Fiat 8V
| Fiat 8V (Tipo 106) | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Fiat,  Italia, Torino, Lingotto
|
| Valmistusaika | 1952 – 1954 |
| Luokka | Urheiluauto |
| Kori | 2-ovinen Coupé |
| Suunnittelija | Fabio Luigi Rapi [1] |
| Pohjalevy | |
| Moottori | V8 |
| Iskutilavuus | 2000 cm3 |
| Teho | 105 – 127 hv (CUNA) |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | 190 km/h |
| Kulutus | 17 l/100 km |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | |
Fiat 8V (Ottovù) on rajoitettuna sarjana vuosina 1952–1954 valmistettu urheiluauto.
Sisällysluettelo
Yleistä
Heti toisen maailmansodan päätyttyä Fiatilla aloitettiin ajanmukaistettujen mallien suunnittelu. Ensimmäisenä uutena mallina markkinoille saatiin vuonna 1950 esitelty Fiat 1400 (tipo 101), joka samalla oli ensimmäinen itsekantavalla korilla varustettu Fiat. Vaikka Fiat oli pienten ja keskikoisten mallien massavalmistaja, oli merkillä ollut perinteisesti myös 6-sylinterinen lippulaiva. Näin ollen myös ennen sotaa suunniteltu Fiat 2800 kuului uudistuslistalle.
Yhtiön johdolla oli yhtenä ajatuksena, että huippumallia voitaisiin viedä myös Yhdysvaltoihin, josta syystä se oli suunniteltava kuuden hengen malliksi. Dante Giacosa tiimeineen suunnitteli autolle uuden V8-moottorin, Fiatin ensimmäisen ja myös ainoaksi jääneen. Jostain syystä Fiatin johdon mieli muuttui ja ison mallin suunnitelmat hyllytettiin kokonaan. Merkin suurimmaksi malliksi tuli 1,9-litraisella rivinelosella varustettu, vuonna 1952 esitelty Fiat 1900 (tipo 105), joka valmistettiin samalle korille kuin 1400.
V8-moottorin jäätyä "orvoksi", Giacosa esitti ylemmälle johdolle ajatuksen urheiluautosta, jonka voimanlähteenä ao. moottoria voisi käyttää. Hankkeelle näytettiin vihreää valoa ja sen pohjalta syntynyt Fiat 8V esiteltiin yleisölle keväällä 1952 pidetyssä Geneven autonäyttelyssä.[2][3]
Uusien malliensa myötä Fiat otti käyttöön uuden koodijärjestelmän, jossa auto ja sille tarkoitettu moottori kulkivat saman numerosarjan alla. Koska uusi V8-moottori oli tarkoitettu vain sedanille 104, moottorille annettiin numero 104. Kun projekti lopetettiin, ajoneuvon 105 (Fiat 1900) kehittäminen oli jo käynnissä ja urheiluautoprojektille annettiin numero 106. Siksi Fiat 8V:n moottorin numero on 104 ja auton numero 106.
1952–53
1953–54
Kori ja alusta
8V:n rakenteena on putkiristikkorunko, johon korin pohjalevy on kiinnitetty hitsaamalla, eli kyseessä on ns. puolittain itsekantava kori. Jotta tällainen piensarja ei sotkisi yhtiön päälinjojen tuotantoa, alustojen kokoonpano annettiin torinolaisen urheiluautovalmistaja Siatan vastuulle. Niitä valmistettiin 114 kappaletta, joista 34 sai Fiatin Carrozzerie Speciali -osastolla Fabio Luigi Rapin muotoileman korin. Loput 80 alustaa myytiin italialaisille erikoiskorien valmistajille. Alustoja valmistettiin kaikkiaan likemmäs 200, koska Siata käytti niitä 208 S ja CS -malliensa perustana.
Kori on sisätiloiltaan hyvin pieni, suurimman sisäleveyden ollessa 1143 mm. Jotta kuljettajalla olisi paremmin tilaa, on matkustajan istuin asennettu huomattavasti taemmas.[4]
Tekniikka
Kampiakselin kammentappien välinen kulma ja sytytysväli on 180° (ns. "flat-plane"). Kampiakselilla kolme runkolaakeria. Sylinterilohko ja -kannet sekä kampikammio ovat alumiiniseosta. Kaksi kaksikurkkuista Weber 36 -kaautinta.[5]
Moottorin jatkeena kuiva yksilevykytkin ja neliportainen vaihteisto, jossa 1. vaihde synkronoimaton, muut synkronoituja.
