Peugeot P4

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peugeot P4
Peugeot P4 54RA.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Peugeot,
Panhard
(PSA Peugeot Citroën)
Flag of France.svg.png Ranska [1]
Valmistusaika 19821992
Luokka Maastoauto
Kori Avokori sääsuojalla
Lava-auto
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4, V6
Iskutilavuus 1800–3000 cm3
Teho 52–125 kW
Voimanvälitys Neliveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja Mercedes-Benz G (W460)

Peugeot P4 on Mercedes-Benz G-sarjan rungolle rakennettu maasturi, jota Peugeot -valmisti Ranskan armeijalle. Auto on käytännössä muuten identtinen Mercedeksen kanssa, mutta moottori ja varusteet ovat Peugeotin omia. Autojen valmistus siirrettiin vuonna 1985 Panhardille, joka on osa PSA-konsernia.

Historia[muokkaa]

1960-luvun lopulla Ranskan asevoimissa alettiin miettiä seurajaa sillä hetkellä käytössä olleille noin 10 000:lle Hotchkiss M201-"jeepille". Peruslähtökohdat olivat, että auton tulee kyetä kuljettamaan neljä sotilasta varusteineen, lisättynä radiolla. Lisäksi sen tuli olla kuljetettavissa ilmateitse ja pudotettavissa laskuvarjolla. Lukuisten lykkäämisten takia hanke pääsi vasta 1970-luvun lopulla sille asteelle, jossa valmistajat pystyivät esittämään tarjouksensa. Koska uuden auton suunnittelu ja valmistus puhtaalta pöydältä olisi ollut epätaloudellista, ranskalaisvalmistajien ajoneuvot perustuivat yhteistyöhön jonkin muun merkin kanssa. Saviem asensi Fiat 1107 "Nuova Campagnolan" keulalle Renault 20:n 1,6-litraisen bensiinimoottorin ja antoi prototyypille nimen Renault TRM500. Citroënin C-44-prototyyppi oli Volkswagen Iltis-perustainen ajoneuvo, jonka voimanlähteenä oli 2-litrainen Douvrin-moottori. Valituksi tuli Peugeotin suunnitelma, jossa Mercedes-Benz G-sarjan alusta ja kori yhdistettiin PSA:n mekaniikkaan. Prototyyppien testivaiheeseen päästiin vuonna 1980.

P4:n (sotilaskielellä VLTT, Véhicule léger tout-terrain eli kevyt maastoajoneuvo) valmistus Peugeotin Sochaux'n tehtaalla alkoi loppuvuodesta 1982. Mercedes-Benz G-sarjan valmistuksesta vastannut itävaltalainen Magna Steyr toimitti ranskalaisille alustat rullaavina (rungossa on asennettuina ohjauslaitteet, jousitus, akselit, jarrut ja pyörät, mutta ei voimalinjaa). Peugeotilla hitsattiin kokoon auton kori, sille toimitetuista CKD-sarjasta, ja asennettiin se alustalle. Sochaux'ssa auto myös sai 24V sähköjärjestelmän, Peugeot 504:n 1800-kuutioisen, 59 kW:n (80 hv) bensiinimoottorin ja Peugeot 604:n alkuun 4-, myöhemmin 5-portaisen vaihteiston. Vuonna 1985 P4:n valmistus siirrettiin Panhardille.

P4:stä oli tarjolla myös siviiliversio, mutta korkean hintansa takia niiden määrä jäi vähäiseksi. Daimler-Benzin kanssa solmittu sopimus myös kielsi Peugeotia myymästä autoa muualla kuin Ranskassa, Ranskan merentakaisilla alueilla sekä niissä Afrikan maissa, joilla oli Ranskan kanssa sopimus sotilaallisesta yhteistyöstä.

