AutoWiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

REVA

2013-09-25T18:44:35Z

85.76.168.185: Ak: Uusi sivu: '''REVA''' on intialainen sähköauto, jota myytiin sähköautojen luokassa maailman eniten maaliskuussa 2009. Autot valmistaa REVA Electric Car Company (RECC) Intian Bangaloressa. Re...

'''REVA''' on intialainen sähköauto, jota myytiin sähköautojen luokassa maailman eniten maaliskuussa 2009. Autot valmistaa REVA Electric Car Company (RECC) Intian Bangaloressa. Reva-autoja on myyty Intian lisäksi Englannissa, Espanjassa, Norjassa, Kreikassa ja Kyproksella.

REVA-autosta on kaksi muunnelmaa, ''REVA i'' ja ''REVA L-ion''. REVA i:ssä on lyijyakku ja REVA L-ion:ssa litiumioniakku. Autojen toimintasäteet ovat 80 ja 120 kilometriä, huippunopeus noin 80 km/t.

== Aiheesta muualla ==
* [http://www.cardekho.com/cars/Reva Reva Cars in India]

[[Luokka:Sähköautot]]

Tesla Inc.

2013-09-25T18:29:54Z

85.76.168.185: Luokka:Sähköautot

{{merkki|
nimi = Tesla|
kuva = [[Kuva:Tesla Motors logo.png|250px|Tesla Motors -logo]]|
perustusmaa = Yhdysvallat|
aloitus = 2007|
konserni = |
valmistusmäärä = |
tilastosijainti = |
maahantuoja = |
suosituinmalli = }}

'''Tesla''' on kalifornialaisen '''Tesla Motors Inc.''' -yhtiön valmistama sähköautomerkki. Tesla Motors perustettiin vuonna 2003. Nimensä se on saanut serbialaisen keksijän, sähköinsinöörin ja tiedemiehen Nikola Teslan mukaan. Päämaja sijaitsee Kalifornian Silicon Valleyssä. Tesla pyrkii luomaan itsestään kuvan urheilullisten, mutta ympäristöystävällisten autojen valmistajana.

== Yleistä ==

Tesla Motorsin pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja on vuodesta 2007 lähtien ollut PayPalin perustajana tunnetuksi tullut Elon Musk. Teslaan ovat sijoittaneet myös muun muassa hakukoneyhtiö Googlen perustaneet Sergey Brin ja Larry Page.

Toinen sähköautovalmistaja [[Fisker Automotive]] toimi aiemmin Teslan alihankkijana. Vuonna 2008 kumppanit ajautuivat kuitenkin riitaan, kun Teslan mukaan Fisker käyttää Teslan omistamaa tekniikkaan omassa autossaan. Kesäkuussa 2008 tuomioistuin antoi asiaa Fiskerille suosiollisen ratkaisun.

== Mallisto ==

=== Roadster ===

[[Kuva:TeslaRoadster-side.jpg|thumb|250px|Tesla Roadster]]

Teslan ensimmäinen tuotantomalli on nimeltään [[Tesla Roadster]]. Kyseessä on verkkovirralla ladattava malli, joka on sähköautoksi erittäin suorituskykyinen. Kiihdytys 0-100 km/h tapahtuu 3,9 sekunnissa. Auto on kehitetty amerikkalais-japanilais-eurooppalaisena yhteistyönä. Roadsterin kilpailijoista voidaan mainita Uudessakaupungissa vuodesta 2009 lähtien valmistettava [[Fisker Karma]].

Ensimmäinen prototyyppi esiteltiin heinäkuussa 2006 ja ensimmäinen tuotantoversio helmikuussa 2007. Maaliskuussa 2008 valmistaja ilmoitti, että se aloitti Roadsterin varsinaisen tuotannon ja heinäkuussa 2008 ilmoitettiin, että ensimmäiset autot luovutetaan asiakkaille elokuussa.

Roadsteria valmistetaan aluksi [[Lotus Cars]]in tehtaalla Hethelissä, Englannissa. Tesla on kuitenkin ilmoittanut, että sen tehtaan lopullinen sijainti on Kalifornia, jossa tuotanto aloitetaan vuonna 2010. Auton myyntihinta on vuonna 2008 noin 100.000 USD.

=== S ===

Tesla suunnittelee myös kokonaan sähkömoottorilla toimivaa sedankorista S-mallia, jonka esittely ajoittunee vuodelle 2009.

== Aiheesta muualla ==

* [http://www.teslamotors.com/ Teslamotors.com]

{{enWikipedia|Tesla_Motors}}
* [http://www.teslamotors.com/blog2/?p=57 Teslamotors 17.3.2008 - We have begun regular production of the Tesla Roadster]
* [http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/07/13196&sort=false Kauppalehti 15.7.2008: Valmetin pelastajalla myrskyisä menneisyys]
* [http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/article116145.ece?s=u&wtm=tt-17072008 Tekniikka & Talous 17.7.2008: Tesla ehti Uudenkaupungin muskelihybridin edelle]

[[Luokka:Tesla]]
[[Luokka:Sähköautot]]

Fisker Karma

2013-09-25T18:26:27Z

85.76.168.185: Luokka:Sähköautot

{{Malli|
nimi = Fisker Karma|
kuva = [[Kuva:Fisker Karma.jpg|250px|Fisker Karma]]|
valmistaja = Fisker|
valmistusmaa = Suomi|
valmistusaika = [[2010]]–|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[R4]] / 2 kpl sähkömoottoreita|
iskutilavuus = 1998 cm3|
teho = 190 kW / 2 x 150 kW|
voimanvälitys = [[Takaveto]]|
huippunopeus = 200 km/h (raj.)|
kiihtyvyys = 6,0 s (0–100 km/h)|
päästöt = 83|
kulutus = 3,5 l/100 km (yhd. EU)|
hintaluokka = n. 69.600–79.700€|
edeltäjä = |
seuraaja = |
samaaluokkaa = }}

'''[[Fisker]] Karma''' on luksusluokan [[urheiluauto]] ja töpseli[[hybridi]] (plug-in hybrid). Auto esiteltiin 14.1.2008 [[North American International Auto Show]]:ssa. Autoa valmistettiin vuonna [[2010]] [[Valmet Automotive Oy|Valmet Automotive]]n Uudenkaupungin tehtaalla testattavaksi 75–100 kpl ja helmikuussa [[2011]] massatuotanto alkoi, jolloin Karma tuli myyntiin hinnoittelulla: perusmalli 95.900 dollaria (noin 69.600 euroa) ja paras varustelu 109.850 dollaria (noin 79.700 euroa).

