Dodge Polara 2. sukupolvi

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dodge Polara
Valmistaja ja valmistusmaa Chrysler Corporation,
Flag of the United States.svg.png USA, Michigan, Hamtramck [1]
Valmistusaika 19611964
Luokka
Kori 2 / 4-ov. hardtop (1962-64)
2-ovinen avoauto (1962-64)
2 / 4-ov. sedan (1963-64)
5-ovinen farmari (1963-64)
Suunnittelija
Pohjalevy Chrysler B -kori
Moottori
Iskutilavuus
Teho
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Dodge Polara 1. sukupolvi
Seuraaja Dodge Polara 3. sukupolvi
Saman luokan autoja

Pääartikkeli: Dodge Polara

Toisen sukupolven Dodge Polara oli myynnissä mallivuosien 1962 – 1964 autoina.

Yleistä[muokkaa]

Mallivuodelle 1962 Dodge tiputti kaikki isot autonsa 116 tuuman akseliväliselle alustalle (joka sai hieman myöhemmin nimen B-kori), koska Chryslerilla oltiin uskossa, että Chevrolet tulee pienentämään kaikkien autojensa kokoa (itseasiassa Chevrolet toi markkinoille ainoastaan yhden uuden mallin). Miksi Chryslerin johto hylkäsi jo tehdyt suunnitelmat ja lähti kilpailemaan Chevroletia vastaan Plymouthin lisäksi myös korkeammalle brändätyllä Dodgella, on kysymys, johon vain asianomaiset henkilöt osaisivat vastata.

Joka tapauksessa mallivuoden 1962 tilanne oli se, että Dodgen vuotta aiemmin "senior" full-size-malliksi suuntaama Polara (1961 akseliväli 122") ja Dart (1961 akseliväli 118") jakoivat nyt saman korin ja 116" akselivälin alustan. Dodgen huippumalli Polara olikin yhtäkkiä pudonnut kokoluokkaan täysi- ja keskikokoisten autojen välimaastossa.

Chrysler-konserni pyrki korjaamaan tilanteen tuomalla nopeasti vielä vuoden 1962 markkinoille täysikokoisen mallin Dodge Custom 880, joka oli saatu aikaan yhdistämällä vuosimallin -61 Dart / Polaran keula ja Chrysler Newportin kori. Polara nousi täysikokoisten mallien sarjaan kolmannen sukupolvensa myötä vuonna 1965, mutta paikan huipulla otti silloin Dodge Monaco.[2]

1962[muokkaa]

Mallivuodelle 1962 Polaran muodot oli uudistettu vuotta aiemmasta täydellisesti. Aiemman Polaran sijaan mallinimenä oli nyt Polara 500. Korimalleina olivat 2- ja 4-ovinen ovinen hardtop sekä 2-ovinen avomalli. Kaksiovisten mallien sisätiloissa oli neljälle henkilölle muotoillut istuinpaikat, edessä erillisistuinten välissä oli konsoli / säilytyslokero. Neliovisen hardtopin etuistuin oli yhtenäinen ja nostamalla kyynärnoja ylös, etuistuimellekin mahtui kolme henkeä. Muita vakiovarusteita olivat pehmustettu kojetaulun päällinen, satulanahka-kuvioitu vinyyliverhoilu, täysleveä tekstiilimatto, Super Spinner -koristekapselit, vasen ulkopeili, peruutusvalot ja sisätilojen kuusi valinnaista värimaailmaa.

Polaran edullisempina sisarmallina samaa koria käytti Dart-sarja.

Valiinnaisvarusteita olivat mm. radio, tehokkaampi tuuletus- / lämmityslaite, ilmastointi, 3-portainen automaattivaihteisto nappivalitsimella, ohjaus- ja jarrutehostimet sekä sähkötoimiset ikkunat.

Polara 500:n kaksiovisten mallien markkinoinnissa Dodge painotti suorituskykyä kiihdytyksessä ja nopeassa kaarreajossa ja vääntösauvajousituksen antamaa mahdollisuutta napakoihin jarrutuksiin ilman keulan huomattavaa sukeltamista. Väitteille löytyi toki katetta, koska Polara 500 oli pienemmän kokonsa ja omapainonsa myötä kilpailijoiden täysikokoisia malleja huomattavasti ketterämpi ja suorituskykyisempi. Alkuun ainoa moottorivaihtoehto oli 361-kuutiotuumainen (5,9 l), nelikurkkuisella kaasuttimella, tupla-katkojankärjillä ja kaksoispakoputkistolla varustettu V8, joka antoi tehoa 305 hv @ 4800 r/min (SAE) ja vääntöä 536 Nm @ 3000 r/min (SAE). Kesken mallivuoden valinnaisvaihtoehdoksi tuli 413-kuutiotuumainen (6,8 l) Ram-Charger Max Wedge, jonka teho oli 420 hv SAE. Kyse on kuitenkin harvinaisesta optiosta.[2]

Aiheesta muualla[muokkaa]

1963[muokkaa]

Mallivuodelle -63 Polara sai Straight-Line Designin myötä uudet ja rauhallisemmat muodot. Mallisto koostui nyt kahdesta sarjasta: Polara 500 ja Polara. Markkinointiosasto oli keksinyt täysi- ja keskikokisten mallien välimaastoon sijoittuville autoille uuden luokan ja Dodge Polara ja sen edullisemmat 440- ja 330 -sisarmallit olivat nyt "standard"-kokoluokan autoja.

