Ford Sierra RS Cosworth

Ford Sierra RS Cosworth
Valmistaja ja valmistusmaa	Ford Motor Company,
Valmistusaika	1986–1992 30 932 kpl, joista: 5042 (3d, 1986) 500 (RS500 1987) 13 140 (4d 2WD, 1988-1989) 12 250 (4d 4WD 1990-1992)
Luokka
Kori	3-ovinen viistoperä (1986–1987) 4-ovinen porrasperä (1988–1992)
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	Cosworth YBB 204 hv (1986) Cosworth YBD 224 hv (1987) Cosworth YBB 204 hv (1988-1989) Cosworth YBG/YBJ 220 hv (1990-1992)
Iskutilavuus	1993 cm3
Teho	152–167 kW (204–224 hv)
Voimanvälitys	vaihteisto 5+1 portainen Borg Warner T5 (1986-1989) Borg Warner MT75 (1990-1992) Takaveto (1986–1989) Neliveto (1990–1992)
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja	Ford Escort RS Cosworth

Ford Sierra RS Cosworth oli Ford Sierran suuritehoinen versio. Malli syntyi Ford Motorsportin kehitystyön tuloksena, tarkoituksena valmistaa voittaja FIA:n silloisen A-ryhmän kilpailuihin.

Kehitys

Projekti sai alkunsa keväällä 1983, kun hiljattain Euroopan Ford Motorsportin johtajaksi nimitetty Stuart Turner[[1]] totesi että Ford oli jäämässä altavastaajaksi kilpailijoihinsa nähden. Huhtikuussa 1983 Turnerin tiimi päätti ottaa Ford Sierran projektinsa pohjaksi. Fordin vuonna 1982 esittelemä Sierra olisi takavetoisena ja hyvän ilmanvastuskertoimen omaavana otollinen kehityskohde uudelle kilpa-autolle. Kisaversion toivottiin luonnollisesti vauhdittavan myös vakio-Sierran myyntiä.

Saadakseen tukea projektilleen Turner otti yhteyttä Fordin silloiseen Euroopan PR-johtajaan Walter Hayesiin. Hayes oli nimi sekä menestyksekkään Ford GT40-mallin että Cosworth DFV-moottorin takana. GT40 muistetaan autona jolla voitettiin vuoden 1966 Le Mansin 24 tunnin ajo ja Cosworth DFV:llä jolla hankittiin Fordille 154 osakilpailuvoittoa ja 12 maailmanmestaruutta Formula 1-luokassa 1960- sekä 70-lukujen aikana. Hayes suhtautui projektiin innostuneesti ja lupasi sille täyden tukensa.

Turner kutsui Euroopan Fordin silloisen kehitysjohtajan, Ken Kohrsin,[[2]] kanssaan vierailemaan Fordin pitkäaikaisen yhteistyö- kumppanin, moottorirakentaja Cosworthin tehtaille, jossa heille esiteltiin Cosworthin oma-aloitteinen projekti, YAA-moottori. Cosworthin moottori perustui Fordin 16-venttiiliseen, T88-Pinto DOHC-moottoriin. Tämä prototyyppi osoittautui ihanteelliseksi lähtökohdaksi moottorille, jota Turner tarvitsi A-ryhmän voittajaan.

Ford Motorsport esitti virallisen pyynnön turboahdetusta versiosta joka pystyisi tuottamaan siviiliversiona 180 hevosvoimaa ja kisavireisenä 300 hevosvoimaa. Cosworthilta vastatttiin myönteisesti, mutta samalla he asettivat kaksi lisäehtoa: Cosworth YBB-moottori tulisi tuottamaan siviiliversiona 204 hevosvoimaa (150 kW) ja tuotantomäärä tulisi olemaan 15 000 moottoria. Turnerin porjekti tarvitsisi vain noin 5000 moottoria, mutta siitä huolimatta Ford Motorsport hyväksyi ehdot. Ylimääräiset 10 000 mottoria tulivat myöhemmin käyttöön neliovisen, toisen sukupolven Sierra RS Cosworthin voimanlähteenä.

