Ero sivun ”Maserati Biturbo -sarja” versioiden välillä
| Rivi 27: | Rivi 27: | ||
== Moottorit == | == Moottorit == | ||
| − | Biturbo oli ensimmäinen sarjatuotantomoottori kahdella turboahtimella, samoin se oli ensimmäinen moottori kuluttajamarkkinoilla, jossa oli kolme venttiiliä sylinteriä kohden | + | Biturbo oli ensimmäinen sarjatuotantomoottori kahdella turboahtimella, samoin se oli ensimmäinen moottori kuluttajamarkkinoilla, jossa oli kolme venttiiliä sylinteriä kohden. Sylinteriseinämissä on [[Nikasil]]-pinnoite. |
Turboahtimet olivat japanilaisen [[IHI]]:n valmistamia. Alkuun malleissa ei ollut [[välijäähdytin]]tä. Kesällä 1983 esitelty ''S''-versio oli ensimmäinen, joka oli varustettu ilma-ilma-jäähdyttimellä. Myöhäisemmissä Biturboissa on neste-ilma-välijäähdytin. | Turboahtimet olivat japanilaisen [[IHI]]:n valmistamia. Alkuun malleissa ei ollut [[välijäähdytin]]tä. Kesällä 1983 esitelty ''S''-versio oli ensimmäinen, joka oli varustettu ilma-ilma-jäähdyttimellä. Myöhäisemmissä Biturboissa on neste-ilma-välijäähdytin. | ||
| + | |||
| + | === 2.0 === | ||
| + | * Alkuperäinen ''Tipo AM 452'' 90° V6-moottori oli iskutilavuudeltaan 1996 cm<sup>3</sup>, jolloin se italialaisessa ajoneuvojen verotusjärjestelmässä sijoittui edulliseen luokkaan. Moottorin poraus on 82 mm ja iskunpituus 63 mm. Molemmilla sylinteriryhmillä on yksi kannen yläpuolinen nokka-akseli, joita käytetään yhdellä yhteisellä hammashinalla. Jokaisella sylinterillä on yksi pako- ja kaksi imuventtiiliä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = http://www.maserati-alfieri.co.uk/Biturbo_Dossier.htm| Nimeke = Maserati Biturbo Dossier| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Enrico's Maserati Page| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 8.10.2020}}</ref> | ||
| + | |||
| + | Kaksikurkkuinen [[Weber]] 42 DCNVH -rekisterikaasutin on ahtojärjestelmän painepuolella. Alkuun ahtojärjestelmässä ei ollut lainkaan ahtopaineen rajoitinta, jolloin moottori saattoi karata yliahdon puolelle ja vaurioitua. Ongelma oli valmistajan tiedossa ja siksi järjestelmään kuului "musta laatikko", joka tallensi mahdolliset yliahtamiset. Moottorivaurion kohdatessa tällaiset tapaukset putosivat valmistajan takuun ulkopuolelle. Maserati kyllä kehitti melko pian sähkömekaanisen ''Maserati Automatic Boost Control (MABC)'' -järjestelmän, jolla tämä ongelma poistui. Kaasutinversion teho oli alkuun 132 kW (180 hv) / 6000 r/min. Vuonna 1983 Italian kotimarkkinoille tuotiin ''Biturbo S'', jossa oli kaksi ilma-ilma-välijäähdytintä, nestejäähdytteiset ahtimet ja uusi MABC-järjestelmä. Näiden muutosten myötä moottorin tehoksi tuli 151 kW (205 hv).<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = http://www.maserati-alfieri.co.uk/alfieri134.htm| Nimeke = 18-valve Biturbo engine| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Enrico's Maserati Page| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 8.10.2020}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = https://www.maserati.com/international/en/brand/our-story/maserati-classic-cars/biturbo-and-derivates/biturbo| Nimeke = Maserati Biturbo| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Maserati| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 8.10.2020}}</ref> Moottorin perusversio oli käytössä ''Maserati Biturbo-'' sekä ''Biturbo 420'' -malleissa, tehokkaampi versio ''Biturbo S-'' sekä ''420 S'' -malleissa. | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Versio 8. lokakuuta 2020 kello 17.13
| Maserati Biturbo | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Maserati S.p.A., (De Tomaso Group)  Italia, Lambrate (Milano) [1]Spyder: Moncalieri / Modena [2] |
| Valmistusaika | 1981 – 1994 |
| Luokka | Kompaktiluokka Keskiluokka |
| Kori | 2-ovinen coupé 4-ovinen berlina 2-ovinen spyder |
| Moottori | V6 |
| Iskutilavuus | 2000 – 2800 cm3 |
| Teho | 132 – 210 kW |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Coupé: Ghibli Berlina: Quattroporte IV |
| Saman luokan autoja | |
Biturbo on italialaisen Maseratin vuosina 1981–1994 valmistama business-luokan grand tourer. Alkuperäinen Biturbo oli 2-ovinen ja nelipaikkainen porrasperä-coupé, joka oli mitoiltaan pienempi kuin esim. BMW E21. Mallin sisustus oli hyvin korkealuokkainen ja nimensä mukaisesti sen V6-moottori oli varustettu kahdella turboahtimella.