Polara 500 oli korkean varustetason sarja, korimalleinaan 2-ovinen hardtop ja 2-ovinen convertible. Edessä oli edelleen erillisistuimet, mutta takaistuin oli muotoiltu siten, että siinä pystyi matkustamaan kolme henkilöä.

Alemman Polara-sarjan korimallit olivat 2- ja 4-ovinen hardtop, 4-ovinen sedan ja 2-ovinen convertible. Kaikki versiot olivat kuuden hengen autoja, hardtopit ja avomalli etuistuimen alaslaskettavalla kyynärnojalla. Polara sedanin sai nyt myös taloudellisella rivi-6-moottorilla.

Tekniikka 1963[muokkaa]

Vakiovaihteistona oli 3-portainen manuaali, valinnaisena 3-portainen automaatti nappivalitsimella.

Iskutilavuus ja tyyppi 225 Slant-6
vakio 6-sylinterinen
318 V8
vakio 8-sylinterinen
383 V8
vakio Polara 500
383 power pack V8
valinnainen
426 competition V8
valinnainen
Suurin teho SAE 145 hv @ 4000 r/min 230 hv @ 4400 r/min 305 hv @ 4800 r/min 330 hv @ 4400 r/min 415 hv @ 5600 r/min
optiona 425 hv
Suurin
vääntö SAE
292 Nm @ 2800 r/min 461 Nm @ 2400 r/min 556 Nm @ 2400 r/min 576 Nm @ 2800 r/min 637 Nm @ 4400 r/min
optiona 651 Nm
Puristussuhde 8,2:1 9,0:1 10,0:1 10,0:1 11,0:1
optiona 13,5:1
Kaasutin 1-kurkk. 2-kurkk. 4-kurkk. 2 x 4-kurkk.

Aiheesta muualla[muokkaa]

1964[muokkaa]

Mallivuoden -64 ulkonäkömuutoksessa keulan ja takavalojen sekä kylkilistoituksen design uusittiin. 2-ovinen hardtop sai C-pilarin, joka kapeni alaspäin. Sisätiloissa kojetaulu ja verhoiluteemat vaihtuivat uusiin. Polara-sarjaan kuului neljä korimallia: convertible, 2- ja 4-ovinen hardtop sekä 4-ovinen sedan. "500" ei ollut nyt oma sarjansa, vaan urheilullinen paketti, joka oli mahdollista saada 2-oviseen hardtopiin sekä convertibleen.

500-varustukseen kuului uusi keskikonsoli, johon sai automaattivaihteiston tai uuden 4-portaisen manuaalivaihteiston valitsimen, mikäli autoon oli valittu jompikumpi voimansiirtoyksikkö.

Tekniikka 1964[muokkaa]

Vakiovaihteistona oli 3-portainen manuaali, valinnaisena 3-portainen automaatti nappivalitsimella. 4-portainen manuaalivaihteisto oli vakiona 426 V8:n (yksi 4-kurkkuinen kaasutin) kanssa ja valinnainen muiden 383- ja 426 V8 -mallien kanssa.

Iskutilavuus ja tyyppi 225 Slant-6
vakio 6-sylinterinen
318 V8
vakio 8-sylinterinen
383 V8
valinnainen
383 V8
valinnainen
426 "High Performance" V8
valinnainen
426 Ram Charger Competition V8
valinnainen
Suurin teho SAE 145 hv @ 4000 r/min 230 hv @ 4400 r/min 305 hv @ 4800 r/min 330 hv @ 4600 r/min 385 hv @ 5200 r/min 415 hv @ 5600 r/min
optiona 425 hv
Suurin
vääntö SAE
292 Nm @ 2800 r/min 461 Nm @ 2400 r/min 556 Nm @ 2400 r/min 576 Nm @ 2800 r/min 630 Nm @ 3600 r/min 637 Nm @ 4400 r/min
optiona 651 Nm
Puristussuhde 8,4:1 9,0:1 10,0:1 10,0:1 11,0:1 11,0:1
optiona 13,5:1
Kaasutin 1-kurkk. 2-kurkk. 4-kurkk. 2 x 4-kurkk.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Mitat[muokkaa]

Akseliväli:

  • 1962: 116" (2946 mm)
  • 1963-64: 119" (3023 mm)

Lähteet[muokkaa]

Dodge-henkilöautomallien aikajana 1950 – 1980
Luokka 1950 1960 1970
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Subcompact Omni / 024
Colt
Compact Colt Colt Colt
Lancer Dart Dart Dart Aspen
Mid-size Wayfarer Dart / Polara Diplomat
Coronet Coronet Monaco
Magnum
Full-size Meadowbrook Coronet Coronet Dart Polara Polara Polara
Coronet Coronet Royal Royal Matador 330 Monaco Monaco Monaco St. Regis
Royal Custom Royal Custom Royal Polara 440
La Femme 880/Custom 880 880
Sports Charger Charger Charger Charger
Challenger Challenger
Super Bee