MG Metro 6R4
MG Metro 6R4 oli englantilaisen AustinRoverGroupin rakentama B-ryhmän ralliauto, joka väljästi perustui Minin seuraajaksi ajateltuun Austin Metro henkilöautoon.
Perus Metrosta poiketen MG Metro 6R4 oli nelivetoinen ja keskimoottorinen ja vain kaksipaikkainen. Myös auton akseliväli oli hieman esikuvaansa pidempi. Auton kehitystyöstä vastasi varsin pitkälle Williamsin Formula1 tallina paremmin tunnettu Williams Grand Prix Engineering.
Auton ensiesittely yleisölle oli toukokuussa 1985. Auton voimanlähteenä oli Roverin V8:iin perustuva moottori, josta itse asiassa oli lyhennetty kaksi sylinteriä pois. Sylinterin kansissa oli kaksi nokka-akselia ja neljä venttiiliä V64V. Toisin kuin lähes kaikilla kilpailijoilla, Metron moottori ei ollut ahdettu. Auton moottori on sijoitettu etuistuinten taakse siten, että moottorin etupää osoittaa taaksepäin ja vaihdelaatikko on moottorin etupuolella.
Alumiinista kattopeltiä ja teräspeltisiä ovia lukuunottamatta muu kori oli valmistettu lasikuidusta. Myös ovien alareunassa oli lasikuituiset ilmanohjaimet.
MG Metro 6R4:sta oli tarjolla kaksi eri versiota. Ns. Clubsport versiota rakennettiin ja myytiin yleisölle noin 200 kappaletta ja sen moottoriteho oli vain noin 250 hevosvoimaa. 20:n luokitteluauton sarja rakennettiin täysiverisiksi kilpa-autoiksi joiden moottorista oli otettu ulos noin 410 hevosvoiman teho.
Metron ensimmäisessä kilpailussa, vuoden 1985 RAC-rallissa englantilainen Tony Pond saatvutti hienosti kolmannen tilan kahden tehtaan Lancian jälkeen. Seuraavana vuonna Metrot osallistuivat Monte Carlon, Ruotsin, Portugalin ja Korsikan ralleihin, mutta yksikään Metroista ei selvinnyt näissä kilpailuissa ruutulipulle asti. Kauden 1986 puolivälissä FIA päätti kieltää B-ryhmän ralliautot, mm. Henri Toivosen kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta johtuen ja AustinRoverGroup lopetti rallitoimintansa. Kaikki jäljellä olleet moottorit ja varaosat myytiin 1987 Tom Walkinshaw Racingille joka käytti niitä turboahdettuina Jaguarin XJ220 GT-autojen voimanlähteinä.
