Ero sivun ”Buick Riviera” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: {{Mallisarja| nimi = Buick Riviera| kuva = 250px| valmistaja = Buick Motor Division| valmistusmaa = <br>{{Lippu|USA}} Yhdysvallat| valmi...) |
|||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
Riviera oli [[General Motors]]in ensimmäinen personal luxury -luokan auto ja samalla ensimmäinen malli, joka valmistettiin [[GM E -pohjalevy]]lle. Kahdeksan sukupolvensa aikana Riviera koki monia muutoksia: sen koko vaihteli, sitä valmistettiin E-korin lisäksi kahdelle muullekin pohjalevylle ja se muuttui etuvetoiseksi. Rivieraa myytiin kaikkiaan yli 1,1 miljoonaa kappaletta.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Aivaras Grigelevičius| Osoite = https://dyler.com/posts/326/the-buick-riviera-american-cruiser| Nimeke = The Buick Riviera American Cruiser| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Dyler| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 6.9.2020}}</ref> | Riviera oli [[General Motors]]in ensimmäinen personal luxury -luokan auto ja samalla ensimmäinen malli, joka valmistettiin [[GM E -pohjalevy]]lle. Kahdeksan sukupolvensa aikana Riviera koki monia muutoksia: sen koko vaihteli, sitä valmistettiin E-korin lisäksi kahdelle muullekin pohjalevylle ja se muuttui etuvetoiseksi. Rivieraa myytiin kaikkiaan yli 1,1 miljoonaa kappaletta.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Aivaras Grigelevičius| Osoite = https://dyler.com/posts/326/the-buick-riviera-american-cruiser| Nimeke = The Buick Riviera American Cruiser| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Dyler| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 6.9.2020}}</ref> | ||
| + | |||
| + | == Historia == | ||
| + | Rivieran synty ajoittuu 1950-luvun loppuun ja GM:n tarpeeseen luoda malli [[Ford Thunderbird]]in synnyttämään markkinasegmenttiin. Kaksipaikkaisena avoautona vuonna 1955 markkinoille tullut Thunderbird oli ollut myyntimenestys ja sen muututtua [[Ford Thunderbird mk2|toisen sukupolvensa]] myötä vuonna 1958 nelipaikkaiseksi, mallin myyntilukemat moninkertaistuiva. GM:n suunnitteluosaston pääjohtaja [[Bill Mitchell]] oli kertomansa mukaan eräänä sumuisena yönä nähnyt hotellinsa pysäköintialueella erikoiskoritetun Rolls-Roycen ja visioinut siitä muodot tulevalle mallille. Vuonna 1959 Mitchell antoi suunnittelija Ned Niclesille tehtäväksi luonnostella suunnitelman piirrosvaihe loppuun. Mitchellin ajatuksena oli, että '''XP-715''' kulkeneen hankkeen myötä "personal luxury" -luokan auto tulisi osaksi [[Cadillac]]in mallistoa. | ||
| + | |||
| + | Nickles antoi luonnostellulle mallille nimen ''LaSalle II'', viitaten sillä Cadillacin 1930-luvulla valmistamaan merkkiin. [[LaSalle]] oli GM:n aiemman suunnittelujohtaja [[Harley Earl]]in alaisuudessa tuolloin työskennelleen Mitchellin ensimmäisiä töitä. Ikäänkuin kirsikkana kakun päällä Nickles antoi projektiauton etusuuntavilkuille samat muodot kuin Mitchellin piirtämän LaSallen jäähdyttimen säleikössä. | ||
| + | |||
| + | LaSalle-yhteydestä huolimatta Cadillacilla ei oltu hankkeesta lainkaan kiinnostuneita. Seuraavaksi Mitchell tarjosi sitä [[Chevrolet]]ille, mutta myös vailla suurempaa vastakaikua. [[Oldsmobile]] ja [[Pontiac]] olivat kevyesti kiinnostuneita, mutta molemmat olisivat halunneet autosta tyystin toisen näköisen. Merkeillä oli jo meneillään [[GM B -pohjalevy|B-koristen]] [[Oldsmobile Starfire|Starfire-]] ja [[Pontiac Grand Prix|Grand Prix]] -mallien suunnittelutyö, joten pienempi malli ei olisi tässä vaiheessa antanut merkeille juurikaan lisäarvoa. Jäljelle jäi enää [[Buick]], jossa XP-715 sai hyvin myönteisen vastaanoton. Merkki kärsi jatkuvasti laskevista myyntiluvuista ja divisioonan johto oli huolissaan koko merkin tulevaisuudesta. | ||
| + | |||
| + | Buickin tila oli itseasiassa niin huono, että GM:n toimeenpaneva komitea kieltäytyi aluksi antamasta suunnitelmaa sille. Sen sijaan, ensimmäistä kertaa konsernin historiassa, komitea antoi jokaisella merkilleen tehtäväksi valmistaa presentaatio siitä, miksi juuri se tarvitsisi XP-715:n. Buick ohitti tässä kohtaa GM:n omat markkinoinnin ammattilaiset ja tilasi esitelmänsä konsernin ulkopuoliselta mainosyhtiöltä. Tämä tuotti tulosta ja Buick sai projektin keväällä 1961, ehdolla että auton tulee olla myynnissä mallivuodelle 1963.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = James Derek Sapienza| Osoite = https://www.motorbiscuit.com/the-riviera-how-this-legendary-car-saved-buick/| Nimeke = The Riviera: How This Legendary Car Saved Buick| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = MotorBiscuit| Julkaisupaikka = | Ajankohta = 14.1.2016| archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 6.9.2020}}</ref> | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Versio 6. syyskuuta 2020 kello 12.56
| Buick Riviera | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Buick Motor Division,  Yhdysvallat
|
| Valmistusaika | 1963 – 1993 1995 – 1999 |
| Luokka | Personal luxury |
| Kori | 2-ovinen hardtop 2-ovinen coupé 2-ovinen avoauto |
| Moottori | V8, V6 |
| Iskutilavuus | 231 – 455 cid 3800 – 7500 cm3 |
| Teho | |
| Voimanvälitys | Takaveto, etuveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | |
Riviera on amerikkalaisen Buickin vuosina 1963–1999 valmistama personal luxury -luokan auto. Edellä mainittuun muodostaa poikkeuksen mallivuosi 1994, jolloin Rivieraa ei ollut tarjolla.
