Lancia Delta (831)

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lancia Delta
(Tipo 831)
Lancia Delta 1500 LX 1982.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Lancia,
(Fiat S.p.A.)
Flag of Italy.svg.png Lingotto
Chivasso, Italia [1]
Valmistusaika 19791994
Luokka Alempi keskiluokka
Kori 5-ovinen hatchback
Suunnittelija Giorgetto Giugiaro [2]
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1100–2000 cm3
Teho 47–158 kW
Voimanvälitys Etuveto, neliveto
Kiihtyvyys 5,7–14,3 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 160–220 km/h
Kulutus 9,6 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 19.300–68.000 € (1990)
Edeltäjä
Seuraaja Lancia Delta (836)
Saman luokan autoja Fiat Tipo
Opel Kadett E
Toyota Corolla xE9x

Pääartikkeli: Lancia Delta

Ensimmäisen sukupolven Delta (Tipo 831) esiteltiin vuonna 1979 Frankfurtin autonäyttelyssä. Vuosien 1980 ja 1982 välisenä aikana Saab-Scania myi mallia Skandinavian markkinoilla nimellä Saab-Lancia 600. Vuonna 1980 Delta voitti European Car of the Year -äänestyksen.

Delta HF ja HF Integrale olivat nelivetoisia turboahdettuja performance-versioita, jotka kisakäyttöön modifioituna dominoivat Rallin maailmanmestaruussarjaa vuosien 1987–1992 välisenä aikana. Delta HF Integralella ajettiin WRC-sarjan osakilpailuvoittoon 46 kertaa ja voitettiin valmistajien mestaruus kuutena peräkkäisenä vuotena. Juha Kankkunen voitti sillä kuljettajien mestaruuden vuosina 1987 ja 1991 ja Massimo Biasion vuosina 1988 ja 1989.

Kausina 1985 ja 1986 rallin MM-sarjan B-ryhmässä kilpaillut Lancia Delta S4 oli nimestään ja korinsa samankaltaisista muodoista huolimatta täysin eri sukujuurta kuin massatuotettu Delta ja sen HF-kisaversiot.

Historia[muokkaa]

Mallin kehitystyö käynnistyi vuonna 1974. Deltan perustana toimi samaan aikaan kehitetyn Fiat Ritmon pohjalevy ja peruskori, jota Lancian insinöörit jäykistivät lisäämällä pistehisikohtien määrää. Deltan SOHC-moottorit tulivat Fiatilta, mutta Lancian insinöörit modifioivat ne tehokkaammiksi elektronisella sytytyksellä ja parantamalla niiden hengitystä 2-kurkkuisilla Weber-kaasuttimilla sekä omilla imu- ja pakosarjoilla. Delta sai samantyyppisen takapyörien ripustuksen kuin oli luokkaa suuremassa Betassa. Pesäeroa Ritmoon tehtiin myös kasvattamalla Deltan akseliväliä pidemmäksi.

Deltan kokoonpano ja viimeistely oli korkeatasoista, mikä oli tyypillistä Lancialle ja vastasi merkin laatustandardeja. Esimerkiksi etu- ja takapuskurit oli valmistettu lasikuituvahvisteisesta polyesteristä yksinkertaisen thermoplastisen sijaan, kuten Ritmossa. Deltan vakiovarustus oli oman aikansa mittapuulla erittäin laaja, siihen kuului mm. takalasinpyyhin, sisältä säädettävät taustapeilit, kolminopeuksinen tuulilasinpyyhin ja säädettävä ohjauspyörä. Koriin integroidut ja maalatut puskurit olivat Deltan esittelyn aikaan uusinta designia.