Sopivan vaihdelaatikon löytäminen osoittautui hankalaksi. Vaihteistoksi valikoitui, myös Ford Mustangissa käytetty BorgWarner T5, mutta Sierran korkeampi kierrosluonne aiheutti joitain ongelmia. Lopulta BorgWarnerin täytyi perustaa oma tuotantolinja Sierra RS Cosworthin vaihteistoille.

Mallin alustageometria poikkeaa melkoisesti vakio-Sierran vastaavasta. Cosworth-Sierran alustan suunnittelussa hyödynnettiin tietoja, joita saatiin amerikkalaisen Roush Fenway Racingin IMSA-Merkur XR4Ti:n alustan säädöistä ja rakenteesta. Englantilainen BTCC-sarjan moninkertainen mestari Andy Rouse tiimeineen pestattiin ajamaan ja kehittämään XR4Ti-Sierraa radalla. Ford käytti asiakkaille kilpakäyttöön rakennettujen versioiden komponenttidokumentoinnissa mainintaa "XR4Ti-malleja varten kehitetty" kuvauksena jonkin osan Cosworth-Sierra vaatimustason täyttymisestä. Roushin jousitus ja aerodynaaminen tekniikka IMSA autoja varten oli erinomainen palaute Fordille. Jotkin tuotanto-osat XR4Ti:stä löysivät tiensä Cosworthiin kuten nopeusmittari jonka yhteydessä oli ahtopainemittarilla ja "Motorsport 909" -alustanjäykennyslevyt.

Auton korin designista vastasi, Fordeilla itsekin kilpaillut ja Ford Motorsport-tiimissä vaikuttanut, saksalainen Lothar Pinske. Hän vaati vapaat kädet auton ulkoasun suunnitteluun, jotta autosta voitaisiin tehdä vakaa suurissa nopeuksissa. Kokemus oli osoittanut, että viisto- peräisen Sierran kori kehitti merkittävän aerodynaamisen noston jo melko maltillisessa nopeudessa.

Laajan tuulitunnelitestauksen sekä Italian Nardò-radalla ajettujen testiajojen jälkeen, prototyyppi esiteltiin projektin johdolle. XR4i-Sierran koria käytettiin pohjana väliaikaisille korimuutoksille, jotka tehtiin lasikuidulla ja alumiinilla. Auton esiintyminen nosti pienen innostuksen, mutta suuri takaspoileri aiheutti jonkinasteisia vastalauseita. Pinske kuitenkin vaati että muutokset hyväksytään, koska ne olivat pakollisia projektin onnistumiseksi. Takasiipi oli oleellinen maakontaktin säilyttämiseksi 300 km/h nopeudessa, ajovalojen välinen aukko tarvittiin ilmansyöttöön välijäähdyttimelle ja lokasuojien laajennukset olivat pakolliset 10" leveiden kisavanteiden takia. Lopulta Fordin suunnittelijat suostuivat tekemään tuotantoversion joka perustui prototyyppiin.

Vuonna 1984 Walter Hayes vieraili monien Euroopan Ford-jälleenmyyjien luona, tavoitteenaan tutkia Sierra RS Cosworthin myyntipotentiaalia. A-ryhmään osallistumisen ehtona oli että 5000 autoa tuli sekä rakentaa että myydä. Palaute oli masentavaa, jälleenmyyjät ennustivat että voisivat myydä arviolta 1500 autoa.

Hayes ei kuitenkaan antanut periksi vaan jatkoi intohimoisesti projektin sisäistä markkinointia. Kun prototyypit alkoivat valmistua, jälleenmyyjät kutsuttiin testiajolle, ja tämä nosti autoa kohtaan uuden innostuksen. Ford teki radikaaleja toimenpiteitä tiputtaakseen auton hintaa. Autoa tarjottiin vain kolmella värillä, (musta, valkoinen ja sininen) sekä yhdellä sisustan värillä (harmaa). Lisävarustelistalla oli kaksi varustevaihtoehtoa: keskuslukituksen ja sähköikkunoiden kanssa tai ilman.

Tuotanto

Ford Sierra RS Cosworth julkistettiin yleisölle Geneven moottorinäyttelyssä maaliskuussa 1985. Suunnitelmissa oli päästää auto myyntiin syyskuussa ja 5000:n auton tuotannon lopettaminen kesällä 1986.