Vuonna 2015 Ranskan asevoimilla oli aktiivikäytössä enää 2500 P4:ää, määrän laskiessa usealla sadalla autolla vuodessa.[2] Autoja on sekä romutettu että lahjoitettu afrikkalaisten yhteistyövaltioiden armeijoille. Vuonna 2020 P4 oli käytännössä poistunut käytöstä, ainoastaan Ranskan asevoimien erikoijoukoilla oli käytössään P4 VPS -version autoja noin 41 kappaletta.[3]

Versiot[muokkaa]

P4 D[muokkaa]

Vuonna 1992 Ranskan asevoimat päätti varustaa käytössä olevat P4:t dieselmoottorilla. Voimanlähteeksi valittiin sama 2,5-litrainen vapaastihengittävä moottori, joka toimi Peugeot 505:n voimanlähteenä. Muutostyöstä vastasi Panhard.

P4 P[muokkaa]

P4 P (P4 Protégé) on panssaroitu versio, joita valmistettiin 1990-luvulla 80 kappaletta. Panssariversiot valmisti yhtiö CBH (Constructions Blindées d'Hardricourt).

P4 VPS[muokkaa]

P4 VPS (Véhicule de patrouille spéciale) on Ranskan asevoimien erikoisjoukoille valmistettu versio, jonka pääkäyttäjänä on merijalkaväen erikoisyksikkö 1er régiment de parachutistes d'infanterie de marine (1er RPIMa). Ajoneuvoja arvioidaan valmistetun 41 kappaletta. P4 VPS:n aseistuksena on 12,7 mm:n raskas konekivääri M2 Browning (MIT 50) ja 7,62 mm:n kevyt konekivääri AA-52 NF-1.

P4 V6 PRV[muokkaa]

Peugeot otti dieselöintiin menossa olevista P4-autoista itselleen noin kaksikymmentä ja asensi niiden keulalle 3-litraisen PRV-moottorin. Tämä versio oli käytössä 1990-luvulla Dakar-rallin huoltotehtävissä.

P4 siviili[muokkaa]

Peugeot yritti lanseerata P4:ää myös Ranskan siviilipuolen markkinoille, mutta huonolla menestyksellä. Auton hinta oli niin korkea, että sellaisen halunneet ostivat mieluummin Mercedes-Benz G:n.

P4 paloauto, santarmi[muokkaa]

Versioita, joiden kokoonpano ja varustus vaihtelivat tilaajan tarpeiden mukaan. Paloauto voitiin mm. varustaa vesisäiliöllä.

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 4200 mm
  • Leveys: 1700 mm
  • Korkeus: 1950 mm
  • Omamassa: 1780 kg

Lähteet[muokkaa]

  1. Nicolas Laperruque: P4, l’étrange histoire du 4X4 de Peugeot – Le Progrès, 9. tammikuu 2021. Viitattu: 12. lokakuu 2021.
  2. Laurent Lagneau: Le parc de véhicules P4 de l’armée de Terre fond à vue d’oeil – Zone Militaire, 3. maaliskuu 2016. Viitattu: 14. lokakuu 2021.
  3. Jérôme Hadacek: Véhicules et matériels : la Peugeot P4 – Milinfo, 16. lokakuu 2020. Viitattu: 14. lokakuu 2021.
Peugeot logo.png Peugeot S.A:n valmistamien mallien aikajana 1980–2010
Luokka 1980-luku 1990-luku 2000-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Kaupunkiauto 107
Pieni auto 104 106 207
205 206 206+
Kompaktiluokka 305
309 306 308
307
Keskiluokka 504 405 406 407
505
Ylempi keskiluokka 604 605 607
Avoauto 205 Cabriolet 206 CC 207 CC
306 Cabriolet 307 CC 308 CC
Mini MPV 1007
Kompakti MPV 5008
Suuri MPV 806 807
Crossover 3008 I
Maastoauto P4 4007
LAV Bipper
Partner Partner
Kevyt hyötyajoneuvo J5 Expert Expert
J7 J9 Boxer Boxer