Alun perin Delta valmistettiin Fiatin Lingotto-päätehtaalla, koska siellä oli tuolloin vapaata kapasiteettia ja Lancian tehdas Chivassossa oli täystyöllistetty Beta-tuotannon kanssa. Jotkut historioitsijat näkevät tämän merkittävänä syynä laatuongelmiin, joista Deltan varhaiset versiot kärsivät. Kun Lancia lopetti Beta Berlinan tuotannon vuoden 1981 lopussa, Deltan tuotanto siirrettiin Lancian Chivasson tehtaalle. Tämän seurauksena tuotannon laatu kasvoi merkittävästi.

Aluksi saatavilla oli vain kaksi moottoria: 1300 cm3, teholtaan 55 kW (75 hv) ja 1500 cm3, teholtaan 63 kW (86 hv). Deltan esittelyn aikana ei vielä ajateltu mallin urheilullista käyttöä. Lancia esitteli kuitenkin syksyllä 1982 Torinon autonäyttelyssä Delta-prototyypin, jossa oli neliveto ja 1,6 litran turbomoottori, joka tuotti tehoa 96 kW (131 hv). Jakovaihteisto ohjasi puolet moottorin voimasta taemmalle, perälukolla varustetulle tasauspyörästölle. Syksyllä 1982 ilmestyi korkeatasoisempi Delta LX -variantti, jonka vakiovarusteita olivat mm. sähköikkunat, alumiinivanteet, sävylasit ja kahdessa osassa alas kaatuva takaistuimen selkänoja.

Marraskuusta 1982 alkaen saataville tuli Delta-pohjainen porrasperämalli Prisma (tipo 831AB). Siitä lähtien molemmat mallit valmistettiin Lancian tehtaalla Chivassossa, joka oli tuolloin yksi maailman moderneimmista tuotantotiloista. Prismaa tarjottiin myöhemmin Deltaa vastaavana nelivetoversiona Prisma 4WD, mutta vain 2,0 litran vapaastihengittävällä moottorilla, Delta HF 4WD:ssä tai Integralessa oli tämä moottori turboahtimella.

Vuosina 1982, -86 ja -91 Delta sai kevyet kasvojenkohotukset. Toisen sukupolven Delta oli valmiina markkinoille mallivuodelle 1993, ja ensimmäisen sukupolven etuvetoisen Deltan tuotanto päättyi vuoden 1992 lopussa, 13 vuoden ja yli 478 000 valmistuneen auton jälkeen. HF Integralen valmistus jatkui tästä vielä kaksi vuotta eteenpäin.

Delta Tekniikan Maailmassa[muokkaa]

Koeajo 1980[muokkaa]

Lancia Delta oli TM:n koeajossa (5/1980) nimellä Saab-Lancia 600 GLS, jota nimeä ei myöhemmin käytetty. Mallinimen 600 nimeämisperuste jäi hämäräksi.

Auto on monikäyttöinen. Takatilat ovat pääntilan osalta ahtaat. Polkimet ovat liian korkealla. Ajoasento edellyttää jalkojen olevan koukussa tai käsien liian suorina.

Kojelaudalla on 7 samanlaista nuppia rinnakkain sähkövarusteille eikä niitä erota kunnolla toisistaan. Mittaristo on runsas, tavanomaisten mittarien lisäksi on kierroslukumittari, volttimittari ja öljynpainemittari. Pikkumittarit eivät kuitenkaan näy kovin hyvin varsinkaan pimeällä ja öljynpainemittari jää lähes kokonaan ohjauspyörän taakse.

Ajettavuus on hyvä. Jousitus on jäykkä ja Lancia ei paljon kallistele kaarteissa. Ohjaus on tunnokas.

R4-moottorin iskutilavuus on 1498 cm³. Sylinterin mitat ovat 86,4 × 63,9 mm. Teho 62,5 kW (DIN, 85 hv) /5800 ja vääntömomentti 123 Nm / 3500. Moottori on joustava. Autossa on viisi vaihdetta, jotka kaikki on synkronoitu.

