Chrysler New Yorker 9. sukupolvi
Chrysler New Yorker 9. sukupolvi (1974–1978)
Vuodeksi 1974 New Yorkerin koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.
Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. stub frame), pitkittäiset 47" pituiset vääntösauvajouset edessä, puolielliptiset lehtijouset ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia niin, että osat eivät ole vaihdettavissa edellisten vuosimallin osien kanssa. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185–230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto -vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen A727 Torqueflite-automaattivaihteisto.
Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. Imperial'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Ulospäin näkyvänä erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni. Imperialissa käytetyt takalevyjarrut oli New Yorkerissa korvattu rumpujarruilla.
Rekisteröinti
Chrysler New Yorkeria rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
| Vuosi | 1977 [1] |
|---|---|
| Määrä (kpl) | 15 |
Lähteet
- ↑ Tuulilasi 3/1978
