Amilcar

Société Nouvelle pour l’Automobile (SNPA) Société Anonyme Française de l’Automobile (SAFA) Société Financière pour l’Automobile (SOFIA)
Yrityksen perustuspaikka	Ranska, Pariisi
Toiminnassa	1921 – 1940
Yhtiön kohtalo	Henkilöautojen valmistus päättyi keväällä 1940. Yhtiö SOFIA asetettiin selvitystilaan vuonna 1946.
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja

Amilcar oli ranskalainen, vuosina 1921–1940 valmistettu automerkki. Lyhyeksi jääneen historiansa aikana merkillä ehti olla kolme valmistajaa: Société Nouvelle pour l’Automobile (SNPA), Société Anonyme Française de l’Automobile (SAFA) sekä Société Financière pour l’Automobile (SOFIA).

Suunnittelun ja tuotannon painopiste oli pienten urheilullisten autojen valmistuksessa ja Amilcar olikin kilparadoilla, omassa luokassaan, menenestyksekäs merkki.

Historia

1921: Société Nouvelle pour l’Automobile

Amilcar CS 1923

Amilcar CGSS 1927

Amilcarin syntyyn linkittyy olennaisena osana automerkki Le Zèbre. Tämä Puteaux'n kunnassa, heti Pariisin länsipuolella, toiminut yhtiö oli aloittanut pienikokoisten ja edullisten autojen valmistamisen isossa mittakaavassa jo vuonna 1909. Erimielisydet rahoittajien kanssa saivat SA Le Zèbre -yhtiön perustaneen Jules Salomonin siirtymään Citroënin palkkalistoille vuonna 1917. Le Zèbre -yhtiössä oli lisäksi kolme tulevaisuuden kannalta tärkeää avainhenkilöä: johtajistoon kuulunut Joseph Lamy, yhtiön suurin osakkeenomistaja, liikemies Émile Akar sekä ajoneuvojen myynnistä vastannut André Morel. Vuonna 1919 Citroënin insinööreillä oli työn alla Citroën Type C:n suunnitelmat. Niiden parissa, Salomonin alaisena, työskenteli insinööri Edmond Moyet, joka vapaa-ajallaan suunnitteli omaa pientä autoa. Morel esitteli Moyet'n herroille Lamy ja Akar ja asiat lähtivät etenemään.

Joseph Lamy ja Emile Akar perustivat auton valmistusta varten yhtiön heinäkuussa 1921. Nimeksi autolle annettiin "Amilcar", joka on löyhästi johdettu liikekumppanien nimistä. Yhtiö aloitti toimintansa Pariisin kantakaupungin alueella, mutta toiminnan kasvaessa se hakeutui vuonna 1924 suurempiin tiloihin Saint-Denis'n kuntaan, Pariisin pohjoislaidalle.

Yhtiö esitteli ensimmäisen autonsa lokakuussa 1921 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä, Amilcar CC oli pieni, kaksipaikkainen ajoneuvo, joka sijoittui kevytautojen luokkaan (ranskaksi cyclecar, josta tulivat myös mallinimen kirjaimet). André Morel hankki tehtaan tuotteille julkisuutta kilpailuttamalla niitä sekä muiden kuljettajien ajamina, että kilpaillen niillä myös itse. SNPA sai suurta etua siitä, että Le Zèbre -merkin edustajat ottivat myös Amilcarin portfolioonsa.

Kevytautot olivat 1920-luvun Ranskassa suosiossa edullisten hankintahintansa ja ylläpitokulujensa ansiosta. Mallistoa kasvatettiin lisäämällä siihen perhekäyttöön hieman paremmin soveltuvia neljän hengen voiturette-malleja. Yhtiö tuotanto kasvoi vuoden 1922 aikana valmistetusta 1695 autosta vuonna 1923 valmistuneisiin 2529 autoon. Vuonna 1923 tuotantoon tuli myös ensimmäinen keskiluokkaan sijoittunut malli.

Yhtiön muuttaessa uusiin tiloihin vuonna 1924, sen palkkalistoilla oli 800 työntekijää ja ao. vuoden tuotanto 3647 autoa. Vuonna 1925 työntekijöitä oli jo 1100 ja autoja valmistui 3764 kappaletta. Jälleenmyyjiä merkillä oli Ranskassa 150 edustajan verran. Näihin aikoihin Amilcarin pääasialliseksi korittajaksi tuli Carrosserie Margyl. Tämän yhtiön johdossa oli herra Marcel Sée, jolla tulisi olemaan Amilcarin kannalta merkittävä rooli.

