto oli Peugeot 404. Vuoden 1971 alkupuoliskolla Fiat 125 -mallia (125 ja 125 S) rekisteröitiin Suomessa 208 yksilöä.
Sisätilat ovat melko isot (8,5/10). Mukavuustaso on kohtalainen (8/10).
Ajo-ominaisuudet ovat heikohkot ja ryhmän huonoimmat (7/10). Etujousitus pohjaa liian helposti ja mutkatiellä auto puskee (aliohjautuu). Soratiellä Fiatia on helppo ajaa, kunhan pinta on tasainen. Jarrut ovat suhteellisen tehottomat (7/10) ja renkaat ovat laadultaan heikohkot.
Nelisylinterisen 1608 cm³ rivimoottorin suurin teho on 73,5 kW /6200 r/min (DIN, 100 hv) ja suurin vääntömomentti 130,5 Nm /4000 r/min (13,3 kpm). Sylinterin mitat ovat 80 × 80 mm. Vaihteita on viisi.
Tekniikan Maailma 16/1971 mittasi Fiat 125 Specialin (73,5 kW, 1060 kg) kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 13,7 sekuntia. Huippunopeus on noin 165 km/h. [2]
Tekniikka[muokkaa]
Vaihdevipu on täsmällinen. Edessä ja takana ovat levyjarrut.
Moottorit[muokkaa]
R4-moottorin iskutilavuus on 1608 cm3. Sylinterin halkaisija on 80,0 mm ja isku 80,0 mm. Nokka-akseleita on kaksi. Hammashihna on muovinen.
Perusmallin moottorin suurin teho on 66 kW /5650 r/min (DIN, 90 hv) ja suurin vääntömomentti on 127,5 Nm /3500 (13,0 kpm).
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Mallivuodet | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 125 | R4 DOHC 8V | 125A.000 | 1608 cm3 | 66 kW (90 hv) @ 5600 r/min | 127 Nm @ 3500 r/min | 1967–1973 |
| 125 S | R4 DOHC 8V | 125B.000 | 1608 cm3 | 73,5 kW (100 hv) @ 6000 r/min | 130,5 Nm @ 4000 r/min | 1968–1970 |
| 125 Special | R4 DOHC 8V | 125B.000 | 1608 cm3 | 73,5 kW (100 hv) @ 6000 r/min | 130,5 Nm @ 4000 r/min | 1970–1973 |
Vaihteistot[muokkaa]
Perusmallissa käytettiin täyssynkronoitua 4-vaihteista manuaalia. 125 S ja 125 Specialiin sai täyssynkronoidun 5-vaihteisen manuaalin [3] [4] sekä 3-nopeuksisen automaatin.
Mitat[muokkaa]
- Pituus: 4223 mm
- Leveys: 1611 mm
- Korkeus: 1440 mm
- Akseliväli: 2505 mm
- Raideleveys (e / t): 1313 mm / 1291 mm
- Maavara:175 mm
- Omamassa: 1040–1060 kg
- Renkaat: 175 SR 13
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 3/1968, koeajo
- Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Fiat_125-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- ↑ Somaca Casablanca - Somaca.e-monsite.com
- ↑ Tekniikan Maailma 16/1971
- ↑ Autotest: Fiat 125 Special - Autocar, 19. kesäkuuta 1969, s. 16–21
- ↑ Used Car Test: 1969 Fiat 125 - Autocar, 18. marraskuuta 1971, s. 52–53