== Yleistä ==
Karma käyttää [[Quantum Technologies]]in Q-Drive -teknologiaa, innovatiivinen polttomoottori / sähkömoottori yhdistelmä; Q-Drive on [[sarja hybridi]] -tekniikka tarkoittaen että polttomoottori on kytketty generaattoriin, joka välittää virran sähkömoottoreille ja lataa myös akustoa, jolloin ainoa mekaaninen yhteys vetäviin pyöriin on sähkömoottoreilla.

Auto kulkee yhdellä latauksella noin 80 kilometriä, jonka jälkeen matka jatkuu bensamoottorin avustamana. Bensiinimoottoria käytetään ns. sport-moodissa lisätehona, koska akkujen teho ei yksin riitä sähkömoottoreiden maksimisuorituskykyyn. Lisäksi akkujen tyhjennyttyä n. 80 km ajon jälkeen bensiinimoottoria käytetään kutakuinkin normaalin hybridin tapaan, kuitenkin voima siirretään takapyöriin aina sähkömoottoreiden avulla.

Autossa ei ole vaihteita (paitsi tietenkin eteen/taakse valinta), mutta sen sijaan kuljettaja voi vaihdella kahden toimintatavan välillä:
* Stealth, jossa käytetään ainoastaan akkuja ja sähkömoottoreita. Tällöin auto kulkee lähes äänettömasti korkeintaan n. 150 km/h maksimissaan 80 km matkan, kiihtyvyys on myös hieman huonompi, n. 7,5 sekuntia 0-100 km/h.
* Sport, jossa käytetään polttomoottoria akkujen lisäksi (jolloin on mahdollista päästä 2,4 l/100 km kulutuksella 480 km), jotta päästään täyteen 6 sekunnin 0-100 km/h kiihtyvyyteen sekä 201 km/h huippunopeuteen. Huippunopeus on rajoitettu, tehoreservit varmasti mahdollistaisivat suuremmankin huippunopeuden.

Auto on suurehkon akkukapasiteetin takia melko painava, n. 2 100 kg, tosin vertailukohtia, eli nelipaikkaisia neliovisia urheiluautoja ei kovin monta ole. Auton pituus on n. 5 metriä ja leveys n. 2 metriä, mutta korkeus vain 133 cm. Akseliväli on 316 cm, jonka pitäisi mahdollistaa melko hyvät jalkatilat takamatkustajillekin, vaikkakin auton mataluus tehnee istuma-asennosta makaavan. Akkupaketti vie tilaa auton keskeltä, joten kolmatta ei takapenkille mahdu auton suuresta leveydestä huolimatta.

== Varustelusta ==
Varusteluun kuuluu neljä ensimmäisen luokan istuinta, [[autonavigaattori]] ja [[LED]]-takavalot. Lisävarusteena on saatavilla myös aurinkopaneelikatto, joka kykenee lataamaan akkuja 0,5 kWh per päivä, n. 6,4–8,0 km lisää toimintamatkaa per viikko olettaen että on jatkuvasti aurinkoinen päivä, ja joka toimii ilmastoinnin teholähteenä pysäköitynä.

== Tekniset tiedot ==
=== Akusto ===
Litiumioniakuston lataaminen kestää 230 voltilla noin 3 tuntia ja 115 voltilla noin 6 tuntia (vastaava latausvirta 35A ja -teho 230 V jännitteellä noin 8kW).
* '''Kapasiteetti''': 22,6 kWh
* '''Teho''': 200 kW (500 A 400 V)

=== Moottorit ===
{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''Karma'''||[[R4]] [[DOHC]] 16V VVT DI [[Turbo]] Ecotec 2 kpl 150 kW sähkömoottori||[[GM LNF -moottori|LNF]] ?||1998 cm3 –||190 kW (260 hv) @ 5300 r/min 300 kW (408 hv) @ ? r/min||353 Nm @ 2000 r/min 1300 Nm @ 0 r/min
|}

== Suorituskyky ==
{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=40% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!Huippunopeus (km/h)!!Kiihtyvyys 0–100 km/h (s)!!Kulutus (yhd. EU) (l/100 km)!!Päästöt CO2 (g/km)
|- bgcolor=#ffffff
|'''Karma'''||200 (rajoitettu)||6,0||3,5||83
|}

=== Mitat ===
{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=40% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; font-size: 90%; text-align:center; background: #f9f9f9"
!Malli!!5-ovinen sedan
|- bgcolor=#ffffff
|'''Pituus'''||4987 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Leveys'''||1984 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Korkeus'''||1330 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Akseliväli'''||3160 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Raideleveys''' (e / t)||1689 mm / 1720 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Omamassa'''||2109 kg
|- bgcolor=#ffffff
|'''Tavaratila'''||? l
|- bgcolor=#ffffff
|'''Polttoainesäiliö'''||? l
|}

== Linkkejä ==
* [http://www.fiskerautomotive.com Linkki valmistajan sivulle]

{{Wikipedia|Fisker_Karma}}
{{EnWikipedia|Fisker_Karma}}

[[Luokka:Fisker|Karma]]
[[Luokka:Mallit|Karma]]
[[Luokka:Sähköautot]]

Fisker

2013-09-25T18:25:11Z

85.76.168.185: Luokka:Sähköautot

{{merkki|
nimi = Fisker|
kuva = |
perustusmaa = Yhdysvallat|
aloitus = 2009|
konserni = |
valmistusmäärä = |
tilastosijainti = |
maahantuoja = |
suosituinmalli = }}

[[Kuva:Fisker Karma.jpg|250px|thumb|Fisker Karma]]

'''Fisker''' on amerikkalaisen '''Fisker Automotiven''' valmistama automerkki. Kyseessä on [[Fisker Coachbuild]] -yhtiön ja Quantum Technologiesin yhdessä omistama yritys. Kaikissa Fiskerin malleissa käytetään Quantum Drive -hybriditekniikkaa, jonka Quantum Technologies on kehittänyt nimenomaisesti Fiskeriä varten. Nimensä Fisker on saanut osakkaansa ja toimitusjohtajansa, tanskalaissyntyisen Henrik Fiskerin mukaan.

Fisker Automotive oli aikaisemmin julkisuudessa keväällä 2008 riidellessään toisen amerikkalaisen sähköautovalmistajan, [[Tesla Motors]]in, kanssa. Fisker toimi aiemmin Teslan alihankkijana, ja Tesla väitti Fiskerin toimittaneen sille kelvotonta tekniikkaa kehittäessään samalla omaa autoaan. Teslan mukaan [[Fisker Karma]] -mallissa käytetään Teslan omistamien immateriaalioikeuksien alaisuuteen kuuluvaa tekniikkaa. Kesäkuussa 2008 tuomioistuin antoi asiaan ratkaisunsa, joka oli Fiskerille suosiollinen. Marraskuussa 2008 ilmoitettiin, että Fiskeriin kohdistuvat kanteet on hylätty.