Tekniikan Maailma 5/1980 mittasi Lancia Deltan (62,5 kW, 1020 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 3,8 sekuntia, 0–80 km/h 8,1 sekuntia, 0–100 km/h 13,3 sekuntia ja 0–120 km/h 19,9 sekuntia. Huippunopeus on valmistajan mukaan 165 km/h. Kulutus on noin 7–9,5 litraa bensiiniä /100 km. Hinta ei ollut tiedossa 1980.

Koeajo 1989[muokkaa]

Lancia Delta 1.3 maksoi 1989 87 900 markkaa. Mittaristossa on tavanomaisten mittarien lisäksi on kulutusmittari ja jännitemittari, mutta kierroslukumittari puuttuu. Takana pääntila on niukka, koska takaistuin sijaitsee turhan korkealla. Melutaso on melko korkea, 100 km/h 70/71 dB.

Ajettavuus on hyvä. Jousitus on jämäkkä ja kantaa hyvin kuorman. Delta ei ole herkkä urille eikä tuulelle. Ohjaus on kuitenkin taajamissa turhan hidas ja raskas. Kääntöympyrä on iso. Jarrut ovat tehokkaat (100-0 km/h 41,0 metriä), joskin raskaskäyttöiset.

R4-moottorin iskutilavuus on 1301 cm³. Sylinterin mitat ovat 86,4 × 55,5 mm. Teho 55 kW (DIN, 75 hv) /5800 ja vääntömomentti 100 Nm. Autossa on viisi vaihdetta, jotka kaikki on synkronoitu. Välitykset ovat melko lyhyet, 5-v 1000 r/min nopeus 31,8 km/h. Moottori käyttää lyijytöntä bensiiniä, sitä varten tehoa on alennettu 57 kW:sta (78 hv) 55 kW:iin.

Tekniikan Maailma 3/1989 mittasi Lancia Delta 1.3:n (55 kW, 980 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,2 sekuntia, 0–80 km/h 8,6 sekuntia, 0–100 km/h 13,6 sekuntia ja 0–120 km/h 21,1 sekuntia. Huippunopeus on valmistajan mukaan 163 km/h. Kulutus on suhteellisen korkea, noin 6,5–9 litraa bensiiniä /100 km. [3]

Suorituskykyiset mallit[muokkaa]

GT (1982–1993)[muokkaa]

Marraskuussa 1982 markkinoille tuli ensimmäinen urheilullisempi versio, Delta GT, jossa oli 1,6-litrainen moottori, teholtaan 77 kW (105 hv). Keväällä 1986 tehtyjen uudistusten myötä tämä korvattiin GT i.e:llä, jonka teho oli 79 kW:lla (108 hv; katalysaattorilla 66 kW/90 hv). GT-mallien voimanlähde perustui Aurelio Lampredin suunnittelemaan menestyksekkääseen DOHC-moottoriin. Tämä moottori löytyi mm. Fiat 124 Spiderin, Lancia Betan ja joidenkin muiden Fiat-konsernin mallien keulalta. Delta 1.6 GT:n DOHC-moottori oli varustettu venttiilien kupppipainimilla, Weberin kaksoisrekisterikaasuttimella ja Marelli-Digiplex-sytytysjärjestelmällä.

I.e.-versiossa käytettiin Weber-Marelli-IAW-monipisteruiskutusjärjestelmää ajoneuvoissa, joissa ei ollut katalysaattoria. Katalysaattorilla varustetuissa ajoneuvoissa oli polttoainetta säästävä, mutta myös suorituskykyä vähentävä ja vääntömomenttia rajoittava yksipisteruiskutusjärjestelmä. Samaa moottoria käyttivät Supermirafiori 1600 TC ja Ritmo 105 TC. Vaihteisto oli viisiportainen. Takana oli pieni diffuuseri, joka oli aerodynaaminen parannus. Viimeisen malliuudistuksen myötä ovien kahvat ja sivuikkunoiden kehykset vaihtuivat mustiin. Säleikkö kantoi kirjaimia GT tai GT i.e.