Sisällysluettelo
Yleistä
Auton muodoista vastasi Pierangelo Andreani, joka oli Centro Stile Maserati -osaaston johtaja vuoteen 1981 asti.[3] Biturbon ulkonäössä on nähtävissä samoja piirteitä kuin merkin suuressa Quattroporte III -mallissa, joka oli lähtöisin Italdesign Giugiaro -studion pöydältä.
Biturbo oli pienelle valmistajalleen tärkeä malli, jota myytiin valmistushistoriansa aikana eri versioina yhteensä n. 37 000 kappaletta.[4] Mallisarjan perimä siirtyi edelleen eteenpäin, vuoteen 1998 asti valmistetun Ghibli II:n ja vuoteen 2001 asti valmistetun Quattroporte IV:n mukana, koska nämä olivat suoraan Biturbon pohjalle kehitettyjä malleja. Myös V8-moottorisen Shamalin kori on Biturbo-sarjan suora jatke.
Biturbo-sarja sai kaksi Marcello Gandinin suunnittelemaa kasvojenkohotusta, joista ensimmäisen vuosien 1987–89 välisenä aikana ja toisen vuonna 1991.
Moottorit
Biturbo oli ensimmäinen sarjatuotantomoottori kahdella turboahtimella, samoin se oli ensimmäinen moottori kuluttajamarkkinoilla, jossa oli kolme venttiiliä sylinteriä kohden. Sylinteriseinämissä on Nikasil-pinnoite.
Turboahtimet olivat japanilaisen IHI:n valmistamia. Alkuun malleissa ei ollut välijäähdytintä. Kesällä 1983 esitelty S-versio oli ensimmäinen, joka oli varustettu ilma-ilma-jäähdyttimellä. Myöhäisemmissä Biturboissa on neste-ilma-välijäähdytin.
2.0
- Alkuperäinen Tipo AM 452 90° V6-moottori oli iskutilavuudeltaan 1996 cm3, jolloin se italialaisessa ajoneuvojen verotusjärjestelmässä sijoittui edulliseen luokkaan. Moottorin poraus on 82 mm ja iskunpituus 63 mm. Molemmilla sylinteriryhmillä on yksi kannen yläpuolinen nokka-akseli, joita käytetään yhdellä yhteisellä hammashinalla. Jokaisella sylinterillä on yksi pako- ja kaksi imuventtiiliä.[5]
Kaksikurkkuinen Weber 42 DCNVH -rekisterikaasutin on ahtojärjestelmän painepuolella. Alkuun ahtojärjestelmässä ei ollut lainkaan ahtopaineen rajoitinta, jolloin moottori saattoi karata yliahdon puolelle ja vaurioitua. Ongelma oli valmistajan tiedossa ja siksi järjestelmään kuului "musta laatikko", joka tallensi mahdolliset yliahtamiset. Moottorivaurion kohdatessa tällaiset tapaukset putosivat valmistajan takuun ulkopuolelle. Maserati kyllä kehitti melko pian sähkömekaanisen Maserati Automatic Boost Control (MABC) -järjestelmän, jolla tämä ongelma poistui. Kaasutinversion teho oli alkuun 132 kW (180 hv) / 6000 r/min. Vuonna 1983 Italian kotimarkkinoille tuotiin Biturbo S, jossa oli kaksi ilma-ilma-välijäähdytintä, nestejäähdytteiset ahtimet ja uusi MABC-järjestelmä. Näiden muutosten myötä moottorin tehoksi tuli 151 kW (205 hv).[6][7] Moottorin perusversio oli käytössä Maserati Biturbo- sekä Biturbo 420 -malleissa, tehokkaampi versio Biturbo S- sekä 420 S -malleissa.
Lähteet
- ↑ Paul Clément-Collin: The Maserati Biturbo: all of Italy in one car – CarJager, 12. huhtikuu 2019. Viitattu: 6. lokakuu 2020.
- ↑ Biturbo Spyder – Maserati, Viitattu: 6. lokakuu 2020.
- ↑ James Mackintosh: Retrospective: Maserati Biturbo – CarThrottle, Viitattu: 6. lokakuu 2020.
- ↑ Maserati Company History and Founders – myAutoWorld.com, Viitattu: 6. lokakuu 2020.
- ↑ Maserati Biturbo Dossier – Enrico's Maserati Page, Viitattu: 8. lokakuu 2020.
- ↑ 18-valve Biturbo engine – Enrico's Maserati Page, Viitattu: 8. lokakuu 2020.
- ↑ Maserati Biturbo – Maserati, Viitattu: 8. lokakuu 2020.