== Mallisto ==

Fiskerin ensimmäinen malli on [[Fisker Karma|Karma]]-urheiluauto, joka esiteltiin [[NAIAS|Detroitissa]] tammikuussa 2008. Heinäkuussa 2008 [[Valmet Automotive Oy|Valmet Automotive]] ja Fisker Automotive julkistivat aiesopimuksen, jonka mukaan ensiksi mainittu alkaa valmistaa Karmaa Uudessakaupungissa vuoden 2009 lopulla. Ensimmäiset autot toimitetaan Pohjois-Amerikkaan vielä ennen vuoden 2009 loppua.

== Aiheesta muualla ==

* [http://www.fiskerautomotive.com/ Fiskerautomotive.com]

{{enWikipedia|Fisker_Automotive}}
* [http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/article115972.ece?s=u&wtm=tt-15072008 Tekniikka & Talous 15.7.2008: Fiskerin hybridi ei riitä Uudenkaupungin autotehtaalle]
* [http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/07/13196 Valmetin pelastajalla myrskyisä menneisyys]
* [http://www.autocar.co.uk/News/NewsArticle.aspx?AR=235748# Autocar.co.uk 3.11.2008: Fisker cleared in lawsuit]

[[Luokka:Fisker]]
[[Luokka:Sähköautot]]

Électrolette

2013-09-25T18:22:12Z

85.76.168.185: Luokka:Sähköautot

'''Electrolette''' oli vuosina 1941-1943 valmistettu ranskalainen automerkki. Näitä pieniä 2-paikkaisiä sähköautoja valmistettiin vain kaksi päivässä. Kori oli avoin tai katettu ja moottorina oli 1,5 hevosvoiman sähkömoottori. Kaikissa pyörissä oli erillisjousitus. Huippunopeus oli 30 km/t.

==Lähteet==
Cars: Cars Collection, Suuri Tietokirja Autoista, osa 12, 1987

[[Luokka:Sähköautot]]

Luokka:Sähköautot

2013-09-25T18:15:11Z

85.76.168.185: Ak: Uusi sivu: Tässä luokassa on artikkeleita sähköautoista.

Tässä luokassa on artikkeleita sähköautoista.

Sähköauto

2013-09-25T18:13:10Z

85.76.168.185: Luokka:Sähköautot

'''Sähköautoksi''' voidaan luokitella auto, jonka liike-energian antajana toimii sähkömoottori. Sähköenergian lähteenä voi toimia joko akku, aurinkopaneeli, aggregaatti, ajolanka tai polttokenno. Autot joissa liike-energian antajana toimii sekä polttomoottori että sähkömoottori, ovat [[hybridiauto|hybridejä]].

== Akkuauto ==

Akkuauto ladataan tavallisimmin yleisestä sähköverkosta. Akulta sähkömoottorille menevää sähkövirtaa säädellään 'kaasupolkimella' ja sähkömoottori pyörittää vetoakselien välityksellä pyöriä. Sähkömoottorit voidaan myös integroida pyörien sisään. Liike-energia voidaan suurelta osin muuntaa moottorijarrutuksessa takaisin akkuihin sähköenergiaksi.

Akkuun perustuva sähköauto on vuokaaviotasolla ja käytännössäkin varsin yksinkertainen verrattuna polttomoottori-, polttokenno- tai hybridiautoihin. Kehittymätön akkuteknologia on kuitenkin toistaiseksi estänyt sähköautojen yleistymisen, vaikka kehitystä on toki vuosien varrella tapahtunut. Uusilla nikkeli-metallihybridiakuilla voi henkilöautokäytössä toistaiseksi ajaa matka-ajoa noin 300 km, joka jää kuitenkin vielä kauas polttomoottoriautoista. Erilaiset litiumakkuratkaisut saattavat parantaa tilannetta lähitulevaisuudessa.

=== Etuja ===
* Auto ei saastuta paikallisesti
* Yksinkertainen rakenne verrattuna hybridi-, polttokenno- ja polttomoottoriautoon.
* Voidaan ladata melkein missä vain, jossa ko. virtaa saatavilla

=== Haittoja ===
* Akkujen kapasiteetissa ongelmia

=== Akkuautoja ===
*[[Elcat]] [[Elcat Cityvan 202|Cityvan 202]] ja [[Elcat Citywagon 202|Citywagon 202]]

== Polttokennoauto ==

Polttokennoauto on [[auto]], joka saa energiansa [[polttokenno]]lla tuotettavasta sähköstä. Polttokenno tuottaa sähköä vedystä ja hapesta. Vety säilötään tankeihin ja happi saadaan ilmasta. Kennon tuottama sähkö varastoidaan [[akku]]ihin, joita voidaan ladata myös jarrutuksen aikana. Akusta sähkö johdetaan auton moottoriin, jolloin kone toimii kuten tavallinen akkuauto. Öljyhuippu saattaa nopeuttaa polttokennoautojen kehitystä.

=== Etuja ===
* Auto ei saastuta (polttokennosta vapautuu vain energiaa ja vettä)
* Auto ei kuluta moottorissaan [[öljy]]ä, jonka hinta todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa
* Vetyä voidaan valmistaa vedestä, jota löytyy maapalloltamme runsaasti

=== Haittoja ===
* Autot ovat vielä suhteellisen kalliita ( kalliimpia kuin vastaavat polttomoottoriautot )
* Pakkasenkestossa on ongelmia
* Vedyn jakelujärjestelmän kehittäminen on kallista, eikä riittävää primäärienergianlähdettä ole vielä.
* Vedyn varastointi autossa tuottaa lisäongelmia
* Kaikkien autojen muuttaminen polttokennoautoiksi tulee maksamaan erittäin paljon
* Vedyn tuottamisesta voi aiheutua hiilidioksidipäästöjä

== Aiheesta muualla ==

* [http://fi.wikipedia.org/wiki/Sähköauto Wikipedia: Sähköauto]
* [http://www.sahkoajoneuvoyhdistys.fi/ Sähköajoneuvoyhdistys SAY ry]
* [http://en.wikipedia.org/wiki/Electric_car Wikipedia: Battery electric vehicle]
* [http://www.cbev.org/ CBEV - Campaign for Battery Electric Vehicles (UK based)]
* [http://www.citelec.org/ CITELEC - Association of cities interested in electric vehicles]
* [http://www.eaaev.org/ Electric Auto Association]
* [http://www.electriccarsociety.com/ Electric Car Society]
* [http://www.electricdrive.org/ Electric Drive Transportation Association]
* [http://www.battery-electric.com/ SUBAT: life cycle assessment of electric vehicle traction batteries]
* [http://www.sahkoautot.fi/ Sähköautot.fi - suomalainen sähköautosivusto]

[[Luokka:Autotyypit]]
[[Luokka:Sähköautot]]

Electromobile

2013-09-25T18:11:24Z

85.76.168.185: Luokka:Sähköautot

'''Electromobile''' oli englantilainen sähköauto, jota valmistettiin Lontoossa vuosina 1901-1920. Auton tuotanto sai alkunsa etuvetoisen ranskalaisen Kriéger-sähköautojen maahantuonnista. Electromobile vuokrasi autoja 325 punnan vuosivuokrasta, joka on nykyrahassa luokkaa 25 000 euroa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen esiteltiin vain yksi malli, ''Elmo''.

