Chrysler New Yorker

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 19. joulukuuta 2018 kello 10.14 – tehnyt Cilkkis (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chrysler New Yorker
Chrysler New Yorker
Valmistaja ja valmistusmaa Chrysler Corporation,
Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat
Flag of Canada.svg.png Kanada
Flag of Mexico.svg.png Meksiko
Valmistusaika 19401996
Luokka Suuri auto
Kori 2- ja 4-ovinen sedan
2-ovinen brougham sedan
2-ovinen coupé
2- ja 4-ovinen hardtop
2-ovinen avoauto
5-ovinen farmari
5-ovinen hardtop farmari
Moottori V6, V8
Iskutilavuus 3518–7210 cm3
Teho
Voimanvälitys Takaveto, etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus 195 km/h
Hintaluokka n. 84800 € (1970),
n. 87200 € (1971),
n. 94300 € (1973),
71.500 € (1996)
Edeltäjä
Seuraaja Chrysler 300M
Saman luokan autoja Buick Electra
Ford LTD
Mercury Marquis
Oldsmobile 98


Chrysler New Yorker oli ns. full-size-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina 19391996. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit Saratoga, Windsor, Newport sekä 300 jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi Chrysler 300M vuonna 1998.

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi Auto-Berner 1950-luvun alusta vuoteen 1977, ja Aro-Yhtymä Oy vuosina 1977–1996.

1. sukupolvi (1940–1942)

Pääartikkeli: Chrysler 1. sukupolvi

Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin Imperialin edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai Fuid Drive-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty Saratoga. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta. Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

2. sukupolvi (1946–1948)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 2. sukupolvi

Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, Traveler. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja. Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

3. sukupolvi (1949–1954)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 3. sukupolvi

Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa. Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

4. sukupolvi (1955–1956)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 4. sukupolvi


5. sukupolvi (1957–1959)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker mk5

Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija Virgil Exner sr. (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin vääntösauvajousitus edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli puolielliptiset lehtijouset. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen Torqueflite A727-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli. Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958–1959 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta. Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

6. sukupolvi (1960–1964)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 6. sukupolvi

Muotoilija Virgil Exner sr. suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiä vuonna 1963 tarjoamalla voimansiirto-osille (moottori, vaihteisto, kardaani, taka-akselisto) tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun, joka osaltaan vaikutti siihen, että New Yorkerista tuli lyhyeksi aikaa Chryslerin suosituin malli.

Vuoden 1963 New Yorkeissa oli uutuutena tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä. Kaikki Chrysler-mallit rakennettiin nyt samalle 122 tuuman (3050mm) akseliväliselle alustalle. Autoissa oli vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.50x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin perusmoottori oli edelleen jo mallivuodeksi 1959 esitelty, 413 kuutiotuumainen (6770 cm3) ja 340 SAE-hevosvoimaa kehittänyt Firepower 340 V8, tyyppimerkinnältään 413 RB. Vaihteisto oli aina 3-vaihteinen Torqueflite A727-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijainnein painonappiohjauksin. 19363–1964 -mallin Chryslereiden tunnusmerkillinen piirre oli hiukan nelikulmainen ohjauspyörä ja "eurooppalaistyylinen", pyörein mittarein varustettu kojetaulu.

1963–1964 New Yorkeria sai kolmena eri korimallina: 4-ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 4-ovinen farmari joko 6- tai 9-paikkaisena versiona. Kaksiovinen hardtop-malli oli saatavissa vasta aivan mallivuoden 1964 lopulla, eikä sitä käytännössä mainostettu lainkaan. - Neljäntenä malliversiona voidaan pitää molempina mallivuosina tarjolla ollutta varustepakettia New Yorker Salon, joka oli varustettu kaikilla ajateltavissa olevilla luksusvarusteilla. Tehdas mainosti sitä sanoin "The worlds most completely equipped automobile", eli maailman täydellisimmin varusteltu auto. Sävy sävyyn toonatun nahka-korukangasverhoilun lisäksi autossa oli vakiovarusteena muun muassa ilmastointilaite, AM/FM-radio, vakionopeudensäädin, sähkötoimiset ikkunat ja ovien lukot, kuuteen suuntaan sähköisesti säätyvät etuistuimet, takalasin puhallin, etuistuimen kyynärnojaan piilotettu pientavaralokero, tummennetut ikkunat ja takaistuimen lukuvalot sekä 390-hevosvoimainen tehoversio 413 kuutiotuuman Firepower-moottorista. Lisähintaan oli saatavana vain täysnahkaverhoilu. - Vuonna 1963 Salon-mallia varten erityisesti julkaistussa myyntiesitteessä mainittiin "44 luksus-varustetta, joita sinun ei tarvitse erikseen ostaa". Ulkoapäin Salon-mallin tunnisti tuulilasin yläreunasta C-pilariin ulottuvasta vinyylikatosta sekä siitä, että etupyörän takapuolelta puuttuivat New Yorker-mallin tunnusomaiset kuusi pystyä kromilistaa. Värivaihtoehtoja oli mustan ja valkoisen lisäksi alabasteri, kulta (oikeammin vaalea hiekan ruskea) ja kolme eri sinisen sävyä. Sisutusväri oli ulkoväristä riippuen aina joko sininen tai "kulta".

