Arnolt
| S.H. Arnolt, Inc. | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustuspaikka |  USA, Illinois, Chicago
|
| Toiminnassa | 1953 – 1968 |
| Yhtiön kohtalo | Toiminta lopetettu |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Tyhjästä aloittanut Stanley Harold Arnolt (1907–1963), lempinimeltään Wacky (suom. outo, omituinen) kokosi aimo omaisuuden valmistamalla toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain sotavoimille mm. pelastusveneiden moottoreita. Sodan jälkeen hän ryhtyi tuomaan maahan englantilaisia autoja. Torinon autonäyttelyssä 1952 hän ihastui Nuccio Bertonen MG-alustaisiin, alumiinikorisiin urheilumalleihin ja miehet tekivät sopimuksen 200 auton korittamisesta. Bertone sai muotoillakseen myös seuraavan, Bristolin alustalle rakennettavan mallin.[1]
Arnolt-MG
Arnolt-MG valmistettiin MG TD:n alustalle ja myös sen 1,3-litrainen, 54-hevosvoimainen XPAG-rivinelonen oli peräisin samasta mallista. Ennen kuin kaikkia 200 autoa oli ehditty valmistaa, MG lopetti omien valmiiden autojensa kysynnän kasvun myötä TD-alustojen toimittamisen Arnoltille ja aloitti vuonna 1953 uuden TF-mallin valmistuksen. Näinollen valmistuneiden Arnolt-MG-autojen määrä jäi 103 kappaleeseen. Näistä oli avokorisia 36 ja umpikorisia 67 kappaletta., autot valmistuivat vuosina 1953 ja -54.
Arnolt-MG oli tilavampi ja paremmin varusteltu kuin MG TD ja sillä oli aikansa modernia italialaista muotoilua edustava kori. Ovet, takaluukun kansi ja konepeitto oli tehty alumiinista ja pulttaamisen sijaan kori oli hitsattu kiinni runkoon.[1]
Arnolt Aston
Hanke valmistaa Bertonen korittamia Aston Martin DB2/4 -malleja päättyi kolmen valmistuneen auton jälkeen.
Arnolt Astonien designista vastasi Bertonen tuore suunnittelija Franco Scaglione. Ylöspäin kohoavine lokasuojan kaarineen avokorinen auto muistutti jo hyvin paljon Scaglionen tulevaa Arnolt Bristol -mallia. Korin muodot olivat oikeastaan pakon sanelemat; koska auton vyötäröstä tehtiin hyvin matalalinjainen, pystymoottori vaati sen konepeltiin muotoiltavaksi melkoisen kohouman. Sulauttaakseen sen koriin, Scaglione muotoili lokasuojiin kohoumat, jotka tasapainottavat keulan muotoja.
Voimanlähteenä autossa oli Aston Martinin kolmelitrainen rivikuutonen. Autoista yksi sai korkeatasoisen GT-henkisen varustelun, kaksi muuta olivat kilpahenkisiä versioita niukalla varustuksella.[2]