== Lähteet==
Cars: Cars Collection, Suuri Tietokirja Autoista, osa 12, 1987

[[Luokka:Sähköautot]]

Krieger

2013-09-25T18:10:12Z

85.76.168.185: Luokka:Sähköautot

'''Kriéger''' oli ranskalainen automerkki, jota valmistettiin Pariisissa vuosina 1897-1909. Kaikki Krieger-autot olivat sähköautoja tai sähköä ja bensiiniä käyttäviä hybridiautoja. Vuonna 1894 Louis Antoine Krieger (1868-1951) alkoi suunnitella sähköautoja. Pariisilainen Louis Krieger perusti 1898 sähköautoja valmistavan yrityksen nimellä ''Société des Voitures Electriques Système Krieger'', eli suomeksi Krieger-sähköautoyritys.

Ensimmäinen Krieger-auto oli etuvetoinen, jossa oli kaksi sähkömoottoria rinnan. Perinteisten takajarrujen lisäksi autossa oli moottorijarrutus. Auto painoi yli tuhat kiloa ja sen toimintasäde oli 60 kilometriä ja huippunopeus 24 km/t.

Vuonna 1903 Krieger aloitti tehtaan suosituimman auton valmistamisen: Krieger-Brasier oli hybridiauto, jossa kaksi moottoria, sähkö- ja bensiinimoottori. Autoa tuotettiin vuoteen 1906.

Vuonna 1905 Krieger aloitti kaksikerroksisten Omnibus-linja-autojen valmistuksen Pariisin joukkoliikenteeseen. Niissä oli tehoa noin 18 kilowattia ja painoa neljä tonnia. Auton alkeellisen vedeneristyksen vuoksi se oli altis kastumaan sateen sattuessa.

Polttomoottorien tekniikka kehittyi nopeasti ja sähköauto ei enää pystynyt kilpailemaan niiden kanssa. Siksi Krieger-tehdas joutui keskeyttämään toimintansa vuonna 1909. Krieger-autoja valmistettiin kaikkiaan noin 400 ajoneuvoa Ranskassa ja noin 2000 ulkomailla lisenssillä valmistettua.

== Aiheesta muualla ==
[http://en.wikipedia.org/wiki/Krieger_Company_of_Electric_Vehicles Wikipedia englanniksi]

[[Luokka:Sähköautot]]

Pope-Waverley

2013-09-25T18:08:47Z

85.76.168.185: Luokka : Sähköautot

'''Pope-Waverley''' oli vuosina 1903-1914 valmistettu amerikkalainen sähköauto. Tehdas sijaitsi Indianapolisissa. Yhtiö oli alkuaan perustettu nimellä Indiana Bicycle Company vuonna 1898. 1903 se vaihtoi nimensä International Motor Car Companyksi.

1904 Pope-Waverley Chelsea oli 1100 dollaria maksanut [[runabout]]-malli, jossa oli istuimet kahdelle matkustajalle. Sähkömoottori oli auton takaosassa ja tuotti 3 hv eli 2 kW. Autossa oli 30 kennon akku.

Pienempi malli Pope-Waverley Road Wagon maksoi 850 dollaria. Autossa oli 24 kennon akku ja sen matkanopeus oli 8-24 km/t.

1904 kallein malli maksoi 2250 dollaria ja siinä oli 48 kennon akku.

== Aiheesta muualla ==
[http://en.wikipedia.org/wiki/Pope-Waverley Wikipedia englanniksi]

[[Luokka:Sähköautot]]

Locomobile Company of America

2013-09-25T18:06:54Z

85.76.168.185: Luokka:Höyryautot

{{Merkki|
nimi = Locomobile Company of America|
kuva = [[Tiedosto:Locomobile 1905 logo.jpg|250px]]|
perustusmaa = Yhdysvallat|
aloitus=1899, fuusioitu [[1922]] [[Durant Motors]]iin, jonka omana merkkinä vuoteen [[1929]]|
konserni = |
valmistusmäärä = |
tilastosijainti = |
maahantuoja = |
suosituinmalli = }}
[[Tiedosto:Bridgeport 1903 l.jpg|thumb|left|1899-1902 Locomobile Runabout]]
[[Tiedosto:Steam car 'engine'.jpg|thumb|left|Locomobilen höyrykone]]
[[Tiedosto:Locomobile_logo.gif|thumb]]
[[Tiedosto:Geronimo in a 1905 Locomobile Model C.jpg|thumb|1905 Locomobile Malli C Tonneau, kuvassa chiricahua-apassien päällikkö Geronimo]]

'''Locomobile Company of America''' oli amerikkalainen, vuonna 1899 perustettu, ajoneuvoja valmistanut yhtiö. Kaksi ensimmäistä vuottaan yhtiön toimipaikka sijaitsi Massachusettsin Watertownissa, mutta vuoden 1900 aikana se siirtyi Connecticutin Bridgeportiin, jossa se pysyi tuotantonsa lopettamiseen. Locomobile Company valmisti pienikokoisia ja edullisia [[Höyryauto|höyryautoja]] vuoteen 1902 asti, tämän jälkeen mallisto laajeni ja vaunujen varustelu muuttui kalliimpaan suuntaan. Yhtiö esitteli ensimmäisen [[Ottomoottori|Ottomoottori]]sen mallinsa vuonna 1904, höyryautojen valmistus jatkui rinnan näiden kanssa, lähdetiedon mukaan yhtiö kauppasi höyryautojen edustusta vielä vuonna 1905.[[http://www.virtualsteamcarmuseum.org/makers/locomobile_1904-1905.html]] Vuonna 1922 Locomobile Company siirtyi [[Durant Motors]]in omistukseen mutta sen toiminta lakkautettiin jo vuonna 1929. Osana Durant Motorsia Locomobile oli oma itsenäinen merkkinsä, valmistaen autoja malliston huipulle.

