Packard Twelve

Packard Twelve on vuosina 1932-1939 valmistettu iso 12-sylinterinen auto. Ensimmäisenä valmistusvuonna 1932 mallin nimi oli Twin Six, jonka nimistä autoa Packard oli valmistanut 1916–1923. Nimi muutettiin pian Twelveksi V12-moottorin mukaan. Kaikkiaan mallia valmistettiin 5811 yksilöä kaikki korimallit yhteenlaskien.

Kori

Packard Twelven korivaihtoehtoja oli paljon, esimerkiksi Packardin esitteessä 1933 mainittiin 28 eri koria. Luvussa ovat mukana autotehtaan korien lisäksi eri koritehtaiden erikoismallit.

Kuljettaja ei voi säätää istuimensa asentoa, mutta hallintalaitteet on sijoitettu hyvin. Ohjauspyörä, polkimet ja vaihdevipu on sijoitettu onnistuneesti. Mittaristo on runsas, mutta kierroslukumittari kuitenkin puuttuu.

1937 Twelve sai nestetoimiset jarrut. Kaikissa pyörissä on rumpujarrut. Jarrutehostin on vakiovaruste. Edessä on erillisjousitus ja takana jäykkä akseli ja lehtijouset. Vaunu painaa yli 2000 kiloa, esimerkiksi vuoden 1938 malli Touring Limousine perusvarustein 2570 kiloa.

Taajamissa ja mutkaisilla teillä Packard Twelve on kömpelö ajettava ison painonsa ja kokonsa vuoksi. Suorilla teillä Packard Twelve pääsee oikeuksiinsa eikä koosta ole enää haittaa. Myös moottorin iso vääntö ja teho antavat hyvän suorituskyvyn.

Tekniikka

Moottori on 12-sylinterinen 7,3 litran V-moottori (445,5 cu in). Suurin teho 119 kW (normi ei tiedossa, 160 us-hv). Suurin vääntömomentti ei tiedossa. Moottorissa on sivuventtiilit hydraulisesti vaimennetuilla venttiilinnostimilla.

Vuonna 1935 iskutilavuus kasvoi 473 kuutiotuumaan (7,75 l) ja suurin teho 130,5 kW:iin (175 us-hv) kierrosluvulla 3200 r/min.

Vaihteita on kolme, joista 2 ja 3 ovat synkronoituja.

Suorituskyky

1932 mallin huippunopeus on valmistajan mukaan 85 mph, mutta eräässä nopeuskokeessa saavutettiin Packard Twelve Sedanilla 101 mph:n nopeus (163 km/t).

Loppu

1930-luvun lopussa autotekniikan kehitys vähensi erittäin isojen moottoreiden hyötyjä ja niiden valmistus loppui yksi toisensa perään: Cadillac V16, Lincolnin lippulaiva ja Packard Twelve jäivät viimeisiksi lajissaan. Supermoottorien valmistuskustannukset olivat liian kalliita. Isot moottorit olivat erittäin painavia, mikä näkyi auton painavuutena ja hankalana käsiteltävyytenä. Pienempien V8-moottorien tehot kasvoivat ja alkoivat lähestyä V-12 ja V16-moottorien tehoja. Lisäksi supermoottorien isoa vääntöä korvasi eri vaihteistojen ja automaattivaihteiston kehitys. Myös isojen erikoiskorien kysyntä väheni 1930-luvun edetessä.

Lähteet

Mobilisti 3/1996, sivut 8-12