Edessä ja takana pyörien erillistuenta poikittaisilla tukivarsilla (ensimmäisenä Fiatina), kierrejouset, kallistuksenvakaajat. Hydrauliset vaimentimet, etupyörillä yksi ja takapyörillä kaksi. Matopyöräohjaus, laidasta laitaan 3,125 kierrosta. Hydrauliset Simplex-jarrut, edessä ja takana samankokoiset rummut ja kitkapinnat. Mekaaninen käsijarru vaikuttaa kardaaniakseliin.
Tekniset tiedot
| 104.000 | 104.003 | 104.004 | |
|---|---|---|---|
| Moottori | 72° V8-bensiini, OHV 16v, 2 × kaasutin | ||
| Iskutilavuus | 1996 cm3 | ||
| Poraus ja isku | 72 × 61,3 mm | ||
| Puristussuhde | 8,5:1 | 8,75:1 | |
| Suurin teho (CUNA) | 105 hv / 6000 r/min |
115 hv / 6000 r/min |
127 hv / 6600 r/min |
| Suurin vääntö (CUNA) | 14,9 kpm / 3600 r/min |
14,8 kpm / 4600 r/min |
15,3 kpm / 5400 r/min |
| Huippunopeus | n. 180 km/h | n. 190 km/h | yli 200 km/h |
Erikoisversiot
Ghia
Ghia valmisti 8V:n alustalle kaksi toisistaan riippumatonta coupé-mallia.
Fiat 8V (Design Mario Boano, 1953)
Vuonna 1953 Ghian koritehtaalla valmistettiin muotoilija Mario Boanon suunnittelema yksittäiskappale.
Fiat 8V Supersonic
Pääartikkeli: Ghia Supersonic
Alunpitäen Supersonic oli Alfa Romeo 1900 C:n pohjalle yksittäiskappaleena valmistettu urheiluauto, jonka sveitsiläinen kilpa-ajaja Robert Fehlmann teetti vuoden 1953 Mille Migliaa varten. Fehlmann lähestyi asian tiimoilta torinolaista Alfa Romeo- ja Lancia-virittäjä Virgilio Conreroa, joka auton korimuutoksen osalta siirsi asian Ghian koripajan hoteisiin. Avaruus-sci-fi:stä ja suihkumoottoreista inspiraationsa ammentanut muotoilija Giovanni Savonuzzi suunnitteli autolle todella kauniin korin, jonka ensimmäinen kappale ei ikävä kyllä ollut järin pitkäikäinen. Mainitun kilpailun aikana Fehlmannin auto syttyi tuleen ja kori tuhoutui täydellisesti.
Savonuzzin piirtämät muodot herättivät kiinnostusta siinä määrin, että Ghialla tehtiin päätös valmistaa niiden pohjalta pieni sarja autoja. Mallin perustaksi valittiin Fiat 8V ja se esiteltiin yleisölle lokakuussa 1953 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä. Ghia valmisti Fiat 8V:n pohjalevylle kahdeksan Supersonicia, mutta myös muiden merkkien alustoja käytettiin.[6]
Fiat 8V Coupe by Ghia, design Mario Boano
Fiat 8V Ghia Supersonic
Mitat
- Pituus: 4060 mm
- Leveys: 1500 mm
- Korkeus: 1260 mm
- Akseliväli: 2400 mm
- Omamassa: 997 kg
Lähteet
- ↑ The elegant and aerodynamic Fiat 8V – FCA Heritage, Viitattu: 15. toukokuu 2021.
- ↑ Domantas Mizeikis: Turin’s Finest – Fiat 8V – Dyler, Viitattu: 17. toukokuu 2021.
- ↑ Mark J. McCourt: Fiat's First Ferrari - 1953 Fiat 8V – Hemmings, Viitattu: 17. toukokuu 2021.
- ↑ Fiat 8V – zuckerfabrik24.de,
- ↑ Motore FIAT tipo 104 - 8V – Unipa, Viitattu: 18. toukokuu 2021.
- ↑ Stefan Fritschi: Ghia Supersonic - futuristisches Überschall-Design auf Schweizer Initiative – zwischengas.com, 4. kesäkuu 2013. Viitattu: 23. toukokuu 2021.