==Yhtiön historia==

Locomobile Company of America perustettiin vuonna 1899, kun amerikkalainen liikemies ja Cosmopolitan-lehden päätoimittaja sekä julkaisija John Brisben Walker osti Stanleyn veljeksiltä höyrykäyttöisen vaunun suunnitelmat ja oikeudet. Kaksosveljekset Francis Edgar ja Freelan Oscar Stanley olivat valmistaneet vuosien 1898–99 aikana höyrykäyttöisiä vaunuja jo parisataa kappaletta, mikä oli huomattavasti enemmän kuin minkään muun amerikkalaisen höyryautovalmistajan tuotanto. Walker myi puolet yhtiöstä katujen ja maanteiden asfaltoinnilla vaurastuneelle Amzi Lorenzo Barberille, mutta heidän yhteistyönsä lakkasi jo ennekuin se oli kunnolla alkanutkaan. Heidän erottuaan Walker perusti New Yorkin Tarrytowniin, entisiin Stanleyn veljesten toimitiloihin, uuden höyryautoja valmistavan yhtiön [[Mobile Company of America]]n ja Barber jatkoi Locomobile Company of American kanssa. Stanleyn veljekset palkattiin Locomobile Companyn johtoon, konsultoimaan yhtiön ja komponenttivalmistajien välillä. Stanleyille sopimus Locomobile Companyn kanssa oli todella tuottoisa, ensin he myivät patentit ja suunnitelmat yhtiölle tähtitieteelliseen hintaan ja sen jälkeen he voivat saman yhtiön palkkalistoilla suunnitella ja kehittää omiin suunnitelmiinsa pohjautuvaa höyryautoa teknisesti paremmaksi, kunnes vuonna 1902 he perustivat höyryautoja valmistavan [[Stanley Motor Carriage Company]]n. Yhtiöstä tuli Locombilen pahin kilpailija, lisäksi Stanleyn veljekset ja Barber kävivät vuosia kestäneitä patenttioikeudenkäyntejä. Patenttikiistat loppuivat kun Stanleyn autojen suunnittelu muuttui radikaalisti, moottorin siirryttyä auton keulalle ja Locomobilen lopetettua höyryautojen valmistuksen.

Uudet kulkuneuvot herättivät uutuuksia janoavan amerikkalaisen keskiluokan kiinnostuksen ja jotkin käyttäjät, kuten lääkärit ja myyntimiehet, kokivat ne jopa hyödyllisinä. Höyrykoneiden kehitys oli nopeaa, lukuisten eri valmistajien kehitystyön ansiosta ja vuosisadan vaihteen höyryauto peittosi käyttömukavuudeltaan saman aikakauden polttomoottoriset versiot kevyesti. Vuosien 1899 - 1903 aikana yhtiö valmisti arviolta 5000 höyryautoa.[[http://www.virtualsteamcarmuseum.org/images/vscmimages/locomobile_company_of_america/websized/Advertisements%201903/Locomobile%20Company%20of%20America%201903%20Brochure%20Clymer%20Reprint%202.pdf]] Tyypillinen Locomobilen hörykone oli kaksisylinterinen, iskutilavuudeltaan 57 kuutiotuumaa (927 cm3), porauksen ollessa 3 tuumaa (76,2 mm) ja iskunpituuden 4 tuumaa (102mm). Teräslankapäällysteinen 500 psi (n. 34,5 bar) pakkokiertokattila (flash boiler)[[http://chestofbooks.com/crafts/popular-mechanics/Amateur-Work-4/Small-Flash-Boiler.html]] käytti polttoaineenaan aikakaudelle tyypillistä, maaöljystä tai turve- tai kivihiilitervasta tislattua polttoainetta, mutta teoriassa polttoaineena kävi mikä tahansa palava materiaali. Höyrykone oli sijoitettu makuulleen, puurakenteisen ajoneuvon "keskilaivaan". Aluksi Locomobile oli tarjolla vain yhtenä versiona, edullisena [[Runabout]]- mallina, mutta vuonna 1901 tarjolla oli jo seitsemän erilaista korivaihtoehtoa.

==Ottomoottoreihin siirtyminen==
[[Tiedosto:1907 Locomobile Type E.JPG|thumb|1907 Locomobile Malli E Touring]]
Locomobile Companyn kulta-aika alkaa vuodesta 1902 ja kiteytyy kahteen henkilöön; nuoreen ja lahjakkaaseen suunnittelijaan Andrew Lawrence Rikeriin joka istuu myös yhtiön hallituksessa sekä Barberin vävyyn Samuel Todd Davisiin, joka toimi mm. yhtiön talousjohtajana. Davis näki että tulevaisuuden autojen voimanlähteenä olisi polttomoottori ja hänen kehotuksestaan yhtiö alkoi siirtymään höyrykoneista ottomottoreihin. Yhtiöön palkattiin alalla jo hyvin tunnettu Riker, jolla oli jo 18-vuotiaana kaksi patenttia bensiinimoottorisiin autoihin ja joka oli valmistanut sähköautoja aiemmin omistamassaan Riker Electric Motor Company. Siellä oli myös, Rikerin patenteilla, valmistettu kaksi ottomottorista autoa, vuoden 1901 2-sylinterinen ja 8-hevosvoimainen Malli A sekä 4-sylinterinen ja 12-hevosvoimainen Malli B.
Vuoden 1902 ottomoottorinen Locomobile on siis Rikerin Malli C. Se oli viiden hengen [[Tonneau|tonneau]]-korilla varustettu oikea auto, ja muutos yhtiön aiemmin valmistamiin kevyisiin, höyrykoneisiin kärryihin (buggy) oli melkoinen. Auto oli rakennettu ranskalaisen [[Panhard|Panhard & Levassor]]in luoman Système Panhard-kaavan mukaisesti. Nelisylinterinen, nestejäähdytetty moottori sijaitsi auton keulalla pituussuuntaisesti, sen jatkeena oli kolmeportainen siirtopyörävaihteisto sekä voimansiirto taka-akselille, ketjun välityksellä. Moottorin teho oli 12 hevosvoimaa. Auton runko oli teräsprofiilipalkkia ja auto painoi 2200 paunaa eli lähes tonnin.

Kuten lähes kaikki tuon aikakauden autonvalmistajat, myös Locomobile Company osallistui autokilpailuihin, luodakseen ostajien keskuudessa mainetta kestävänä ja nopeana automerkkinä. Vuoden 1905 [[Gordon Bennett Cup]]iin yhtiö osallistui amerikanirlantilaisen kilpa-ajaja [[Joe Tracy]]n ohjaamalla 17,7 litran moottorilla varustetulla kilpa-autolla. Ranskassa, Auvergnen [[Circuit de Charade]]lla (silloiselta nimeltään Circuit d'Auvergne) ajetussa kisassa vaihteistoviasta kärsinyt Tracy kykeni ajamaan vain kaksi kierrosta ennen keskeyttämistään. Saman vuoden [[Vanderbilt Cup]]issa Tracy pärjäsi jo paremmin, sijoittuen kolmanneksi. Vuoden 1906 Vanderbilt Cupiin tehdas ilmoitti 90 hevosvoimaisella (67 kW), 16,2-litraisella (989 cid) sekaventtiilimoottorilla varustetun auton. Tracy ei menestynyt tälläkään kertaa, sillä autoa vaivasivat rengasongelmat. Vuodelle 1908 Riker oli suunnitellut 120 hevosvoimaisen 16,9 litraisella (1032 cid) kansiventtiilimoottorilla varustetun kilpa-auton. Amerikkalaisen [[George Robertson]]in kuljettama, numerolla 16 varustettu Locomobile voitti vuoden 1908 Vanderbilt Cupin ja Locomobile tuli myös kolmanneksi, kuljettajanaan [[Joe Florida]]. Locomobile oli ensimmäinen amerikkalaisvalmisteinen merkki, joka oli voittanut kansainvälisen autokilpailun. Kisaratoja 1900-luvun alussa hallitsivat eurooppalaiset merkit kuten [[Daimler-Motoren-Gesellschaft|Mercedes]], [[Fiat]] ja [[Isotta-Fraschini]].