Vuonna 1926 Amilcar osti Margyl'n ja sai itselleen oman korivalmistajan. Autojen vuosituotanto oli kasvanut jo 3970 autoon. Vuoden 1926 Pariisin autonäyttelyssä yhtiö esitteli uuden urheiluautonsa suoraan aikakauden kärkikaartiin. Amilcar C6 oli varustettu 1,1-litraisella DOHC-rivikuutosella, johon oli liitetty Roots-ahdin antamaan hetkellistä lisätehoa.

Jotain oli kuitenkin mennyt ratkaisevalla tavalla pieleen. Historiatiedot eivät paljasta oliko syynä yhtiön liian kiivas kasvu, tehoton organisaatio, huolimaton taloudenpito, puskurien puuttuminen raaka-aineiden hintojen kohottua, vaiko kaikki tekijät yhdessä. Joka tapauksessa maaliskuussa 1927 SNPA haettiin konkursiin.

1927: Société Anonyme Française de l’Automobile

1929 Amilcar Type M

Margyl-kaupan myötä SNPA:n johtajistoon siirtynyt Marcel Sée sai koottua riittävän rahoituksen, jolla hänen perustamansa yhtiö SAFA hankki omistukseensa konkurssipesän omaisuuden ja oikeudet ja jatkoi siitä, mihin edellinen yhtiö jäi. SAFA esitteli uusia malleja vuosien 1927 ja -28 Pariisin autonäyttelyssä.

SAFA:lla oli työn alla kahdeksansylinterisen mallin suunnittelu, joka oli vuoden 1928 lopulla jo prototyyppivaiheessa. Tämän tiimoilta Sée itse kävi neuvotteluja amerikkalaisen Durant Motorsin kanssa sen mahdollisesta viennistä Pohjois-Amerikan markkinoille. Kahdeksansylinterinen malli esiteltiin yleisölle vuoden 1929 Pariisin autonäyttelyssä. Saman kuun lopulla alkanut USA:n pörssiromahdus kuitenkin teki tyhjiksi kaikki vientisuunnitelmat.

Vuonna 1930 SAFA ei tuonut markkinoille yhtään uutta mallia, mutta vuosien 1931–34 aikana se esitteli jokaisessa Pariisin autonäyttelyssä vähintään yhden uutuuden. Yhdysvaltain lama alkoi näkyä Euroopassa 1930-luvun alkupuoliskolla ja se tuntui voimakkaasti mm. autokaupan romahtamisena. SAFA lopetti toimintansa elokuussa 1934.

1934: Société Financière pour l’Automobile

Amilcar Pégase Racer

Marcel Séella oli takataskussaan vuoden 1934 alussa perustettu yhtiö SOFIA, joka oli kirjattu Pariisin Boulogne-Billancourtiin. SOFIA:lla oli vähän työntekijöitä ja sen tehdastilat olivat pienet ja huonosti varustetut. Tämän takia yhtiö osti komponenttinsa ulkopuolisilta valmistajilta tai teetti ne alihankintana. Lokakuun 1934 Pariisin autonäyttelyssä SOFIA:lla oli esillä edellisten vuosien malleja, joita oli vielä varastossa myymättömänä. Yhtiöllä oli myös esitteillä yksi uutuus, Amilcar Pégasen prototyyppimalli.

Pégasen valmistus aloitettiin keväällä 1935. Vuoden lopussa malli oli tarjolla usealla eri korilla, eri hintatason varustelulla ja usealla moottorivaihtoehdolla. Seuraavan vuoden aikana Pégase-paletti kasvoi entisestään.

Vuonna 1937 SOFIA oli tilanteessa, jossa se oli kuluttanut oman pääomansa lähes täysin. Hotchkiss et Cie oli yhtiön suurin osakkeenomistaja ja SOFIA:n uudet johtajat tulivat nyt sieltä. Pégasen valmistus lopetettiin ja vuoden 1937 Pariisin autonäyttelyssä yhtiö esitteli Amilcar Compoundin, joka oli Jean-Albert Grégoiren suunnittelema uutuusmalli.

Henkilöautojen valmistus päättyi vuonna 1939.

