Ford Quadricycle
| Ford Quadricycle | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Henry Ford,  Detroit, Michigan, Yhdysvallat
|
| Valmistusaika | 1896 |
| Luokka | |
| Kori | 2-paikkainen |
| Suunnittelija | Henry Ford |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R2 |
| Iskutilavuus | 967 cm3 |
| Teho | n. 4 hv |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Ford 1898 Runabout |
| Saman luokan autoja | |
Quadricycle oli ensimmänen Henry Fordin valmistama polttomoottorikäyttöinen ajoneuvo. Hän teki vain yhden, joka on nykyään The Henry Ford Museon hallussa Dearbornissa Michiganissa. Muutamia kopioita on valmistettu, joista ensimmäisen teki George DeAngelis vuonna 1963. Hän teki niitä yhteensä 3kpl, ja hänen piirrustuksiaan käytetään yhä kopioiden valmistamiseen. Piirrustukset ovan Early Ford Registryn hallussa.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
1890-luvulla Henry Fordin työnantajana oli Edison Illuminating Company, jossa hänellä oli toimi pääinsinöörin tittelillä. Ford oli ylimpänä esimiehenä vastuussa Detroitin kaupungin tasalaatuisesta ja häiriöttömästä sähkönjakelusta. Hänellä oli 24 tunnin tavoitettavuusvelvoite, mutta joustava työaika. Tämä antoi Fordille erinomaisen mahdollisuuden työskennellä projektinsa parissa. Ajatuksen oman hevosettoman vaunun valmistamisesta hän oli saanut, luettuaan American Machinist Magazin -lehden marraskuussa 1895 aihetta käsitelleen artikkelin. Lisäpontta antoi detroitilaisen insinööri Charles Brady Kingin maaliskuussa 1896 omalla moottoroidulla vaunullaan suorittama koeajo. Kingin ajoneuvo oli käytännössä puurunkoinen, hevosen vetämäksi tarkoitettu vaunu, johon oli asennettu bensiinimoottori ja sen huippunopeus oli noin viisi mailia tunnissa (8 km/h).
4. kesäkuuta 1896, kello kahden ja neljän välillä yöllä (tarkat yksityiskohdat vaihtelevat), Henry Ford teki kotinsa takapihan verstaassa, osoitteessa 58 Bagley Avenue Detroit, viimeiset säädöt bensiinikäyttöiselle ajoneuvolleen, jonka hän sai valmiiksi 32-vuotiaana, kaksi kuukautta Charles B. Kingin jälkeen. USA:n Uudessa Englannissa oltiin tässä vaiheessa jonkin verran edellä, Massachusettsin Springfieldissä toiminut Duryea Motor Wagon Company oli aloittanut autojen valmistamisen sarjana jo vuotta aiemmin.
Anekdoottina kerrotaan, että Henry Ford ja hänen avustajansa James Bishop olivat unohtaneet innostuksessaan, että ajoneuvo oli liian leveä verstaan oviaukolle (hänen hiilivajalleen). Epäröimättä he rikkoivat seinän, laajensivat aukkoa ja työnsivät auton tielle. Sytytysjärjestelmän mekaanista vikaa lukuunottamatta koeajo oli menestys.[1]
Hän ei tehnyt Quadricycleä kaupallisessa tarkoituksessa, vaan ihan puhtaasta innostuksesta automobiileihin. Hän onnistui kuitenkin myymään sen n.puolen vuoden päästä Charles Ainsleylle 200$ hintaan, ja käytti rahat seuraavan ajoneuvon suunnitteluun. Ainsley myi pian quadricyclen polkupyöräkauppias A.W.Hall:lle, ja Hall puolestaan myi auton neljännelle omistajalle vuonna 1899, ja lähetti Fordille kirjeen "The little carriage is still doing its usual duty. I disposed of it this spring and the little rig was still in fair shape after all the banging around that it has had and I quess you know that was considerable; I ran it almost two years as you know. About the only trouble I had was that one tire and the springs on the sparkers worked loose." Vuonna 1904 Henry Ford jäljitti auton, ja osti sen takaisin 65$:lla. Kirje ja auto ovat nykyään The Henry Ford Museum hallussa. [2]
Henry Fordin alkuperäinen Quadricycle vuodelta 1896
Lähikuva moottorista, Quadricycle replika
Quadricycle replika
.jpg)
Tekniset tiedot[muokkaa]
Moottoria, pyöriä, akseleita ja ohjauskampea lukuunottamatta ajoneuvo oli valmistettu puusta ja painoi vain n. 225 kiloa ilman polttoainetta. Myöhemmin heikot puuosat vaihdettiin teräksisiin. Teräsrunkoisena painoia oli noin 240 kiloa. Autossa oli ilmakumirenkaat ja hevosrattaista peräisin ollut kahden hengen istuin. Fordin "hevosettomalla vaunulla" oli kaksi nopeutta - 10 ja 20 mailia tunnissa (16 ja 32 km/h), jotka valittiin ensiövedon nahkavöillä. Vaihteistossa oli vapaa, mutta ei peruutusta. Vaihteenvaihto tehtiin kytkinvivulla, joka oli kiinnitetty lattialle kuljettajan oikealle puolelle. Toisioveto takapyörille oli ketjulla. Jarruja ei ollut, vauhtia saatiin hillittyä painamalla kenkää voimansiirron pyörää vasten. Varoitinlaitteena ajoneuvon keulalla oli Faraday merkkinen ovikello ja etuvalona myöhemmin lisätty polkupyörään tarkoitettu Solar merkkinen karbidilamppu.
Vaikka ensimmäinen koeajo oli onnistunut, Ford ei ollut tyytyväinen, ja hän käytännössä rakensi Quadricyclen uudelleen seuraavina kuukausina. Hän ja hänen apurinsa vaihtoivat monet puuosat metalliin, valmistivat moottoriin nestejäähdytysjärjestelmän ja asensivat tukevammat pyörät.
Makaava kaksisylinterinen nelitahtimoottori oli kopio englantilaisesta Kane-Pennington-moottorista ja useat komponenteista olivat peräisin höyrykoneiden maailmasta. Aihepiiri jonka Henry Ford tunsi läpikotaisin. Imuventtiilit avautuivat männän liikkeen aikaansaaman alipaineen voimasta, pakoventtiilit olivat pakko-ohjatut. Kaasutinta ei ollut, polttoaine annosteltiin neulaventtiilillä. Sylinterit voideltiin tippaöljyillä. Kipinäsytytyslaitteisto oli "make'n break"-tyylinen ja Fordin itsensä suunnittelema. Sylinterien läpimitta oli 2,5" ja isku 6".
Mitat[muokkaa]
| Malli | Quadricycle |
|---|---|
| Pituus | 1994–2007 mm |
| Leveys | 1156 mm |
| Korkeus | 1092–1143 mm |
| Akseliväli | 1245 mm |
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Henry Ford’s Quadricycle – Ford Motor Company, Viitattu: 9. lokakuu 2021.
- ↑ George DeAngelis: Seventy years young – VMCCA, The Bulb Horn Magazine, 3. huhtikuu 1967. Viitattu: 29. huhtikuu 2024.
