Datsun

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 11. lokakuuta 2019 kello 13.40 – tehnyt Vaux (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Datsun
Datsun-logo
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of Japan.svg.png Japani, Yokohama
Tuotannon aloitus 1911
Autokonserni Nissan
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli Datsun Cherry

Datsun on Nissanin automerkki, joka oli käytössä maaliskuuhun 1986 saakka. Datsunin muutos Nissaniksi alkoi jo 1981, ja nimenmuutoksen piti tapahtua vuoden 1983 loppuun mennessä [1]. Datsun on yksi Nissan-yhtymän tavaramerkeistä. Merkki otettiin uudelleen käyttöön 1980-luvun jälkeen vuonna 2013 Aasian markkinoille.

Historia

Datsun-logo 80-luvulla.

Datsunin historia alkaa vuodesta 1911, jolloin Masujiro Hashimoto perusti Kwaishinsha-autotehtaan. Ensimmäinen auto valmistui vuonna 1914, siinä oli 7,4 kW (10 hv) moottori, joka vietiin Taishon messuille 1914. Ensimmäisen auton nimi on DAT, joka tulee herrojen Den, Aoyama ja Takeuchi sukunimistä. Nämä kolme herraa rahoittivat autojen valmistuksen. Aluksi autolle annettiin nimi Datson. Vuonna 1933 nimi muutettiin nimi Datsuniksi, koska Datson tarkoittaa japaniksi häviötä.

Yrityksen nimi ja omistus vaihtui monta kertaa 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. 1933 yritys DAT Jidosha Seizo irrottautui rahoittajastaan Tobatasta (Foundry) ja itsenäistyi nimellä Jidosha Seizo Kabushiki Kaisha. Tämä nimi pian muutettiin Nissan Motor Companyksi, joka myöhemmin 1960-luvulta alkaen on kasvanut maailmalaajuisesti tunnetuksi autojen valmistajaksi.

Nissan solmi 1936 yhteistyösopimuksen Graham-Paigen kanssa. Vuonna 1937 Nissan osti osan Graham-Paigen tuotantokoneista ja alkoi valmistaa autoja Graham-Paigen esikuvan mukaisesti, esimerkiksi 6-sylinteristä Nissan 70 Special Sedan -mallia.

Sodan aikana raaka-ainepulan vuoksi henkilöautojen tuotanto Japanissa kiellettiin. Sodan jälkeen Nissanin Yokohaman tehtailla aloitettiin kuorma-autojen tuotanto jo vuonna 1945.

Vuonna 1952 Nissan solmi sopimuksen englantilaisten Austinin mallien valmistamisesta lisenssillä. 1953 tehtaalla oli 100 päivää kestänyt lakko, jolloin autojen valmistus tilapäisesti keskeytyi.

Vuonna 1955 kaikki tehdaslaitokset palautettiin autotehtaalle eikä henkilöautojen tuotantoa enää rajoitettu mitenkään (jolloin myös Toyotan henkilöautotuotanto alkoi uudelleen). 1955 Nissan esitteli Datsun 110-mallin sekä avopakettiauton Datsun 120. Myös Austin A50-mallia Nissan valmisti lisenssillä.

1950-luvun lopulla Japanin hallitus asetti ulkomaisille autoille tuontikiintiöt ja korkeat tullit, jonka seurauksena ulkomaisten autojen osuus myydyistä autoista supistui Japanin markkinoilla vuonna 1959 vain 2,5 prosenttiin. Tämän tuonnin rajoittamisen seurauksena Japanin omat autonvalmistajat saivat tuotteensa paremmin kaupaksi kotimarkkinoilla.

Vuonna 1958 Datsun esiintyi ensimmäisen kerran Japanin ulkopuolella Los Angelesin autonäyttelyssä.

MITI eli Japanin Kansainvälisen Teollisuuden ja Kaupan Ministeriö pyrki 1950-luvulla lopettamaan lisenssituotannon tietyn ajan kuluessa, jolloin autotehtaitten pitäisi itse kehittää automallinsa ilman ulkomaalaisten autotehtaitten apua. Tämän seurauksena Nissan lopetti Austin A50:n lisenssivalmistuksen 1959 (samoin loppui Hinon tehtailla Renault 4 CV:n lisenssivalmistus 1963 ja Isuzu lopetti Hillman Minxin valmistuksen 1964). [2]

Tuotanto

Vuosi Autojen tuotanto
1956 42 200
1957 58 150
1958 57 600
1959 84 193
1960 130 000
1961 177 400
1962 233 900
1963 290 000
1964 351 600
1965 352 500

Malleja

Datsun Bluebird vm 1962

Tuonti Suomeen

Vuosi Tuonti Suomeen
1962 713
1963 0
1964 2067
1965 5551
1966 3949
1967 4626
1968 2174
1969 6658
1970 5398
  • Lähde: Tekniikan Maailma 11/1971. Luvuissa ovat kaikki mallit yhteensä, summa 31 136 autoa 1962–70.

Rekisteröinti

Datsunin kaikkia malleja rekisteröitiin Suomessa seuraavasti [3]:

Vuosi 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1970
Määrä (kpl) 87 515 2027 4922 3908 3472 2875 5074 5885

Lähteet

  1. Tekniikan Maailma 16/1981, s. 63
  2. Mobilisti 1/1993, s. 24
  3. Tekniikan Maailma 15/1992, s. 8

Aiheesta muualla