Vuosien 1942 ja -43 aikana valmistettiin varastossa olleista komponenteista 149 alustaa, jotka menivät ambulanssi- ja pakettiautokäyttöön. Hotchkiss oli tuolloin osa Générale Française Automobile -yhtymää.

Vuonna 1946 Société Financière pour l’Automobile asetettiin selvitystilaan. Hotchkiss-konserniin perustettiin vuonna 1952 uusi tytäryhtiö Société de Fabrication Industrielle Automobile, lyhenteeltään myös SOFIA. Tämä yhtiö valmisti lisenssillä mm. Willys MB -maastoautoja nimellä Hotchkiss M201.

Mallit

Luokka	Malli	Valmistettu	Moottori	Iskutilavuus	Teho	Akseliväli	Yleistä
Kevytauto	Type CC	1921–1925	sv-R4	903 cm3	17 hv	2310 mm	Ensimmäinen tuotantomalli
Voiturette Pieni auto	Type CC	1921–1925	sv-R4	903 cm3	17 hv	2310 mm	Malli kasvoi kokoa luokka ylemmäs
	Type C4	1922–1929	sv-R4	1004 cm3	22 hv	2450 mm	Type CC:hen perustunut suurempi malli
	Type C	1932–1933	sv-R4	845 cm3	19 hv	2150 mm	Uusi malli
	Type C3	1933–1934	sv-R4	875 cm3	21 hv	2250 mm	Type C:n seuraaja
	Type C5	1934	sv-R4	930 cm3	22 hv	2370 mm	Type C3:n seuraaja
Alempi keskiluokka	Type G	1924–1927	sv-R4	1074 cm3	28 hv	2600 mm	Tämän kokoluokan ensimmäinen malli
	Type L	1927–1928	sv-R4	1188 cm3	28 hv	2650 mm	Type G:n seuraaja
	Type M	1928–1929	sv-R4	1244 cm3	26 hv	2650 mm	Type L:n seuraaja
	Type M2	1929–1931	sv-R4	1244 cm3	25–30 hv	2650 mm	Type M:n seuraaja
	Type M3	1931–1934	sv-R4	1244 cm3	27 hv	2675 mm	Type M2:n seuraaja
	Type M 4	1933–1934	sv-R4	1629 cm3	37 hv	2675 mm	Type M3:n voimakkaampi versio
	Compound	1937–1942	sv-R4 OHV-R4	1244–1340 cm3	27–45 hv	2500–2650 mm	Type M3:n seuraaja
Keskiluokka	Type E	1922–1925	sv-R4	1487–1579 cm3	42–46	2970 mm	Tämän kokoluokan ensimmäinen malli
	Type J	1925–1928	sv-R4	1875 cm3	46 hv	3000 mm	Type E:n seuraaja
	Type C8	1928–1930	OHC-R8	1995 cm3	63 hv	3000 mm	Type J:n seuraaja
	Type CS8	1929–1933	OHC-R8	2326 cm3	58 hv	3000 mm	Type C8:n rinnakkaismalli
	Pégase	1934–1937	OHV-R4	2011–2488 cm3	50–75 hv	3000 mm	Type CS8:n seuraaja
Urheiluauto	Type CV	1922–1923	sv-R4	970 cm3	18 hv	2310 mm	Type CC:hen perustunut urheiluauto
	Type CS	1923–1925	sv-R4	1004 cm3	23–25 hv	2310 mm	Type CV:n seuraaja
	Type CGS	1923–1926	sv-R4	1074 cm3	33 hv	2425 mm	Type CS:n jatkokehitysversio
	Type CGSS	1926–1929	sv-R4	1074–1244	33– hv	2323 mm	Type CGS:n jatkokehitysversio
	Type C6	1926–1930	DOHC-R6	1094 cm3	62 hv	2195 mm	Kilpa-auto Type CO:n siviiliversio
Kilpa-auto	Type CO	1925–1927	DOHC-R6	1098–1271	90–107 hv	2160–2235 mm	Tehdastallin kilpa-auto
	Type MCO	1928	DOHC-R6	1094–1271	107 hv	2130 mm	Type CO:n seuraaja

Lähteet

• Harald H. Linz, Halwart Schrader: Die Internationale Automobil-Enzyklopädie, United Soft Media Verlag, München 2008, ISBN 9783803298768
• George Nicholas Georgano: The Beaulieu Encyclopedia of the Automobile, Volume 1: A–F, Fitzroy Dearborn Publishers, Chicago 2001, ISBN 1579582931