Riviera oli General Motorsin ensimmäinen personal luxury -luokan auto ja samalla ensimmäinen malli, joka valmistettiin GM E -pohjalevylle. Kahdeksan sukupolvensa aikana Riviera koki monia muutoksia: sen koko vaihteli, sitä valmistettiin E-korin lisäksi kahdelle muullekin pohjalevylle ja se muuttui etuvetoiseksi. Rivieraa myytiin kaikkiaan yli 1,1 miljoonaa kappaletta.[1]
Historia
Rivieran synty ajoittuu 1950-luvun loppuun ja GM:n tarpeeseen luoda malli Ford Thunderbirdin synnyttämään markkinasegmenttiin. Kaksipaikkaisena avoautona vuonna 1955 markkinoille tullut Thunderbird oli ollut myyntimenestys ja sen muututtua toisen sukupolvensa myötä vuonna 1958 nelipaikkaiseksi, mallin myyntilukemat moninkertaistuiva. GM:n suunnitteluosaston pääjohtaja Bill Mitchell oli kertomansa mukaan eräänä sumuisena yönä nähnyt hotellinsa pysäköintialueella erikoiskoritetun Rolls-Roycen ja visioinut siitä muodot tulevalle mallille. Vuonna 1959 Mitchell antoi suunnittelija Ned Niclesille tehtäväksi luonnostella suunnitelman piirrosvaihe loppuun. Mitchellin ajatuksena oli, että XP-715 kulkeneen hankkeen myötä "personal luxury" -luokan auto tulisi osaksi Cadillacin mallistoa.
Nickles antoi luonnostellulle mallille nimen LaSalle II, viitaten sillä Cadillacin 1930-luvulla valmistamaan merkkiin. LaSalle oli GM:n aiemman suunnittelujohtaja Harley Earlin alaisuudessa tuolloin työskennelleen Mitchellin ensimmäisiä töitä. Ikäänkuin kirsikkana kakun päällä Nickles antoi projektiauton etusuuntavilkuille samat muodot kuin Mitchellin piirtämän LaSallen jäähdyttimen säleikössä.
LaSalle-yhteydestä huolimatta Cadillacilla ei oltu hankkeesta lainkaan kiinnostuneita. Seuraavaksi Mitchell tarjosi sitä Chevroletille, mutta myös vailla suurempaa vastakaikua. Oldsmobile ja Pontiac olivat kevyesti kiinnostuneita, mutta molemmat olisivat halunneet autosta tyystin toisen näköisen. Merkeillä oli jo meneillään B-koristen Starfire- ja Grand Prix -mallien suunnittelutyö, joten pienempi malli ei olisi tässä vaiheessa antanut merkeille juurikaan lisäarvoa. Jäljelle jäi enää Buick, jossa XP-715 sai hyvin myönteisen vastaanoton. Merkki kärsi jatkuvasti laskevista myyntiluvuista ja divisioonan johto oli huolissaan koko merkin tulevaisuudesta.
Buickin tila oli itseasiassa niin huono, että GM:n toimeenpaneva komitea kieltäytyi aluksi antamasta suunnitelmaa sille. Sen sijaan, ensimmäistä kertaa konsernin historiassa, komitea antoi jokaisella merkilleen tehtäväksi valmistaa presentaatio siitä, miksi juuri se tarvitsisi XP-715:n. Buick ohitti tässä kohtaa GM:n omat markkinoinnin ammattilaiset ja tilasi esitelmänsä konsernin ulkopuoliselta mainosyhtiöltä. Tämä tuotti tulosta ja Buick sai projektin keväällä 1961, ehdolla että auton tulee olla myynnissä mallivuodelle 1963.[2]
Lähteet
- ↑ Aivaras Grigelevičius: The Buick Riviera American Cruiser – Dyler, Viitattu: 6. syyskuu 2020.
- ↑ James Derek Sapienza: The Riviera: How This Legendary Car Saved Buick – MotorBiscuit, 14. tammikuu 2016. Viitattu: 6. syyskuu 2020.