Vakiovarusteisiin kuuluivat säädettävä mittarivalaistus, muotitalo Zegnan istuinverhoilu, sisävalaistus oviautomatiikalla ja tavaratilan valaistus sekä ovipaneelien ja kojelaudan pehmeä vaahtomuovitoppaus. Kattoverhoilua kehysti ovipaneelien värinen pehmeä, noin kahdeksan senttimetrin levyinen nauha, johon taittuvat ja jousitetut tartuntakahvat upotettiin. Tämä väistyi ensimmäisen kasvojenkohotuksen yhteydessä ja kahvat korvattiin kiinteillä. Valinnaisvarusteena saatavilla oli metalliväri, kattoluukku, sähköikkunat, keskuslukitus, ajotietokone, alumiinivanteet ja myöhemmin myös ohjaustehostin.

Auto motor und sport 20/1983 mittasi Lancia Delta GT:n (77 kW, 997 kg) kiihtyvyydeksi 0–60 km/h 4,7 sekuntia, 0–80 km/h 7,3 sekuntia, 0–100 km/h 11,0 sekuntia ja 0–120 km/h 15,9 sekuntia. Huippunopeus on 182 km/h. Kulutus oli AMS:n ajossa 11,3 l/100 km. [4]

HF (1983–1992)[muokkaa]

Ensimmäinen oikeasti suorituskykyinen versio, 96 kW:n (131 hv) Delta HF Turbo, esiteltiin yleisölle syksyllä 1983 pidetyssä Frankfurtin autonäyttelyssä. Kirjainyhdistelmä "HF", joka oli ollut Lancian urheilu- ja kilpa-autojen tunnuksena jo 60-luvun puolivälistä, tulee sanoista "High Fidelity". Mallin voimanlähde perustui Delta GT:n 1600-kuutioiseen moottoriin, varustettuna Garrett T3 -turbolla ja hukkaportilla, ilma-ilma-välijäähdyttimellä, paineistetulla 2-kurkkuisella Weber-kaasuttimella ja Marelli-Microplex sytytysjärjestelmällä, jossa nakutusanturi. Ahtimen aiheuttaman lämpövaikutuksen hallitsemiseksi moottorin öljytilavuutta nostettiin, öljynkiertoon lisättiin jäähdytinkenno ja venttiilit olivat natriumtäytteiset. Vaihteisto oli ZF:n 5-portainen yksikkö. Alustaa viritettiin kasvaneen tehon myötä tiukemmaksi. HF Turbon ulkoinen olemus poikkesi joiltain osin muista versioista: maski kantoi punaista "HF Turbo"-tunnusta ja etuspoilerin muoto oli omanlaisensa. Somisteet olivat samalla tavoin mustat kuin GT:ssä, lisättynä mustalla tippalistalla ja mustilla sivuhelmoilla, joissa pieni "Turbo"-teksti takapyörien edessä. Kattospoilerin väri vaihtui mustaan vuonna 1982, konepellin raitisilma-aukkojen päällä oli mustat scoopit, ikkunat olivat lämpöä eristävät ja sävytetty pronssiin,vanteet olivat 8-puolaiset alumiiniset. Ohjaamon varusteita olivat nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja digitaalinen mittaristo led-nauhanäytöllä. Vakiostuimien verhoiluna oli beige Zegna-kangas, vaihtoehtona samalla materiaalilla verhoillut Recaro-urheiluistuimet.