Tehtaan erikoismalliin kohdistamasta huomiosta todistaa se, että mainoskuvaajaksi palkattiin maailmankuulu englantilainen valokuvaaja ja lavastaja Cecil Beaton, joka oli juuri tuolloin niittänyt mainetta myös Broadway-lavastuksellaan My Fair Lady-näytelmään.

Erikoismallin myyntihinta Yhdysvalloissa vuonna 1963 oli $ 5.860, kun edullisimman vakioversion (4-ovinen sedan) hinta oli alkaen $3.981, ja Imperialin edullisin malli Imperial Southampton oli saatavilla hintaan $ 5.058. Korkea myyntihinta selittänee sen, miksi malli jäi pois valikoimista jo vuoden 1965 malliuudistuksessa.


Vuonna 1963 New Yorkeria valmistui seuraavasti:

  • 4-ovinen sedan, 14.884 kpl
  • 4-ovinen hardtop, 10.882 kpl
  • 6-istuiminen farmari, 950 kpl
  • 9-istuiminen farmari, 1.244 kpl (yhteensä 2.194 farmarimallia)

Vuonna 1964 valmistusluvut olivat seuraavat:

  • 4-ovinen sedan, 15.443 kpl
  • 4-ovinen hardtop, 12.508 kpl
  • 6-istuiminen farmari, 1.190 kpl
  • 9-istuiminen farmari, 1.603 kpl (yhteensä 2.853 farmarimallia)

New Yorker Salon-mallin valmistusmääriä ei ole tilastoitu, koska malli oli tehtaan näkökulmasta "varustepaketti".

7. sukupolvi (1965–1968)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 7. sukupolvi

Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 Lincon Continentalin muotoilija Elwood Engel suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys, joka jatkui vielä 1966, jolloin Chrysler-malleja valmistettiin yhteensä 255.487 kappaletta ja merkki sijoittui myyntitilastossa 10. sijalle syrjäyttäen Cadillacin ja Lincolnin. Seuraavana vuonna myynti hiukan putosi, ollen vuonna 1967 240.712, mutta ennätyksellisen korkealla taas vuonna 1968: 263.266 kappaletta.

Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.55x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen Torqueflite A727-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen tai 4-portainen A904 ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään 413 RB. New Yorkeria sai kolmea korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli tarjolla vain ns. six-window sedan - sitä markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. - Edullisempaa sisarmallia Chrysler Newport sai myös tavanomaisena 4-ovisena sedan-mallina.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuosimallien 1965 ja 1966 autojen koripaneelit olivat samat. Erot rajoittuivat jäähdyttäjän maskiin ja takavaloihin. '65-mallisessa New Yorkerissa oli etuvalojen peittona karkaistu lasilevy saman vuosimallin Imperial -mallin tapaan, ja kirkkaasta, värittömästä muovista valmistetut takavalot. '66-mallista nämä erikoisratkaisut oli jätetty pois.

Vuodeksi 1967 koripaneeleja ja sisustusta muutettiin, ja 6-ikkunainen sedan-malli jäi pois tuotannosta. Teknisesti auto perustui edelleen vuoden 1965 malliin niin, että esimerkiksi kaikki alustan osat ovat keskenään vaihdettavissa.

Vuonna 1966 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8, tuolloin 350-SAE brutto hevosvoimaa kehittävänä versiona. Tämä moottori oli käytössä mallivuoden 1978 loppuun saakka.

8. sukupolvi (1969–1973)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 8. sukupolvi

Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä fuselage-body[1]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 19691972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen. Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 Pontiac GTO:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 19691972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 19651968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350 hv (SAE brutto) ja 375 hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

9. sukupolvi (1974–1978)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 9. sukupolvi

Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. K-member) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset vääntösauvajouset edessä, puolielliptiset lehtijouset ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185–230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen A727 Torqueflite-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. Imperial'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

10. sukupolvi (1979–1981)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 10. sukupolvi

11. sukupolvi (1982)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 11. sukupolvi

12. sukupolvi (1983–1988)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker mk12

13. sukupolvi (1988–1993)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 13. sukupolvi

14. sukupolvi (1994–1996)

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 14. sukupolvi

Lähteet

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Chrysler_New_Yorker-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  • Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)
  • Hyde, Charles K: "Riding the Roller Coaster - A History of Chrysler Corporation", Wayne State University Press, Detroit, 2003 (385s.)

sekä

  • "Chrysler 1963" (vm. 1963 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
  • "World-famed Cecil Beaton photographs the Chrysler New Yorker Salon" (vm. 1963 alkuperäinen myyntiesite)
  • "Your Next Car - The Great New Chrysler 1969" (vm. 1969 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
  • "Your Next Car - The 1970 Chrysler" (vm. 1970 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
  • "Your Next Car - The 1971 Chrysler" (vm. 1971 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
  • "Henkilöautojen Mikä Mikin On 1969", "Moottori" -lehti no. 1/1969 (Tekniset tiedot ja hinnat)