Käytännössä se päästettiin myyntiin heinäkuussa 1986 ja kaikenkaikkiaan valmistettiin 5545 autoa. Näistä 500 lähetettiin Tickfordiin, Aston Martinille, jossa niistä muokattiin 3-ovinen RS500 Cosworth-malli. Autoa valmistettiin sekä oikeanpuoleisella ohjauksella Englantiin, kuin myös vasemmanpuoleisella ohjauksella muualle Eurooppaan.

Sierra RS500 Cosworth

Mike Moreton oli päällikkö tiimissä, joka suunnitteli evoluutioversion tuottamista, jolla tähdättiin tehdä autosta voittamaton kisaradoilla. Maaliskuussa 1987, Aston Martinin Tickfordissa sijaitsevan tehtaan tehtäväksi annettiin muuntaa 500 normaalia RS Cosworthia RS500-autoiksi.

Cosworth RS500 julkistettiin heinäkuussa 1987 ja luokiteltiin elokuussa samana vuonna.

Pääero 3-oviseen Ford Sierra Cosworthiin oli päivitetty Cosworth-kilpamoottori. Sen uusia ominaisuuksia olivat:

• Moottorin sylinteriseinämät olivat paksummat sylinteriseinämät.
• Suurempi Garrett T31/T04 turboahdin.
• Suurempi välijäähdytin.
• Toiset 4 suutinta sekä toinen polttoainekisko (joka kuitenkaan ei ollut käytössä katuversiossa).
• Tehokkaampi polttoainepumppu.
• Parannettu ahto- ja pakokaasujärjestelmä.
• Voitelu- ja jäähdytysjärjestelmiä myös paranneltiin.
• Takaripustuksilla oli pidennetyt, mutta käyttämättömät kiinnityspaikat.

RS500:lla oli myös monia ulkoisia kosmeettisia eroja sen syntyperään, 3-oviseen Cosworth-Sierraan verrattuna:

• Takaluukussa olevassa spoilerissa oli lisätty nokka ja sen lisäksi myös alempi spoileri.
• "RS500"-merkit takaluukussa sekä etulokasuojissa.
• Uudelleensuunniteltu etupuskuri sekä spoileri jäähdytyksen parantamisen ja ilmanvirtauksen vuoksi, sisältäen sumuvalojen poiston ja niiden korvaamisen säleiköillä jarrujen jäähdytyksen parantamiseksi.

Tarkalleen 500 kappaletta RS500:sta tuotettiin, kaikki Britannian markkinolle tarkoitettuina RHD-malleina. Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan kaikki 500 olisivat olleet mustia, mutta autoa valmistettiin myös 56 valkoista sekä 52 sinistä yksilöä .

Moottoriurheilun saavutukset

Auto myös täytti Fordin odotukset radoilla. World Touring Car Championship -kausi 1987 oli ensimmäinen WTCC-kausi, ja se tuli Fordille kuin tilauksesta. Kykenevät BMW kuskit, joitain ongelmia vaihdelaatikoissa, kaiken muun seassa, ja vain 340 hevosvoimaa ensimmäisessä Sierra RS Cosworthissa estivät Fordia hallitsemasta ensimmäistä kauden puolikasta.

Elokuussa 1987 Sierra RS500 Cosworth luokiteltiin. Fordit ottivat paalupaikan kaikissa jäljelläolevista kuudesta kilpailusta, ja oli ensimmäinen maaliviivalla viidessä niistä. Kielto kilpailla vuoden 1987 James Hardie 1000 -kilpailussa pyöräkotelon paneelin sääntöjenvastaisuuksista johtuen oli karvas Fordille, se eväsi maailmanmestaruuden Steve Soperilta ja Pierre Dieudonnélta ja antoivat sen BMW kuski Roberto Ravaglialle.