Kevään 1986 uudistusten mukaisesti Delta HF Turbo sai polttoaineen monipistesuihkutuksen. Tässä yhteydessä moottorin hengityksen virtaussuunta muutettiin aiempaan nähden päinvastaiseksi, muun muassa pakokaasupuolen jäähdytyksen ja injektioversion suuren imusarjakoteloinnin vuoksi. HF Turbo i.e:n ahtimeksi vaihtui Garrett T2, moottorin teho oli 103 kW (140 hv), katalysaattorilla 97 kW (132 hv). HF Turbo i.e. -versioissa oli samat sisätilat kuin urheilullisissa nelivetoversioissa HF 4WD ja HF Integrale, mm. Recaron Alcantaravrhoillut urheiluistuimet. Mainitsemisen arvoisia ovat myös erikoismallit: Delta HF turbo Martini, valkoinen sinipunaraidalla; Delta HF turbo Monte Carlo pyöreillä ajovaloilla ja kaareva konepelti kuten 16V Integralessa ja Delta HF turbo Exclusive, joka oli saatavilla vain Sveitsissä: ulkopuolella harmaa-punainen raita ja ajovalojen pyyhkijät, sisällä punaiset matot ja turvavyöt, mustat nahkaistuimet joissa kirjailtu HF-logo ja musta Alcantara-katto.

S4 Stradale (1985)[muokkaa]

Pääartikkeli: Lancia Delta S4

S4:n homologointia varten valmistettiin syksyllä 1985 200:n auton S4 Stradale -sarja. Auto oli täysin eriävä tuotanto-Deltasta, ja ainoa asia joka autoja käytännössä yhdisti, oli Delta-nimen käyttäminen kaupallisista syistä. S4 Stradale oli kisaversion tavoin nelivetoinen, putki/profiilirunkoinen, ja keskimoottorinen, jonka moottori oli viritetty antamaan tehoa 184 kW (250 hv). Korin pintaosat olivat kevyttä kevlar- ja hiilikuitua. Moottori oli 1759-kuutioinen Abarth 233 ATR 18S sekä kilpa-autossa että myyntiversiossa.

HF 4WD (1986–1987)[muokkaa]

Syksyllä 1986 markkinoille lanseerattiin Delta HF 4WD. Mallissa oli jatkuva Ferguson-neliveto keskitasauspyörästön viskokytkimellä, joka – pyörien otteesta riippuen – ohjaa 56% voimasta etupyörille ja loput taakse. Takana on Torsen-lukko.

HF 4WD:n 2,0-litrainen turbomoottori perustui myös Fiatin Twin Cam -moottoriin. 1995 cm3:n iskutilavuudella se saavutti 121 kW:n (165 hv) tehon 5500:llä minuuttikierroksella ja enintään 284 Nm:n vääntömomentin yliahtotilassa. Elektroninen moottorinohjaus esti yliahtokäytön, kun moottori oli vielä kylmä tai liian kuuma. Overboost-tilassa solenoidiventtiiliä ohjattiin pitämään hukkaportti suljettuna pidemmän aikaa, mikä lisäsi hetkeksi ahtopainetta. HF 4WD:ssä oli neljän pyörän levyjarrut, edessä tuuletetuilla levyillä.

Delta HF Integrale (1987–1994)[muokkaa]

Pääartikkeli: Lancia Delta HF Integrale

Vuoden 1987 Frankfurtin autonäyttelyssä Lancia esitteli HF 4WD:n ensimmäisen evoluutiovaiheen, tekniikaltaan ja ulkonäöltään uudistetun Delta HF Integralen. Ulkopuolen muutoksia olivat lokasuojien levikkeet, uudet puskurit edessä ja takana, sivuhelmalevikkeet, uusi ilmanottoaukkolla konepellillä ja 15-tuumaiset (aiemmin 14") alumiinivanteet. Alustaa ja jarruja paranntettiin.

HF 4WD:stä tutun kaksilitraisen 8V-turbomoottorin teho kasvoi muun muassa suuremman ahtimen ansiosta 121 kilowatin (163 hv) tehosta 136 kW:iin (182 hv), katalysaattorilla 130 kW (177 hv). Malli kehittyi edelleen Evoluzione I ja II -versioiksi, joista Lancia valmisti lukuisia rajoitetun määrän erikoisversioita.

