Ero sivun ”Lambda-anturi” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:LambdasondeRB.jpg|right|250px]] | [[Kuva:LambdasondeRB.jpg|right|250px]] | ||
| − | '''Lambda-anturi''' | + | '''Lambda-anturi''' eli happitunnistin mittaa pakokaasujen jäännöshappipitoisuutta. Käytännössä lähes kaikki nykyiset moottorit varustetaan lambda-anturilla, joka useimmiten sijaitsee etummaisessa pakoputkessa (ns. ”downpipe”) tai katalysaattorin yhteyteen. Antureita voi olla kaksikin. Lambda mittaa pakokaasujen jäännöshappipitoisuutta ja välittää tiedon moottorin ohjausyksikölle, joka saatujen signaalien perusteella säätää polttoaineen ruiskutusjärjestelmää siten, että saadaan aikaan optimaalinen palamistapahtuma. |
| − | + | Bosch aloitti lambda-anturien sarjavalmistuksen noin 30 vuotta sitten. Jo vuonna 1976 pakokaasupäästöjä pystyttiin rajoittamaan merkittävästi tämän teknologian avulle. Ensimmäiset autot, joissa lambda-antureja kokeiltiin olivat Amerikan markkinoille tarkoitetut Volvomallit 240 ja 260. | |
| − | + | 1 kg polttoainetta tarvitsee teoriassa 14,7 kg ilmaa (tai vastaavasti n. 10 000 l ilmaa yhden bensiinilitran polttamiseen) palaakseen täydellisesti. Tätä polttoaineen ja ilman suhdetta kutsutaan stökiometriseksi sekoitukseksi (eng. AFR, Air-Fuel Ratio) ja sitä kuvataan kreikkalaisella kirjaimella λ (lambda). Sekoitussuhde 1:14,7 (AFR = 14,7) on valittu lambdan arvoksi 1. Kun lambdan arvo on pienempi kuin 1 kutsutaan seosta rikkaaksi (ilmavajaus) ja vastaavasti, kun lambda on suurempi kuin 1 kutsutaan seosta laihaksi (liikaa ilmaa). | |
| − | Lambda-antureita on | + | Lambda-antureita on kahta eri tyyppiä – sähköjännitteen muutokseen (zirkoniumdioksidi) tai sähköisen vastuksen (titaniumdioksidi) muutosta mittaavia. Sähköjännitteen muutosta mittaava lambda (sähkökemiallinen) on yleisemmin käytössä. |
| − | |||
| − | |||
| − | |||
[[Luokka:Moottorit]] | [[Luokka:Moottorit]] | ||
Versio 8. heinäkuuta 2013 kello 11.08
Lambda-anturi eli happitunnistin mittaa pakokaasujen jäännöshappipitoisuutta. Käytännössä lähes kaikki nykyiset moottorit varustetaan lambda-anturilla, joka useimmiten sijaitsee etummaisessa pakoputkessa (ns. ”downpipe”) tai katalysaattorin yhteyteen. Antureita voi olla kaksikin. Lambda mittaa pakokaasujen jäännöshappipitoisuutta ja välittää tiedon moottorin ohjausyksikölle, joka saatujen signaalien perusteella säätää polttoaineen ruiskutusjärjestelmää siten, että saadaan aikaan optimaalinen palamistapahtuma.
Bosch aloitti lambda-anturien sarjavalmistuksen noin 30 vuotta sitten. Jo vuonna 1976 pakokaasupäästöjä pystyttiin rajoittamaan merkittävästi tämän teknologian avulle. Ensimmäiset autot, joissa lambda-antureja kokeiltiin olivat Amerikan markkinoille tarkoitetut Volvomallit 240 ja 260.
1 kg polttoainetta tarvitsee teoriassa 14,7 kg ilmaa (tai vastaavasti n. 10 000 l ilmaa yhden bensiinilitran polttamiseen) palaakseen täydellisesti. Tätä polttoaineen ja ilman suhdetta kutsutaan stökiometriseksi sekoitukseksi (eng. AFR, Air-Fuel Ratio) ja sitä kuvataan kreikkalaisella kirjaimella λ (lambda). Sekoitussuhde 1:14,7 (AFR = 14,7) on valittu lambdan arvoksi 1. Kun lambdan arvo on pienempi kuin 1 kutsutaan seosta rikkaaksi (ilmavajaus) ja vastaavasti, kun lambda on suurempi kuin 1 kutsutaan seosta laihaksi (liikaa ilmaa).
Lambda-antureita on kahta eri tyyppiä – sähköjännitteen muutokseen (zirkoniumdioksidi) tai sähköisen vastuksen (titaniumdioksidi) muutosta mittaavia. Sähköjännitteen muutosta mittaava lambda (sähkökemiallinen) on yleisemmin käytössä.