2wd Sierra Sapphire RS Cosworth

Toisen sukupolven neliovinen Sierra Sapphire Cosworth kasattiin Belgian Genkissä, Englannissa kasatulla Ford-Cosworth YBB moottorilla. Sylinterikansi tässä autossa oli aikaisemman 2wd mallin kansi ja myös "myöhempi" 2wd kansi jossa oli joitain parannuksia, tekivät tiensä 4x4 mallin kanneksi. Jousitus oli lopulta sama joillain vähäisillä muutoksilla geometrialtaan pukeakseen vähemmän agressiivista ajotyyliä. Akselit, vanteiden et ja muut muutokset olivat vastuussa tästä muutoksesta. Arviolta 13140 esimerkkiä tuotettiin vuosien 1988-1989 aikana ja oli kaikkein runsaslukuisin ja kevyin kaikista Sierra Cosworth malleista. Etenkin vasemmanpuoleisen ohjauksen mallit, jotka säästivät painoa vähemmällä viimeistelytasolla kuten rullattavilla takaikkuinoilla, ei ilmastointia jne.

Englannissa, oikeanpuoleisella ohjauksella olevat vuosien 1988-1989 Sierra Sapphire RS Coswortheissa on pieni "Sapphire" kyltti takaoven ikkunakarmeissa. Kaikki 1988-1989 vasemmanpuoleisen ohjauksen mallit ovat rekisteröity Sierra RS Coswortheiksi ilman Sapphire -kylttiä ollenkaan. Sapphirea pidettiin Ghia varustelutasoisena ja siinä oli sähköiset takaikkunanostimet, ilmastointi ja muita pieniä vaihtoehtoja. Harrastajat ovat tietoisia tästä ja vasemmanpuoleisen ohjauksen autoja kuvataan niiden korin kokoonpanon perusteella; 3-ovinen ja 4-ovinen. Esimerkki: 4-ovinen Sierra RS Cosworth.

Sierra RS Cosworth 4×4

Tammikuussa 1990 kolmannen sukupolven Sierra RS Cosworth julkistettiin, nyt nelivetoisena. Niinkin aikaisin kuin 1987, Mike Moreton ja Ford Motorsport olivat puhuneet nelivetoisesta Sierra RS Cosworthista, joka tekisi Fordin kilpailukykyiseksi rallissa. BorgWarner T75 -vaihteisto, jota pidettiin olennaisena projektin osana, ei ollut saatavilla kunnes myöhään 1989.

Fordin halua 3-oviselle "Motorsport Specialille", joka vastaa alkuperäistä Sierra RS Cosworthia ei oltu omaksuttu. Hillitympää 4-ovista versiota pidettiin parempana markkinointipotentiaalina. Sen vuoksi päätettiin että uusi auto laukaistaisiin yhdessä koko Sierra-mallistolle suunnatun kasvojenkohotuksen kanssa vuonna 1990.

Odotusaika antoi Ford Motorsportille hyvän mahdollisuuden suorittaa laajan testin ja vaatia parannuksia. Yksi esimerkki oli konepellin aukkojen paluu. Fordin oman julkisen materiaalin mukaan, 80% moottoriosista myös muutettiin. Parannettu moottori nimettiin YBJ:ksi autoihin ilman katalysaattoria ja YBG:ksi autoille, joissa on katalysaattori. Jälkimmäisessä oli punainen venttiilikoppa korvattu vihreällä, tähdentääkseen ympäristöystävällisyyttä. Neliveto ja suureneva määrä lisävarusteita nosti painoa 100 kilogrammalla, ja tehoa lisättiin painon nousun kompensoimiseksi.

Sierra RS Cosworth 4X4 sai, jos mahdollista, jopa enemmän mairittelevan vastauksen kuin sen edeltäjät ja tuotanto jatkui vuoden 1992 loppuun, kun Sierra korvattiin Mondeolla. Sierra RS Cosworthin korvaaja ei kuitenkaan ollut Mondeo, vaan Escort RS Cosworth. Tämä jossain määrin Sierra RS Cosworth Escortin korissa. Auto julkaistiin toukokuussa 1992, ja luokiteltiin A-ryhmän ralliin joulukuussa, juuri kun Sierra RS Cosworth eläköityi.

Aiheesta muualla

http://www.youtube.com/watch?v=tk2JPlONA1w Sierra Cosworth ralliversioita
http://www.youtube.com/watch?v=NxFjyMUWLF8 Brands Hatch 1988, tiukka kamppailu voitosta kahden Sierra Cosworth RS 500:n välillä
http://classiccars.brightwells.com/viewdetails.php?id=2512

Lähde

• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ford_Sierra_RS_Cosworth-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.