Moottoriurheilun kannalta ajatelleen, Lancia sai HF Integralen markkinoille juuri sopivalla hetkellä. FIA Ryhmä B:n lopettamisen jälkeen WRC-sarjassa siirryttiin A-ryhmän kalustoon, johon HF Integrale oli täsmäase. Siviiliautosta kehitettynä sen valmistusmäärä riitti homologointiin ja sen 4-vetoinen turbotekniikka oli jo kisakentillä testattua. Muilla valmistajilla ei hetkeen ollut mitään, millä vastata Lancialle.

Moottorit[muokkaa]

Bensiinimoottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet Huom
1.1 R4 1116 cm3 47 kW (63 hv) @ 5800 r/min 85 Nm @ 3500 r/min Kreikka
1.3 R4 OHC 8V 831A.000 1301 cm3 55 kW (75 hv) @ 5800 r/min 122 Nm @ 3200 r/min 19791982
1.3 R4 OHC 8V 831A2.000 1301 cm3 55 kW (75 hv) @ 5800 r/min ? Nm @ ? r/min 19821986
1.3 R4 OHC 8V 831B 1301 cm3 55 kW (75 hv) @ 5800 r/min 100 Nm @ ? r/min 19861993
1.5 R4 OHC 8V 831B1.048 1498 cm3 55 kW (75 hv) @ 5600 r/min ? Nm @ ? r/min 19861990
1.5 R4 OHC 8V 831B1.000 1498 cm3 59 kW (80 hv) @ 5600 r/min ? Nm @ ? r/min 19861993
1.5 R4 OHC 8V 831A1.000 1498 cm3 63 kW (85 hv) @ 5800 r/min 123 Nm @ 3500 r/min 19801986
1.6 i.e. R4 OHC 8V TBI 149C2.000 1585 cm3 66 kW (90 hv) @ 6250 r/min ? Nm @ ? r/min 19871990
1.6 R4 OHC 8V 831B6.000 1585 cm3 71 kW (96 hv) @ 5800 r/min 136 Nm @ 3300 r/min 19861989
1.6 GT R4 DOHC 8V 831A4.000 1585 cm3 77 kW (105 hv) @ 5800 r/min 136 Nm @ 3300 r/min 19821986
1.6 GT i.e. R4 DOHC 8V MFI 831B7.000 1585 cm3 80 kW (108 hv) @ 5900 r/min 137 Nm @ 3500 r/min 19861993
1.6 HF Turbo R4 DOHC 8V Turbo 831A7.000 1585 cm3 96 kW (130 hv) @ 5600 r/min 191 Nm @ 3700 r/min 19831986
1.6 Rallye R4 DOHC 8V MFI Turbo 831B7.046 1585 cm3 97 kW (132 hv) @ 5500 r/min ? Nm @ ? r/min 19871993
1.6 HF Turbo i.e. R4 DOHC 8V MFI Turbo 831B3.000 1585 cm3 103 kW (140 hv) @ 5500 r/min 191 Nm @ 3500 r/min 19861993
2.0 HF 4WD R4 DOHC 8V MFI Turbo 831B5.000 1995 cm3 121 kW (163 hv) @ 5500 r/min 285 Nm @ 2750 r/min 19861988
2.0 HF Integrale R4 DOHC 8V MFI Turbo 831C5.000 1995 cm3 136 kW (182 hv) @ 5300 r/min 304 Nm @ 2500 r/min 19871989
2.0 HF Integrale R4 DOHC 16V MFI Turbo 831D5.000 1995 cm3 147 kW (209 hv) @ 5500 r/min 298 Nm @ 3000 r/min 19891994
2.0 HF Integrale Evo 1 R4 DOHC 16V MFI Turbo 831.000 1995 cm3 154 kW (207 hv) @ 5750 r/min 298 Nm @ 3500 r/min 19911992
2.0 HF Integrale Evo 2 R4 DOHC 16V MFI Turbo 831.000 1995 cm3 158 kW (212 hv) @ 5750 r/min 314 Nm @ 2500 r/min 1993

