Buick Roadmaster (1954–1956)

Buick Roadmaster

Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors, South Gate, Kalifornia, USA Wilmington, Delaware, USA Atlanta, Georgia, USA Kansas City, Kansas, USA Framingham, Massachusetts, USA Flint, Michigan, USA Linden, New Jersey, USA Arlington, Texas, USA
Valmistusaika	1954–1957
Luokka
Kori	4-ovinen sedan 4-ovinen Riviera hardtop 2-ovinen Riviera hardtop 2-ovinen convertible
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori	322 cid (5,3 l) Nailhead V8
Iskutilavuus
Teho
Voimanvälitys	2-portainen Dynaflow automaatti
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO₂-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	Buick Roadmaster (1949–1953)
Seuraaja	Buick Roadmaster (1957–1958)
Saman luokan autoja	Cadillac Series 62 Buick Super Oldsmobile 98

Buick Roadmaster ja Buick Super jakoivat vuonna 1954 uuden C-korinsa Cadillacin ja Oldsmobile 98:n kanssa.[[1]] Roadmaster oli kasvanut sekä sisältä että ulkoa. Akseliväli oli viisi ja puoli tuumaa pidempi, ja kokonaispituus yli yhdeksän tuumaa (229 mm) pidempi kuin edellisenä vuonna. "Roadmaster"-embleemi oli näkyvällä paikalla auton kyljessä ja löytyi myös takaluukun koristeesta. Takalokasuojien pyöränaukot olivat valmistajan mukaan "Eurooppalaisen tyylin mukaisesti avoimet". Lokasuojat päättyivät kevyesti muotoiltuihin eviin ja takavaloparit olivat luoti-malliset. Tuulilasi oli sivuille kaartuva panoraama-lasi ja A-pilarit olivat täysin pystyt. 2-ovisten mallien istuimiin oli lisätty runsaasti kromia.[[2]] Neliovisen Roadmasterin katon etureuna muodosti tuulilasin päälle pienen lipan.[[3]] Etupyörien ripustus oli uudistettu ja moottorin teho nostettu 200:een hevosvoimaan. Parannellun "Twin-Turbine" Dynaflow-automaattivaihteiston tehohäviötä oli saatu pienennettyä .[[4]] Estate ja kaksiovinen Sedanet oli pudotettu pois mallistosta. Roadmastereiden myynttilukemat putosivat edellisen vuoden liki 80 000:sta myydystä autosta 50 600:een myytyyn yksilöön.

Vuoden 1955 Roadmastereissa oli takapyörän aukon jälkeen leveä krominen helmalista, takaluukun "Roadmaster"-embleemi ja keulapellin koriste-elementit olivat kullanväriset. Koristekapselit olivat hivenen muiden mallisarjojen vastaavista poikkeavat. Roadmastereiden kapseleissa on keskikohdan molemmin puolin peltiin muotoiltu piena, joka auringonvalossa antaa omanlaisensa heijastusefektin.[[5]] Moottorin teho oli noussut 236:een hevosvoimaan. Dynaflow-automaatti oli saanut muuttuvageometrisen turbiinin, jossa säätyvällä siipikulmalla saatiin aikaan tehokkaammat kiihdytykset ja taloudellisempi matka-ajo.[[6]] Peuutusvalot tulivat vakiovarusteeksi.[[7]] Roadmastereita myytiin vuonna 1955 64 500 kappaletta.

Vuoden 1956 Roadmasterin "Sweepspear"-lista ei enää kaartunut alas helmapeltiin asti, kuten se teki muiden sarjojen malleissa.[[8]] Vesikorujen listoitus jatkui takaluukun alareunaan asti ja "Roadmaster"-teksti sijaitsi kromikirjaimin listojen välissä.[[9]] Roadmaster-kylkiembleemi oli kutistunut pieneksi kromikoristeeksi etuovien tuuletusikkunoiden alareunan tasalle, toisin kuin muissa mallisarjoissa, joissa teksti oli yhä kylkipellissä. Etulokasuojien päällä olevat "tähtäin"-koristeet olivat vain Roadmaster-sarjan malleissa. Pehmustettu kojelauta tuli vakiovarusteeksi.[[10]] Roadmaster sarjaan tuli vuonna 1956 uusi korimalli, Model 73 Riviera 4D hardtop.[[11]] Tästä tuli Roadmaster-sarjan suosituin malli, joka 24 770:n auton myyntilukemalla peittosi neliovisen tolppamallin lähes tuplaten. Kaikkiaan Roadmastereita myytiin kyseisenä vuonna 53 500 kappaletta.

Tekniset tiedot

Suunnittelija: Harley Earl
Alusta: GM C-kori
Akseliväli: 127 tuumaa (3226 mm)
Pituus: 1954: 216,8 tuumaa (5507 mm), 1955: 216 tuumaa (5486 mm), 1956: 213,8 tuumaa (5431 mm)
Leveys: 79,8 tuumaa (2027 mm)
Korkeus: 62,6 tuumaa (1590 mm)
Tyhjäpaino: 4400 – 4600 paunaa (2000 – 2100 kg)