==Aika ennen I-maailmansotaa==
[[Tiedosto:Locomobile.jpg|thumb|n. 1917 Locomobile Malli M-48]]
Vuonna 1904 tuli tuotantoon Malli D, aluksi nelisylinterisen rivimoottorin teho oli 16 hevosvoimaa, mutta se nousi 22:een saman vuoden aikana. Vuosien 1906 - 1913 aikana yhtiö valmisti eri versioita nelisylinterisillä moottoreilla, joiden teho vaihteli 30 - 40 hevosvoiman välillä. Tarkemmat tiedot valmistetuista malleista löytyvät artikkelin lopussa olevasta taulukosta. Voimansiirto vaihteistolta taka-akselille oli välitetty ketjulla vuoden 1909 L-malliin asti ja vuoteen 1912 mennessä kaikkien mallien voimansiirto oli välitetty kardaaniakselilla. Locomobilen kaikki mallit valmistettiin oikealla puolella olevilla ohjauslaitteilla aina vuoteen 1915 asti, jolloin markkinat pakotettiin, Henry Fordin vahvasti lobbaamana, yhteiseen standardiin ja vasemmanpuoleisiin ohjauslaitteisiin.

Locomobilen pahimmat kilpailijat olivat luksusautoja valmistaneet [[Pierce-Arrow]], [[Peerless]] ja [[Packard]]. Davis ja Riker olivat asettaneet tavoitteen: Locomobilen tuli olla paras amerikkalainen auto ja iskulause "Best Built Car in America" alkoi näkyä mainoksissa. Davis myös julkaisi yhteiskunnan ylimmälle portaalle suunnatuissa aikakauslehdissä tiedotteen yhtiön uudesta autojen valmistuspolitiikasta, Locomobile valmistaisi ennemmin laatua kuin määriä ja siksi valmistuvien autojen määrä olisi neljä kappaletta päivässä. Locomobile valmisti itse kaikki alustan ja tekniikan osat Bridgeportin tehtaillaan. Kun myyntiedustajalta saapui tehtaalle tilaus autosta, kuuden mekaanikon tiimi keräsi halutunlaisen auton tekniikan osat ja kokosi niistä valmiin alustan koritettavaksi. Laadun takeena, tiimin päämekaanikko stanssasi kokoonpanon yhteydessä nimikirjaimensa moottorin runkolaakerien kansiin. Kun alusta oli läpäissyt koeajon, se lähetettiin koritettavaksi Bridgeport Body Works- tai Blue Ribbon Body-koripajoille. Korivalmistaja numeroi Locomobilen korit, niittaamalla numeroidun tunnuskilven kujettajan oven kynnykseen.

Vuonna 1911 esiteltiin Rikerin uusin auto, Malli M. Moottorina oli 475 kuutiotuumainen (7784 cm3) sivuventtiili-rivikuutonen. Moottori oli ns. T-head, jossa venttiilit sijaitsevat sylinterin molemmin puolin, tällainen rakenne vaatii kaksi sylinterilohkoon sijoitettua nokka-akselia. Varsinaisia sylinterikansia ei ollut, vaan sylinteri ja kansi olivat yhtä valua, niitä oli moottorissa kolme kappaletta. Kampiakseli oli tuettu yhdeksällä runkolaakerilla ja moottorin teho oli 48 hevosvoimaa. Itse auton akseliväli oli 142 tuumaa (3607 mm) ja massaa sillä oli kolme tonnia. Se oli valmistettu hienoimmista ja laadukkaimista materiaaleista: alumiinia, messinkiä ja jaloterästä oli käytetty ympäri autoa ja moottorin kampikammio oli pronssivalua. Uusi malli otettiin hyvin vastaan ja se teki hyvää sekä Locomobile Companyn taloudelle, että sen tavoitteille olla automaailman ykkönen. Näihin aikoihin auoja alettiin mainostaa lehdissä kyseessä olevan vuoden uutena mallina, vaikka autojen valmistajilta tulikin varsinaisia uusia tai muuteltuja malleja silloin kun katsottiin soveliaaksi julkistaa jokin muutos. Näitä jonkin mallin eri kehitysversioita kutsuttiin sarjoiksi (series), ja ne saattoivat muuttua kesken mallivuoden. Esimerkkinä ensimmäinen valmistunut Malli M vuodelta 1911, joka on siis sarjaa yksi, numeroina M-48-1. Näitä valmistui kyseisenä vuonna kolme kappaletta. Vuodelle 1912 autoon tehtiin joitain muutoksia, jolloin se muuttui sarjaksi 2 (M-48-2), näitä valmistui jo 504 kappaletta. Vuonna 1913 valmistukseen tuli sarja 3, kun mootorin iskutilavuus nostettiin 525,5 kuutiotuumaan (8611 cm3). Mallien nimenä pysyi 48, vaikka moottorin teho oli kasvanut jo 82 hevosvoimaan. Locomobile Company valmisti samaan aikaan myös vanhempaa nelisylinteristä autoaan, nyt mallina I, vuoteen 1913 asti.

Kilpailijansa Pierce-Arrowin tavoin, myös Locomobile toi markkinoille M-48:n rinnalle pienemmän ja edullisemman version, mallinimeltään R-38. Ulkoisesti malli muistutti esikuvaansa muuten, vain keulan pellitykset ja jäähdytin olivat pienempikokoisia. Teknisesti isomman mallin moottorin kanssa identtinen, mutta iskutilavuudeltaan pienempi moottori kehitti 38 hevosvoimaa. Mallia R-38 valmistettiin vuoden 1912 alusta vuoden 1917 loppuun.