Dieselmoottori[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
1.9 TD R4 OHC 8V Turbo 831D1.000 1929 cm3 59 kW (80 hv) @ 4200 r/min 172 Nm @ 2400 r/min 19861993

Suorituskyky[muokkaa]

Malli Huippunopeus
(km/h)
Kiihtyvyys
0–100 km/h (s)
Kulutus
kaupunki (l/100 km)
Kulutus
maantie (l/100 km)
Kulutus
yhdistetty (l/100 km)
1.3 160 15,0 7,2
1.5 161 12,5 8,9
1.6 GT 180 10,0 8,3
1.6 GT i.e. 185 9,8 12,5
1.6 HF Turbo 195 11,1
1.6 HF Turbo i.e. 203 8,7 12,0
2.0 HF 4WD 208 7,8
2.0 HF Integrale 8V 215 6,6
2.0 HF Integrale 16V 220 5,7
2.0 HF Integrale Evo 1 220 5,7
2.0 HF Integrale Evo 2 220 5,7
1.9 TD 170 13,8

Rekisteröinti[muokkaa]

Delta 831 -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1989 1990 1991 1992
Määrä (kpl) 110 31 2 1

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 3885 mm (1979–1982) 3895 mm (1982–1994)
  • Leveys: 1620 mm
  • Korkeus: 1380 mm
  • Akseliväli: 2475 mm
  • Raideleveys (e / t): 1426 mm / 1406 mm
  • Omamassa: 955–1340 kg

Lähteet[muokkaa]

  1. Marco Cariati: Salone dell'Auto 1979: inizia la storia della Lancia Delta – Storiedirally.it, Viitattu: 26. lokakuu 2021.
  2. Marco Cariati: Giorgetto Giugiaro: "Alla Delta, Agnelli preferiva la ... – Storiedirally.it, Viitattu: 26. lokakuu 2021.
  3. Tekniikan Maailma 3/1989
  4. Auto motor und sport 20/1983
LogoLancia2007 800.jpg Lancian mallien aikajana 1950–1980
Luokka 1950-luku 1960-luku 1970-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Alempi keskiluokka Ardea Appia Delta
Keskiluokka Fulvia Beta
Ylempi keskiluokka Flavia I 2000 Gamma
Suuri auto Aurelia Flaminia
Coupé Appia Coupé/GTE/Sport Fulvia Coupé/Sport
Beta Coupé
Flavia Coupé/Sport 2000 Coupé Gamma Coupé
Aurelia B20 Flaminia Coupé/Sport/GT
Avoauto Appia Convertibile Beta Spyder
Aurelia B24 Flaminia Convertibile Flavia Convertibile
Urheiluauto Beta Montecarlo
Stratos HF
Ralliauto Fulvia HF Stratos HF
Kilpa-auto D20 D23 D24 D25 D50 Montecarlo Turbo
LogoLancia2007 800.jpg Lancian mallien aikajana 1980–2000
Luokka 1980-luku 1990-luku 2000-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Pieni auto A112 Y10 Y Ypsilon II
Kompaktiluokka Delta (831) Delta II Delta III
Keskiluokka Beta Prisma Dedra Lybra
Beta Trevi
Ylempi keskiluokka Gamma Thema I Kappa Thesis
Coupé Beta Coupé
Gamma Coupé Kappa Coupé
Avoauto Flavia II
Tila-auto Musa
Zeta Phedra
Urheiluauto Montecarlo Delta HF 4WD / Integrale
Rally "037" Delta S4
Ralliauto Rally "037" Delta S4 Delta HF 4WD/integrale Group A
Kilpa-auto Montecarlo Turbo LC1 LC2