===Locomobile Companyn kultakausi===
[[Tiedosto:Riker Truck3.jpg|thumb|Riker kuorma-auton mainos]]
Locomobile Companyn kultakauden autot olivat parasta, mitä amerikkalainen autoteollisuus pystyi asiakkailleen tarjoamaan. Useimmat myydyt autot saivat umpinaisen [[Limusiini|limousine]]-korin, parhaiden korivalmistajien kuten Holbrookin tai Binderin valmistamana. Sisutukseen käytettiin parhaita englantilaisia villakankaita, velouria, gobeliinikankaita sekä käsinvalmistettuja Tiffany-valaisimia. Davis perusti yhtiöön osaston, joka oli erikoistunut nimenomaan loisteliaiden sisustusten suunnitteluun ja valmistukseen. Locomobile Companyn osallistuttua vuoden 1914 [[Pariisin autonäyttely|Pariisin autonäyttelyyn]] Davis taivutteli uuden osaston johtoon J. Frank de Caussen [[http://www.coachbuilt.com/des/d/decausse/decausse.htm]], joka sillä hetkellä työskenteli ranskalaisen korivalmistaja Kellne et ses Fils:n apulaisjohtajana. De Caussen lisäksi osastolle palkattiin kuuluisa newyorkilainen näyttelijä ja sisustussuunnittelija Elsie de Wolfe. De Causse ja de Wolfe loivat yhdessä uskomattomia sisustuksia, yhteiskunnan kerman ostamiin avo- ja umpimallisiin Locomobileihin. Malli M:n hyvän menestyksen lisäksi Locomobile valmisti kasvavia määriä Riker-kuorma-autoja. Vuosina 1914 ja 1915 näitä vietiin Englantiin enemmän kuin muita amerikkalaisia kuorma-automerkkejä. Davis päätti nimetä yhtiön valmistaman kuorma-auton suunnittelijansa mukaan, Locomobile-nimen käyttö myös kuorma-auton keulalla olisi saattanut olla haitallista yhtiön loistoauton maineelle.[[http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://homepages.rootsweb.ancestry.com/~ryker2/Riker_Truck3.jpg&imgrefurl=http://homepages.rootsweb.ancestry.com/~ryker2/Riker_Car_Truck.htm&h=447&w=310&sz=13&tbnid=ioZ_cQVpX0Su2M:&tbnh=89&tbnw=62&zoom=1&usg=__itO2vDwuv7ePaivdHhTWdYllWmc=&docid=GCHO0ChFZKqbHM&sa=X&ei=ha3MUJ6mHeTE4gSZ-IDQBA&ved=0CDcQ9QEwAA&dur=1137]]

==Yhtiön loppu häämöttää==
Vuonna 1915 yhtiö koki menetyksen joka oli sille kohtalokas. Samuel Davis sai elokuun viimeisenä päivänä aivoinfarktin, menehtyen 42 vuoden ikäisenä. Locomobile oli tuolloin menestyksensä huipulla ja Davis oli pitkälti aivot tuon menestyksen takana. Hänen tilalleen yhtiön johtokuntaan nimitettiin R. K. Albright.

Euroopassa raivonnut sota ja etenkin Yhdysvaltojen liittyiminen siihen toi tilauksia tehtaille ja myös Locomibile Company valmisti ja myi hyvällä voitolla Riker kuorma-autojaan. Yhtiö ilmoitti, että se saattaa valmiiksi jo tilatut 329 kappaletta Locomobile 48-henkilöautoja ja siirtyy tämän jälkeen täysin sotatoimien vaatimaan kuorma-autojen tuotantoon. Viimeisen tilatun Malli 48:n valmistuttua sotatoimet Euroopassa olivat jo kuitenkin päättyneet, joten Locomobile Company saattoi jatkaa henkilöautojen valmistusta. Tässä vaiheessa yhtiön johto teki tulevaisuuteen vaikuttavan, ratkaisevan virheen. Sensijaan että Albright olisi kuulostellut tilanetta ja tehnyt markkina-analyysejä, hän tilasi tehtaalle suuret määrät korkealuokkaisia materiaaleja, luottaen sodanjälkeiseen talouden kasvuun ja kysynnän lisääntymiseen. Näin hän saattoi tehtaan suuriin velkoihin tilanteessa jossa talouden taantuma kangasteli taustalla. Kuorma-autojen tilauksia peruttiin ja henkilöautot eivät enää käyneetkään kaupaksi. Locomobile Company ei tässä tilanteessa pystynyt täyttämään sitoumuksiaan, mutta sen sijaan että olisi päästänyt yhtiön konkurssiin, Albright päätti laittaa sen myyntiin. Locomobile Companyn suurin osakkeenomistaja, [[Mercer Automobile Company]], oli juuri siirtynyt yhden Wall Streetin sijoittajasyndikaatin omistukseen. Tämän syndikaatin johdossa oli Packardin entinen varajohtaja Emlen Hare. Suurimpana osakkeenomistajana Mercer Company käytti lisäosuuksien merkintään oikeuttavaa optiotaan ja käytännössä siitä tuli Locomobile Company of American pääomistaja. Yhtiön vanha nimi muutettiin virallisesti muotoon Locomobile Company. Käytännössä Locomobile Companyn hallinta oli Hare’s Motors of New York-yhtiöllä, joka teki kaikki yhtiötä koskevat operatiiviset päätökset. Vuonna 1920 A.L. Riker siirtyi Hare's Motorsin New York Cityn toimistoon varajohtajaksi, konsultoimaan Locomobilen lisäksi, Haren yhtiön myös omistamien, [[Crane-Simplex]] henkilö- ja Kelley-Springfield kuorma-autojen valmistusta ja suunnittelua. Hare's Motorsin hartiat olivat kuitenkin liian kapeat vastaamaan kolmesta yhtiöstä talouden taantuman aikana ja yhtiö kaatui velkoihinsa.

==Durant Motors ja Locomobilen loppu==
Locomobile onnistui irtautumaan omillensa Hare's Motorsista vuonna 1921 ja yritti itsenäisenä yhtiönä paluuta automarkkinoiden huipulle. Malli 48:n valmistus Bridgeportin tehtailla jatkui varastoissa olleiden ylimääräisten osien turvin, samalla Riker pyrki kehittämään auton tekniikkaa. Riker oli kuitenkin tyytymätön ennen niin hienon yhtiön tilanteeseen ja päätti lopettaa työskentelyn Locomobilen parissa loppuvuodesta 1921. Myös Frank de Causse jätti yhtiön, perustaakseen oman muotoilustudionsa. Hänen myöhempää käsialaansa ovat vuosien 1924 - 1928 [[Franklin Automobile Company|Franklinit]]. Locomobile jatkoi tuotantoaan vielä vuonna 1922, mutta yhtiön heikko talous pakotti sen hakeutumaan konkurssiin. William Crapo Durant, joka oli syrjäytetty luomansa [[General Motors]]in johdosta, oli samaan aikaan rakentamassa uutta yhtiötä. Vuonna 1922 hänen perustamansa [[Durant Motors]] osti Locomobile Companyn konkurssipesän koneet ja tilat, jatkaakseen Locomobilen valmistusta Durant Motorsin huippumerkkinä.

Malli 48:n sarja 8:n tuotantoa jatkettiin Sportif- ja Limousine-malleilla. Korivalmistajat LeBaron ja Dietrich pyrkivät ajanmukaistamaan korin muotoja, mutta auton perusdesign alkoi olla jo vanhentunutta. Huolimatta siitä että Malli 48 oli käytännössä vuoden 1919 suunnittelua, se myi tasaisen hyvin vielä vuosina 1923 - 1924. Loppuvuodesta 1924 Malli 48 sai uuden nimen ja se oli nyt nimeltään 19 Series. Itse auto oli käytännössä sama kuin ennenkin. Loppuvuodesta 1925 Malli 48 tuli taipaleensa päähän ja sen tilalle tuli uusi luksusauto, Malli 90. Toisin kuten Durantin ideoima malli Junior 8, Malli 90 oli todellinen Locomobile. 86-hevosvoimainen, T-kantinen kuusisylinterinen rivimoottori oli edelleen [[Monobloc|monobloc]]-mallinen kuten ennenkin. Autot valmistettiin Bridgeportin tehtailla, samalla tinkimättömällä käsityöläistaidolla kuin merkin kultakaudella. Korit valmisti Locke ja LeBaron. Piirrustuspöydällä oli 150-hevosvoimainen, L-kantisella sivuventtiilimoottorilla varustettu Malli 50 L, mutta se ei päässyt koskaan tuotantoon.

Durantin ajatuksena oli, että laadukkaan Locomobilen nimeä voisi hyödyntää myös vaatimattomamman mallin nimenä, kilpailussa [[Chrysler]]ia ja [[Chevrolet]]ia vastaan. Vuoden 1925 [[New York International Auto Show|New Yorkin autonäyttelyssä]] Durant Motors esitteli mallin Locomobile Junior 8 [[http://www.trombinoscar.com/usanordest/locomobile2601.html]]. Auton voimanlähteenä oli [[Continental Motors]]in 8-sylinterinen rivimoottori, joka pohjautui aikakauden kuuluisan kilpamoottorien rakentajan, [[Harry miller]]in suunnitelmiin. Korien valmistuksesta huolehti michiganilainen [[Lansing Car Assembly|Auto Body Co of Lansing]]. Junior 8-mallia seurasivat mallit 8-66 vuonna 1926, 8-80 vuonna 1927 ja 8-70 vuonna 1928 [[http://www.durantcars.com/catalogs/locomobile/28m870.shtml]]. Locomobilen myynti oli kuitenkin vähäistä, vuonna 1927 noin 2000 kappaletta ja seuraavana vuonna vielä vähemmän. Vuodelle 1929 esiteltiin vielä malli 8-88. Jo ennestään vähäisen myynnin ja vuoden 1929 pörssiromahduksen johdosta Locomobilen valmistus lopetettiin, monien muiden merkkien tavoin, vuonna 1929, ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Yksi aikakausi autojen valmistuksen historiassa oli tullut päätökseen ja yksi hienoimpia ja laadukkaimpia autoja markkinoille valmistanut tehdas sulki ovensa lopullisesti.

==Aiheesta muualla==
http://www.brassauto.com/brass-pages/Locomobile-photos.html Locomobile-kuvia 
http://www.carfolio.com/specifications/models/?man=6931 Eri Locomobile-mallien tekniset tiedot 
http://www.grandprixhistory.org/loco.htm Locomobilen kilpa-autot Vanderbilt Cup-kilpailuissa 
http://www.locomobilesociety.com/ Amerikkalaisen merkkikerhon kotisivu 
http://www.oldcaradvertising.com/Locomobile%20Ads/dirindex.html Locomobil-mainoksia eri vuosilta ja eri malleista 
http://www.favcars.com/locomobile Locomobile-kuvia, videoita ynnä muuta

==Lähteet==
[[http://www.history.com/this-day-in-history/first-four-cylinder-gas-powered-locomobile-hits-the-road]] "This day in history"-artikkeli 
[[http://bportlibrary.org/hc/north-end/the-locomobile-company-of-america/]] Bridgeport Library 
[[http://www.locomobilesociety.com/history.cfm]] The Locomobile Society, Locomobile-merkin historia

[[Luokka:Locomobile]]
[[Luokka:Yhdysvallat]]
[[Luokka:Höyryautot]]

Locomobile

2013-09-25T18:03:52Z

85.76.168.185: Luokka:Höyryautot

'''Locomobile''' oli 1899-1929 valmistettu yhdysvaltalainen automerkki. Ensimmäiset Locomobilet olivat höyryautoja.

Locomobilet olivat arvokkaita laatuvaunuja. Vuoden 1928 Locomobile painoi 1700 kiloa ja moottorina oli 8-sylinterinen sivuventtiilirivimoottori. Huippunopeus oli 120 km/t. 1920-luvun autoksi ajo-ominaisuudet ja matkustusmukavuus olivat hyviä. Ohjaus ja kytkin olivat kuitenkin raskaita käyttää. Istuinten kangas oli plyysiä. Vaihteisto oli synkronoimaton ja vaati välikaasua vaihdettaessa.

== Lähteet ==
Tekniikan Maailma 15/1976

[[Luokka:Höyryautot]]

Doble

2013-09-25T18:02:34Z

85.76.168.185: Luokka:Höyryautot

'''Doble''' oli vuosina 1909-1931 valmistettu yhdysvaltalainen automerkki. Doble-autoissa oli höyrymoottori, ja tehdas oli viimeinen höyryautoja valmistanut tehdas. Doblet olivat kalliita loistoautoja, jotka käynnistettiin ohjaamosta. Viimeinen Doble painoi yli 2000 kg ja maksoi noin 20 000 dollaria.

Vuosina 1925-1931 valmistettiin vain 42 Doblea, joista vuonna 1971 oli jäljellä 12 yksilöä (lähde ''Tekniikan Maailma'' 2/1971). Tehdas ei tuottanut koskaan voittoa. Konkurssin jälkeen Abner Doble muutti Saksaan.

Doblet kiihtyivät hyvin. Vaihteistoa höyryauto ei tarvinnut, ja se oli lähes äänetön.

Höyryauton käyttöä vaikeuttivat kuitenkin huoltovaatimukset eri maissa. Lisäksi Yhdysvalloissa kuljettajalta vaadittiin veturinkuljettajan tutkintoa.

== Lähteet ==
Tekniikan Maailma 2/1971

== Aiheesta muualla ==
[http://en.wikipedia.org/wiki/Doble_steam_car Wikipedia englanniksi]

[[Luokka:Höyryautot]]